torstai 30. joulukuuta 2010
torstai 23. joulukuuta 2010
Julen är här igen
Aloitetaan joulujutut nuoruuden yhden suosikkibändini yhdellä parhaista biiseistä, eli - yllätys yllätys - Rasmuksen Julen är här igen:
Kuuntelin Peepiä ihan älyttömästi sillon 96-97, ja toki siitä eteenpäinkin vielä useampia vuosia. Kaikki Rasmus-nimellä tehdyt levyt maistuivat mainiosti, ja vielä Into-levynkin hankin, vaikkakaan se ei enää kolahtanut oikein mitenkään. Myöhemmät tuotokset olenkin sitten jättänyt ihan omaan arvoonsa.
Noh, se Rasmuksesta. Siirrytään siihen jouluun! Eilen vedettiin joulukuusi pulkalla kotiin, ja saatiin paljon ihailevia katseita ainakin lapsilta ja koirilta. Kotona pääsi muutama kirosana, kun tajusin, ettei meillä vieläkään ole sahaa. Leipäveitsi sai lähteä viimeiselle matkalleen ja kuusi saatiin jalkaansa.
Tänään saatiin kuusi sitten koristeltuakin, kun se oli saanut rauhassa sulaa.
Joululahjaksi olen tänä vuonna perinteen mukaisesti laittanut lahjoituksia eri hyväntekeväisyyssäätiöille. SPR, Unicef ja WWF olivat tämän vuoden kohteet, tosin samat taisivat olla viime vuonnakin. Näiden lisäksi tein jo aiemmin kokeiltuja suklaatryffeleitä sekä säilöin punajuuria.
Peinteisesti olen tavannut toimia joulujuttujen kanssa kuten siinä lorussa/runossa/laulussa/mikälie, eli "Hyvä Tuomas joulun tuopi / paha Nuutti pois sen viepi", mikä tarkoittaa, että 21.12. laitetaan joulu ja 13.1. se riisutaan pois. Toisinaan olen kyllä aloittanut joulun riisumisen jo aiemmin, sillä suurin osa muusta väestöstä päättää jouluaikansa jo loppiaisen tienoilla. Nämä tosin yleensä myös aloittavat jouluajan huomattavasti aiemmin, eli tontut ikkunoihin jo marraskuussa.
Tontuista puheenollen, meilläkin niitä on ikkunoissa sekä ulko-ovessa. Makuuhuoneeseen tein aikanaan tällaisen pussaavan tonttuparin:
Muissakin ikkunoissa toki on tonttuja, sekä lisäksi kuusia ja lumiukkoja. Ulko-oveen laitoin tänä vuonna varmaan ensimmäistä kertaa joulukoristeen, nimittäin naperon päiväkodissa askarteleman tonttu-ukon.
Nyt siirryn höyryävän riisipuurolautasen äärelle, ja palaan joulu- ym. asioihin ehkä parin päivän kuluttua.
Kuuntelin Peepiä ihan älyttömästi sillon 96-97, ja toki siitä eteenpäinkin vielä useampia vuosia. Kaikki Rasmus-nimellä tehdyt levyt maistuivat mainiosti, ja vielä Into-levynkin hankin, vaikkakaan se ei enää kolahtanut oikein mitenkään. Myöhemmät tuotokset olenkin sitten jättänyt ihan omaan arvoonsa.
Noh, se Rasmuksesta. Siirrytään siihen jouluun! Eilen vedettiin joulukuusi pulkalla kotiin, ja saatiin paljon ihailevia katseita ainakin lapsilta ja koirilta. Kotona pääsi muutama kirosana, kun tajusin, ettei meillä vieläkään ole sahaa. Leipäveitsi sai lähteä viimeiselle matkalleen ja kuusi saatiin jalkaansa.
Tänään saatiin kuusi sitten koristeltuakin, kun se oli saanut rauhassa sulaa.
Joululahjaksi olen tänä vuonna perinteen mukaisesti laittanut lahjoituksia eri hyväntekeväisyyssäätiöille. SPR, Unicef ja WWF olivat tämän vuoden kohteet, tosin samat taisivat olla viime vuonnakin. Näiden lisäksi tein jo aiemmin kokeiltuja suklaatryffeleitä sekä säilöin punajuuria.
Peinteisesti olen tavannut toimia joulujuttujen kanssa kuten siinä lorussa/runossa/laulussa/mikälie, eli "Hyvä Tuomas joulun tuopi / paha Nuutti pois sen viepi", mikä tarkoittaa, että 21.12. laitetaan joulu ja 13.1. se riisutaan pois. Toisinaan olen kyllä aloittanut joulun riisumisen jo aiemmin, sillä suurin osa muusta väestöstä päättää jouluaikansa jo loppiaisen tienoilla. Nämä tosin yleensä myös aloittavat jouluajan huomattavasti aiemmin, eli tontut ikkunoihin jo marraskuussa.
Tontuista puheenollen, meilläkin niitä on ikkunoissa sekä ulko-ovessa. Makuuhuoneeseen tein aikanaan tällaisen pussaavan tonttuparin:
Nyt siirryn höyryävän riisipuurolautasen äärelle, ja palaan joulu- ym. asioihin ehkä parin päivän kuluttua.
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
lauantai 18. joulukuuta 2010
Särkyjä
Tämä on taas niitä aamuja, kun heti herättyään tietää, että selkä tulee olemaan kipeä pitkään. Vaikka lähes joka aamu selkää särkee ainakin vähän, niin joskus on myös näitä infernaalisen säryn päiviä. Olen ollut 2,5h hereillä eikä särky ole hellittänyt ollenkaan. Normaalisti hyvässä ryhdissä istuminen on paras, mutta nyt edes se ei auta. Särkevä kohta on ristiselän paikkeilla jossain hyvin syvällä, eli sitä ei pysty hieromaan eikä mikään venytys tunnu ulottuvan sinne saakka. Siirtynen kohta makuuasentoon, joka yleensä on särkevälle selälle pahin, mutta tällä kertaa saattaisi ehkä jopa auttaa.
Ettei liian helpolla pääsisi, niin särkee myös alavatsaa. Tälle särylle tosin löytyy selityksiä niin hormonitasapainosta kuin kuukaudenajastakin, eli en ole kovinkaan huolissani. Särkyjen yhteisvaikutus tosin on sellainen, että särkylääkkeen nauttiminen on harkinnassa.
MUTTA koska joululoma on nyt alkanut, voidaan olettaa, ettei stressin ja kiireen aiheuttamia päänsärkyjä ainakaan ole tiedossa. Joululahjat on paketoitu, seuraavien päivien aktiviteetit ovat melkolailla selvillä ja aikaa on runsaasti rentoutumiseen, spontaanisuuteen ja perheen keskeiseen laatuaikaan.
Illalla suuntaan kansallisbalettiin ihailemaan Pähkinänsärkijää ja Hiirikuningasta!
Ettei liian helpolla pääsisi, niin särkee myös alavatsaa. Tälle särylle tosin löytyy selityksiä niin hormonitasapainosta kuin kuukaudenajastakin, eli en ole kovinkaan huolissani. Särkyjen yhteisvaikutus tosin on sellainen, että särkylääkkeen nauttiminen on harkinnassa.
MUTTA koska joululoma on nyt alkanut, voidaan olettaa, ettei stressin ja kiireen aiheuttamia päänsärkyjä ainakaan ole tiedossa. Joululahjat on paketoitu, seuraavien päivien aktiviteetit ovat melkolailla selvillä ja aikaa on runsaasti rentoutumiseen, spontaanisuuteen ja perheen keskeiseen laatuaikaan.
Illalla suuntaan kansallisbalettiin ihailemaan Pähkinänsärkijää ja Hiirikuningasta!
torstai 16. joulukuuta 2010
Day 23: A song that you want to play at your wedding
Pitää ehkä korostaa, että EN ole Popeda-fani, ennemminkin päinvastoin, mutta tämä on ihan hiton hyvä kappale.
keskiviikko 15. joulukuuta 2010
Day 22: A song that you listen to when you’re sad
Tää video nyt on ihan random, mutta on siinä sentään Keanu Reeves!
tiistai 14. joulukuuta 2010
Matkahaaveita
Ajattelin tässä ajankulukseni (eli iltapäivän tenttiin lukemista vältelläkseni) listata vähän kohteita, joihin tahtoisin matkustaa. Jonkinlainen tarkoitus olisi, että näihin kohteisiin myös pääsisi, ainakin sitten joskus.
Ahvenanmaa
En ole ikinä käynyt, ellei lasketa Ruotsin-risteilyn yöpysähdystä satamassa (ei lasketa). Ahvenanmaa profiloituu ainakin näin lomailijan kannalta kesäkohteeksi. Kiinnostava nähtävyys olisi ainakin Kastelholman linna, ja muuten saarta voisi tutkia vaikka polkupyöräillen.
Uusi-Seelanti
Kaukokohde, johon todella kiinnostaisi lähteä tutustumaan. Maan hallintohistoria on mielenkiintoinen ja luonto ainutlaatuinen, ja lisäksi koko maahan liittyy jonkinlaista jännitystä ja kiehtovuutta. Heti kun talous ja aiktaulut antavat periksi, lähdemme Uuteen-Seelantiin!
Islanti
Olen aina jollain tapaa ihaillut Islantia, vaikken tunne islantilaisia enkä ole koskaan käynyt siellä, enkä oikein tunne maan kulttuuria tai elinolojakaan. Islannissa on mystiikkaa, herkkyyttä ja kauneutta, joihin kytkeytyy samalla suomalaistyylinen melankolia. Pop-kulttuuri on myös vaikuttanut vahvasti innostukseeni, Björk ja Sigur Rós musiikillaan sekä elokuva Nói albiino.
Norja
Jostain syystä en ole ikinä käynyt Norjassakaan. En ole ihan varma, millainen käsitys minulla on norjalaisista ja oikeastaan koko maasta, mutta ainakin sieltä tulee kiinnostavia kirjailijoita (Erlend Loe, Jo Nesbø, Knut Hamsun, Henrik Ibsen, Thorbjørn Egner) ja hyviä mäkihyppääjiä (Bjørn Einar Romøren, Tommy Ingebrigtsen). Tietysti unohtamatta Griegiä ja blackmetallia!
Etelä-Afrikka
Etelä-Afrikalla on värikäs historia, mikä kiinnostaa minua suuresti. Lisäksi maassa kiehtoo sen asema länsimaisen ja perinteisemmän afrikkalaisen kulttuurin sekoituksena. Etelä-Afrikan-matkamme odottaa Uuden-Seelannin tavoin taloudellista ja aikataulullista hetkeään, mutta olen varma, että pääsemme vielä sateenkaarivaltioon.
Kuuba
Kuubaan liittyy älyttömästi kaikkea houkuttelevaa, ja olen haaveillut matkasta sinne ehkä kymmenisen vuotta, mutta yritetään nyt tiivistää. Kuubassa on aivan erityinen tunnelma, ihmisten tapa suhtautua elämään ja toisiinsa. Kuubassa on Fidel. Kuubassa on kuumaa, kosteaa, sikareita ja musiikkia. Kuuba vaatii myös aikaa ja rahaa, mutta lisäksi Kuuban-matkalle on koko ajan vaikeammin toteutettava erityistoive: sinne pitää päästä niin kauan kuin Fidel on vielä messissä.
Ahvenanmaa
En ole ikinä käynyt, ellei lasketa Ruotsin-risteilyn yöpysähdystä satamassa (ei lasketa). Ahvenanmaa profiloituu ainakin näin lomailijan kannalta kesäkohteeksi. Kiinnostava nähtävyys olisi ainakin Kastelholman linna, ja muuten saarta voisi tutkia vaikka polkupyöräillen.
Uusi-Seelanti
Kaukokohde, johon todella kiinnostaisi lähteä tutustumaan. Maan hallintohistoria on mielenkiintoinen ja luonto ainutlaatuinen, ja lisäksi koko maahan liittyy jonkinlaista jännitystä ja kiehtovuutta. Heti kun talous ja aiktaulut antavat periksi, lähdemme Uuteen-Seelantiin!
Islanti
Olen aina jollain tapaa ihaillut Islantia, vaikken tunne islantilaisia enkä ole koskaan käynyt siellä, enkä oikein tunne maan kulttuuria tai elinolojakaan. Islannissa on mystiikkaa, herkkyyttä ja kauneutta, joihin kytkeytyy samalla suomalaistyylinen melankolia. Pop-kulttuuri on myös vaikuttanut vahvasti innostukseeni, Björk ja Sigur Rós musiikillaan sekä elokuva Nói albiino.
Norja
Jostain syystä en ole ikinä käynyt Norjassakaan. En ole ihan varma, millainen käsitys minulla on norjalaisista ja oikeastaan koko maasta, mutta ainakin sieltä tulee kiinnostavia kirjailijoita (Erlend Loe, Jo Nesbø, Knut Hamsun, Henrik Ibsen, Thorbjørn Egner) ja hyviä mäkihyppääjiä (Bjørn Einar Romøren, Tommy Ingebrigtsen). Tietysti unohtamatta Griegiä ja blackmetallia!
Etelä-Afrikka
Etelä-Afrikalla on värikäs historia, mikä kiinnostaa minua suuresti. Lisäksi maassa kiehtoo sen asema länsimaisen ja perinteisemmän afrikkalaisen kulttuurin sekoituksena. Etelä-Afrikan-matkamme odottaa Uuden-Seelannin tavoin taloudellista ja aikataulullista hetkeään, mutta olen varma, että pääsemme vielä sateenkaarivaltioon.
Kuuba
Kuubaan liittyy älyttömästi kaikkea houkuttelevaa, ja olen haaveillut matkasta sinne ehkä kymmenisen vuotta, mutta yritetään nyt tiivistää. Kuubassa on aivan erityinen tunnelma, ihmisten tapa suhtautua elämään ja toisiinsa. Kuubassa on Fidel. Kuubassa on kuumaa, kosteaa, sikareita ja musiikkia. Kuuba vaatii myös aikaa ja rahaa, mutta lisäksi Kuuban-matkalle on koko ajan vaikeammin toteutettava erityistoive: sinne pitää päästä niin kauan kuin Fidel on vielä messissä.
maanantai 13. joulukuuta 2010
Ekat kerrat
Olen viikonlopun aikana suorittanut pari ehkä yleissivistäväksi luokiteltavaa asiaa ekaa kertaa:
1. Katsoin eilen ensimmäistä kertaa Indiana Jones -elokuvan (Indiana Jones ja viimeinen ristiretki). Aiempi Indy-kokemukseni on rajoittunut tämän samaisen elokuvan alkukohtaukseen, jossa nuorta Indya näyttelee River Phoenix, johon kehitin nuorempana samantyyppisen fiksaation kuin Kurt Cobainiin ja etenkin Keanu Reevesiin, joka muista poiketen ei ollut kuollut.
No, itse elokuvasta jos jotain halutaan sanoa, niin en kyllä koe menettäneeni erityisemmin mitään, vaikken olekaan noita katsonut. Huumori oli semmosta mukavaa höröttelyä, paras juttu ehkä se, miten Indy ja pappa-Jones olivat pökänneet samaa naista, höhöhö. Semmonen on aina hauskaa. Mutta niin, muuten se olikin sitten semmosta pöljäilyä, ihan viihdyttävää, mutta enpä minä paljoa elokuvaan keskittynyt vaan kokosin lähinnä vain palapeliä.
Onpahan nyt nähty ainakin.
2. Luin ensimmäisen Pirkko Saisioni. Olen ollut oikeastaan aina vähän epämääräisessä suhteessa Saisoon. Toisaalta on kiinnostanut lukea, mutta toisaalta ajatuskin lukemisesta on tuntunut jotenkin vieraannuttavalta. Spontaanilla kirjastoreissulla nappasin kuitenkin mukaani Saision esikoisen, Elämänmenon, ja kannoin sitä aluksi käsilaukussa bussi- ja junalukemisena, mutta tänä aamuna sitten innostuin oikein kovasti.
Heräsin puoli kuuden maissa puolison noustessa, ja totesin olevani melkoisen pirteä, joten päätin nousta itsekin. Kuitenkin ulkona vallitseva pimeys ja kehon raukeus tekivät vuoteesta houkuttelevamman, ja niinpä päätin lueskella hetken ennen nousemista. Hetkestä tuli neljän tunnin pituinen retki Flemarille, joka päättyi itselleni nostalgiseen ja läheiseen aiheeseen, eli siirtymiseen Länsi-Herttoniemeen.
Pidin kirjasta paljon jo ennen kuin Herttoniemi (tai Siilitie, jos tarkkoja ollaan) mainittiin ensimmäisen kerran, mutta eipä se kotiseutu pahaakaan tehnyt. Eilan karjalanmurre tuntui läheiseltä, kun oma isoäiti on myös lähtenyt Karjalasta evakkona, ja etenkin yksi isotäti puhuu vahvasti murretta edelleen. Kirjan maailma kosketti muutenkin hyvin läheltä, ajatukset, tunteet, pelot ja toiveet olivat niin tuttuja, toisaalta varmaan aika universaalejakin.
En tiennyt lukemiseni aikana kirjan olevan Saision esikoisteos, enkä tiennyt ollenkaan, minä ajanjaksona se on kirjoitettu (1975). En tiedä, vaikuttiko tämä sitten kokemukseen, mutta en ainakaan ihmette, että teos palkittiin vuoden parhaana esikoisena J. H. Erkon palkinnolla.
1. Katsoin eilen ensimmäistä kertaa Indiana Jones -elokuvan (Indiana Jones ja viimeinen ristiretki). Aiempi Indy-kokemukseni on rajoittunut tämän samaisen elokuvan alkukohtaukseen, jossa nuorta Indya näyttelee River Phoenix, johon kehitin nuorempana samantyyppisen fiksaation kuin Kurt Cobainiin ja etenkin Keanu Reevesiin, joka muista poiketen ei ollut kuollut.
No, itse elokuvasta jos jotain halutaan sanoa, niin en kyllä koe menettäneeni erityisemmin mitään, vaikken olekaan noita katsonut. Huumori oli semmosta mukavaa höröttelyä, paras juttu ehkä se, miten Indy ja pappa-Jones olivat pökänneet samaa naista, höhöhö. Semmonen on aina hauskaa. Mutta niin, muuten se olikin sitten semmosta pöljäilyä, ihan viihdyttävää, mutta enpä minä paljoa elokuvaan keskittynyt vaan kokosin lähinnä vain palapeliä.
Onpahan nyt nähty ainakin.
2. Luin ensimmäisen Pirkko Saisioni. Olen ollut oikeastaan aina vähän epämääräisessä suhteessa Saisoon. Toisaalta on kiinnostanut lukea, mutta toisaalta ajatuskin lukemisesta on tuntunut jotenkin vieraannuttavalta. Spontaanilla kirjastoreissulla nappasin kuitenkin mukaani Saision esikoisen, Elämänmenon, ja kannoin sitä aluksi käsilaukussa bussi- ja junalukemisena, mutta tänä aamuna sitten innostuin oikein kovasti.
Heräsin puoli kuuden maissa puolison noustessa, ja totesin olevani melkoisen pirteä, joten päätin nousta itsekin. Kuitenkin ulkona vallitseva pimeys ja kehon raukeus tekivät vuoteesta houkuttelevamman, ja niinpä päätin lueskella hetken ennen nousemista. Hetkestä tuli neljän tunnin pituinen retki Flemarille, joka päättyi itselleni nostalgiseen ja läheiseen aiheeseen, eli siirtymiseen Länsi-Herttoniemeen.
Pidin kirjasta paljon jo ennen kuin Herttoniemi (tai Siilitie, jos tarkkoja ollaan) mainittiin ensimmäisen kerran, mutta eipä se kotiseutu pahaakaan tehnyt. Eilan karjalanmurre tuntui läheiseltä, kun oma isoäiti on myös lähtenyt Karjalasta evakkona, ja etenkin yksi isotäti puhuu vahvasti murretta edelleen. Kirjan maailma kosketti muutenkin hyvin läheltä, ajatukset, tunteet, pelot ja toiveet olivat niin tuttuja, toisaalta varmaan aika universaalejakin.
En tiennyt lukemiseni aikana kirjan olevan Saision esikoisteos, enkä tiennyt ollenkaan, minä ajanjaksona se on kirjoitettu (1975). En tiedä, vaikuttiko tämä sitten kokemukseen, mutta en ainakaan ihmette, että teos palkittiin vuoden parhaana esikoisena J. H. Erkon palkinnolla.
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Day 19: A song from your favorite album
Joo-o eipä oo taas mikään ihan helppo tehtävä. Lempialbumi... äääh... oon tavannut pitää semmosta aika elävää top-5- tai top-10-listaa noista levyistä, mitenhän sieltä nyt sitten yhden vain valitsisi. No, mennään taas intuitiolla. Ainakaan ei voi väittää, että olisin valinnut väärin tai huonosti.
Mobyn Play on kuulunut tuolle suosikkilistalleni siitä saakka kun sen sain käsiini joskus 1999-2000 aikoihin, joten kiistämättä oiva valinta, vaikka itse sanonkin.
Honeyn valitsin, koska en ole tätä videota nähnyt kuin kerran aiemmin, toisin kuin esim. Why does my hear feel so badin videon tai Porcelainin. Lisäksi tämä on videona ehkä kiinnostavampi katsottava kuin vaikka Porcelain, vaikka Porcelain on ehkä biisinä paremmin "randomkuunteluun" sopiva. Ehkä? En tiiä. Meneeköhän nyt taas vähän ohi aiheesta?
No jokatapauksessa, enjoy!
Mobyn Play on kuulunut tuolle suosikkilistalleni siitä saakka kun sen sain käsiini joskus 1999-2000 aikoihin, joten kiistämättä oiva valinta, vaikka itse sanonkin.
Honeyn valitsin, koska en ole tätä videota nähnyt kuin kerran aiemmin, toisin kuin esim. Why does my hear feel so badin videon tai Porcelainin. Lisäksi tämä on videona ehkä kiinnostavampi katsottava kuin vaikka Porcelain, vaikka Porcelain on ehkä biisinä paremmin "randomkuunteluun" sopiva. Ehkä? En tiiä. Meneeköhän nyt taas vähän ohi aiheesta?
No jokatapauksessa, enjoy!
perjantai 10. joulukuuta 2010
torstai 9. joulukuuta 2010
Day 17: A song that you hear often on the radio
En varsinaisesti kuuntele ihmeemmin radiota, mutta kesällä ainakin tämä soi kiitettävän usein Radio Suomessa. Rulez.
tiistai 7. joulukuuta 2010
Day 16: A song that you used to love but now hate
1. Tykkäsin tästä kun kuulin ekaa kertaa, olin 15-16-vuotias.
2. Tää laulaja oli sillon HOT.
3. En tykännyt tästä kovin kauaa.
Pyhähommat
Taannoisen pitkän viikonlopun kunniaksi innostuin leipomaan. Tein jo kuukauden verran suunnitelmissa olleita mokkapaloja sekä HS:n tuoreessa Kuukausiliitteessä ollutta reseptiä mukaillen suklaatryffeleitä.
Mokkapaloihin käytän "sekareseptiä", eli olen etsinyt pohjaan parhaan mahdollisen ja erikseen kuorrutteeseen parhaan mahdollisen, ja lopputulos on - yllättäen - paras mahdollinen! Nomnomnom. Tosin tällä kertaa lopputulos oli lievä pettymys kun molemmat pellilliset olivat uunissa hieman liian kauan ja kuivahtivat aika ikävästi, ja kuorrutteesta loppui tomusokeri kesken, eli lopputulos oli aika vetinen. No, onhan noista jo eka pellillinen syöty melkein kokonaan.
Hesarin suklaatryffelit eivät onnistuneet ihan niinkuin ois ehkä pitänyt. Tummasta suklaasta ohjeen mukaisesti tehdyt olivat aivan liian mausteisia, ja taikinan koostumus jäi epätasaiseksi vimmatusta vatkaamisesta huolimatta. Korvasin myös ohjeessa mainitut murskatut piparit kookoshiutaleilla.
Sovelsin ohjetta myöhemmin valkosuklaaversioon, josta jätin kanelin kokonaan pois ja vähensin inkiväärin ja neilikan määrää. Tulos oli hieman parempi, taikinasta tuli hyvin tasaista ja pehmeää. Valitettavasti hyytymisominaisuudet olivat hieman kärsineet ja jouduin lopulta pyörittelemään taikinan pehmeiksi palloiksi, jotka kieritin vielä kaakaohiutaleissa.
Mausteiden vähentämisestä huolimatta lopputulos oli ehkä hieman turhan voimakas, neilikkaa olisi pitänyt laittaa vielä vähän vähemmän. Nyt se hukutti alleen suunnilleen kaiken muun, vaikka täytyy kyllä myöntää, että aika herkkupaloja nämä on silti.
Ajattelin antaa tänä vuonna joululahjaksi itsetehtyjä herkkuja, ja siksi olen nyt testaillut tämmösiäkin reseptejä. Jotain suolaista olisi myös kiva antaa, mutta olen vähän huono keksimään semmosia. Noita säilöttyjä punajuuria nyt ainakin meinaan lahjoittaa, ja lisäksi ajattelin graavata joulupöytään lohta, mutta voisihan sitä jotain muutakin koettaa keksiä.
Mokkapaloihin käytän "sekareseptiä", eli olen etsinyt pohjaan parhaan mahdollisen ja erikseen kuorrutteeseen parhaan mahdollisen, ja lopputulos on - yllättäen - paras mahdollinen! Nomnomnom. Tosin tällä kertaa lopputulos oli lievä pettymys kun molemmat pellilliset olivat uunissa hieman liian kauan ja kuivahtivat aika ikävästi, ja kuorrutteesta loppui tomusokeri kesken, eli lopputulos oli aika vetinen. No, onhan noista jo eka pellillinen syöty melkein kokonaan.
Hesarin suklaatryffelit eivät onnistuneet ihan niinkuin ois ehkä pitänyt. Tummasta suklaasta ohjeen mukaisesti tehdyt olivat aivan liian mausteisia, ja taikinan koostumus jäi epätasaiseksi vimmatusta vatkaamisesta huolimatta. Korvasin myös ohjeessa mainitut murskatut piparit kookoshiutaleilla.
Sovelsin ohjetta myöhemmin valkosuklaaversioon, josta jätin kanelin kokonaan pois ja vähensin inkiväärin ja neilikan määrää. Tulos oli hieman parempi, taikinasta tuli hyvin tasaista ja pehmeää. Valitettavasti hyytymisominaisuudet olivat hieman kärsineet ja jouduin lopulta pyörittelemään taikinan pehmeiksi palloiksi, jotka kieritin vielä kaakaohiutaleissa.
Mausteiden vähentämisestä huolimatta lopputulos oli ehkä hieman turhan voimakas, neilikkaa olisi pitänyt laittaa vielä vähän vähemmän. Nyt se hukutti alleen suunnilleen kaiken muun, vaikka täytyy kyllä myöntää, että aika herkkupaloja nämä on silti.
Ajattelin antaa tänä vuonna joululahjaksi itsetehtyjä herkkuja, ja siksi olen nyt testaillut tämmösiäkin reseptejä. Jotain suolaista olisi myös kiva antaa, mutta olen vähän huono keksimään semmosia. Noita säilöttyjä punajuuria nyt ainakin meinaan lahjoittaa, ja lisäksi ajattelin graavata joulupöytään lohta, mutta voisihan sitä jotain muutakin koettaa keksiä.
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
Day 15: A song that describes you
Miks pitää taas olla näin vaikea! En keksi mitään. Kaikki tuntuu epäsopivalta, väärinymmärrettävältä tai jollain tapaa vain väärältä.
Mennään intuitiolla.
Mennään intuitiolla.
lauantai 4. joulukuuta 2010
Day 14: A song that no one would expect you to love
Aijai, tähänkin keksin taas hetken mietittyäni monta vaihtoehtoa, mutta ehkä tämä on kuitenkin se yllättävin. Voisin melkein sanoa vihaavani koko bändiä, mutta tän biisin takia ei oikein pysty, koska tää on ihan parhautta.
torstai 2. joulukuuta 2010
Day 13: A song that is a guilty pleasure
Tää on kyllä vaikea, kun yleensä tuppaan lopulta sallimaan itselleni aluksi mahdollisesti nolottaneetkin fanitukset. Mutta pistetään nyt tää Paula Abdul, kun en tykkää koko ämmästä yhtään enkä muuten mistään sen tuotannostakaan, mutta tätä voin kuunnella vaikka 20 kertaa putkeen ja aina se vaan toimii. Ja tietty tää videokin on super!
tiistai 30. marraskuuta 2010
Day 12: A song from a band you hate
Luonnollisestikaan en suosittele tämän katsomista kellekään. En oo kuullut tätä biisiä, en ala sitä kuunnella, enkä varmasti katso videota. Yök.
maanantai 29. marraskuuta 2010
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
Strömsö
Kuulun tähän alati kasvavaan Strömsö-ihmisten joukkoon. Tämä joukko katsoo säännöllisesti tai - kuten minä - satunnaisesti YLE FST5:llä esitettävää suomenruotsalaista lifestyle-ohjelmaa, ja vaikkei välttämättä normaalisti olisikaan innostunut näpertämisestä, askartelusta ja elämänhallinnasta, on aivan lumoutunut tämän sarjan ideoista.
Aiemmin en ole antanut Strömsö-fanitukseni vaikuttaa tekemisiini, eli en ole alkanut askarrella tai kokeilla erilaisia ruokajuttuja ohjelman innoittamana, mutta jostain syystä tämä marraskuu on muuttanut tilannetta.
Kun jokin aika sitten söimme tyhjäksi Istanbulista tuodun turkish delight -lootan, jätinkin rasian pohjan purkamatta. Mietin, että sille voisi olla käyttöä, väri oli kaunis, reunoissa ei ollut likaa eikä tekstejä, ja muoto oli hyvä. Lopulta päätin kiinnittää rasian pohjaan mustaa kartonkia ja siihen liitin tyttäreni mustavalkoisen päiväkotikuvan. Tuotos oli niin hieno, että päätin laittaa sen seinälle näkyvälle paikalle keittiöön. Edes herkkulaatikon tyhjennyksessä suururakan suorittanut avomieheni ei keksinyt, mistä olin kuvan kehykset saanut!
Sinällään tämä idea ei suoraan ollut Strömsöstä napattu, en siis ollut nähnyt sitä missään, mutta koko ideointiprosessi oli täysin Strömsön vaikutusta. Että edes tulen ajatelleeksi tuollaista, se on vaatinut useammankin tunnin annoksen suomenruotsalaista hyväntuulista näperrystä.
Toinen marraskuinen Strömsö-tekoni onkin sitten suoraan ohjelmasta, aion nimittäin säilöä punajuuria ohjelmassa annettujen ohjeiden mukaan. Tuotos päätyy joululahjaksi lähisukuun perheelle, jonka tiedän käyttävän etikkapunajuuria ruokapöydässä lisukkeena useinkin.
Aiemmat säilömiseni ovat rajoittuneet pakastemarjoihin, hilloihin ja mehuihin, joten tämä kokeilu voi olla jo alkuunsa tuhoon tuomittu. Hankin varmuuden vuoksi lahjapurkin lisäksi myös pienemmän lasipurkin, johon voin tehdä toisen satsin samaa tavaraa testimielessä itselle. Raportoin hankkeen edistymisestä ja tuloksista myöhemmin, toistaiseksi olen päässyt vasta punajuurten keittoon asti.
Strömsö tulee siis FST5:ltä keskiviikkoisin kello 20 ja uusintana sunnuntaisin kello 17.15.
Aiemmin en ole antanut Strömsö-fanitukseni vaikuttaa tekemisiini, eli en ole alkanut askarrella tai kokeilla erilaisia ruokajuttuja ohjelman innoittamana, mutta jostain syystä tämä marraskuu on muuttanut tilannetta.
Kun jokin aika sitten söimme tyhjäksi Istanbulista tuodun turkish delight -lootan, jätinkin rasian pohjan purkamatta. Mietin, että sille voisi olla käyttöä, väri oli kaunis, reunoissa ei ollut likaa eikä tekstejä, ja muoto oli hyvä. Lopulta päätin kiinnittää rasian pohjaan mustaa kartonkia ja siihen liitin tyttäreni mustavalkoisen päiväkotikuvan. Tuotos oli niin hieno, että päätin laittaa sen seinälle näkyvälle paikalle keittiöön. Edes herkkulaatikon tyhjennyksessä suururakan suorittanut avomieheni ei keksinyt, mistä olin kuvan kehykset saanut!
Sinällään tämä idea ei suoraan ollut Strömsöstä napattu, en siis ollut nähnyt sitä missään, mutta koko ideointiprosessi oli täysin Strömsön vaikutusta. Että edes tulen ajatelleeksi tuollaista, se on vaatinut useammankin tunnin annoksen suomenruotsalaista hyväntuulista näperrystä.
Toinen marraskuinen Strömsö-tekoni onkin sitten suoraan ohjelmasta, aion nimittäin säilöä punajuuria ohjelmassa annettujen ohjeiden mukaan. Tuotos päätyy joululahjaksi lähisukuun perheelle, jonka tiedän käyttävän etikkapunajuuria ruokapöydässä lisukkeena useinkin.
Aiemmat säilömiseni ovat rajoittuneet pakastemarjoihin, hilloihin ja mehuihin, joten tämä kokeilu voi olla jo alkuunsa tuhoon tuomittu. Hankin varmuuden vuoksi lahjapurkin lisäksi myös pienemmän lasipurkin, johon voin tehdä toisen satsin samaa tavaraa testimielessä itselle. Raportoin hankkeen edistymisestä ja tuloksista myöhemmin, toistaiseksi olen päässyt vasta punajuurten keittoon asti.
Strömsö tulee siis FST5:ltä keskiviikkoisin kello 20 ja uusintana sunnuntaisin kello 17.15.
Day 10: A song that makes you fall asleep
Nukuttaa sillee ihan hyvässä mielessä. Ja Sigur Rósilla on yleisesti ottaen muutenkin tämä vaikutus minuun. Lisäksi alkaa usein itkettää, kauneuden tähden.
lauantai 27. marraskuuta 2010
Day 09: A song that you can dance to
Jos oma tanssimielikuvitus on rajallinen, niin videosta saa hyviä muuvivinkkejä!
perjantai 26. marraskuuta 2010
Day 08: A song that you know all the words to
En uskalla lähteä edes arvailemaan, kuinka monta kertaa olen tätä laulanut. Lähinnä vain suihkussa tai esim. kokatessa, mutta kerran myös karaokebaarissa. Olen osannut sanat ulkoa jostain alakouluikäisestä lähtien, eli on sitä ehditty pari kertaa hoilata.
Ensikosketus tähän kappaleeseen tuli äidin autossa soineelta Kolmoset-kasetilta, jossa oli valikoituja helmiä Juicelta, Hectorilta ja Mikko Alatalolta. En voi tarpeeksi painottaa tuon kasetin merkitystä musiikilliselle kasvamiselleni. Ja ihastuin myös Hectoriin, se oli niin synkkä ja komea siinä kannessa.
Yritin etsiä kuvaa kasetista, mutta valitettavasti en sellaista löytänyt. Internet kuitenkin kertoi, että kasetti on vuodelta 1990 ja se on Finnlevyn tuottama (KAMPMC 69). Noh, eipä näillä niin väliä minulle, kasetti löytyy kuitenkin edelleen äidin kotoa tai autosta.
torstai 25. marraskuuta 2010
Chisu
Niin, olen joitakin minuutteja sitten avannut korvani ensimmäistä kertaa Chisulle. Opin aiemmin pitämään paljonkin Jenni Vartiaisesta, mikä varmasti osaltaan helpotti suhtautumaan avoimemmin muihinkin nuoriin kotimaisiin naisartisteihin.
Kolmen Alkovi-levyn kappaleen jälkeen en lähde vielä tekemään kummempia analyysejä, mutta voin mainita sen verran, että ei ainakaan ole ärsyttänyt! Sitä paitsi - kuten Jenninkin kohdalla - pidän Chisun ulkonäöstä. En tarkoita tällä, että kuuntelisin vain hyvännäköisiä artisteja, vaan lähinnä siis näen näiden naisten ulkomuodossa jotain sellaista, mikä herättää positiivisen mielikuvan persoonasta.
Palatakseni vielä viimeviikkoiseen viini-iltaan, päädyin lopulta viemään pullon kuivaa italialaista luomuvalkkaria, joka osoittautuikin mitä mainioimmaksi viiniksi. Aion ehdottomasti ostaa sitä toistekin!
Naposteltavaksi paahdin luomukauraleipäpaloja ja tein jokirapu- ja kylmäsavulohilevitteet. Leivissä olisi ollut vielä toivomisen varaa (patonki olisi varmasti ollut parempi kuin kauraleipä), mutta täytteet pelastivat kaikki puutteet. Nam!
Kolmen Alkovi-levyn kappaleen jälkeen en lähde vielä tekemään kummempia analyysejä, mutta voin mainita sen verran, että ei ainakaan ole ärsyttänyt! Sitä paitsi - kuten Jenninkin kohdalla - pidän Chisun ulkonäöstä. En tarkoita tällä, että kuuntelisin vain hyvännäköisiä artisteja, vaan lähinnä siis näen näiden naisten ulkomuodossa jotain sellaista, mikä herättää positiivisen mielikuvan persoonasta.
Palatakseni vielä viimeviikkoiseen viini-iltaan, päädyin lopulta viemään pullon kuivaa italialaista luomuvalkkaria, joka osoittautuikin mitä mainioimmaksi viiniksi. Aion ehdottomasti ostaa sitä toistekin!
Naposteltavaksi paahdin luomukauraleipäpaloja ja tein jokirapu- ja kylmäsavulohilevitteet. Leivissä olisi ollut vielä toivomisen varaa (patonki olisi varmasti ollut parempi kuin kauraleipä), mutta täytteet pelastivat kaikki puutteet. Nam!
Day 07: A song that reminds you of a certain event
Muistan, miten yläasteella/lukiossa istuttiin kaverin olohuoneen lattialla ja kuunneltiin tätä. Tutkittiin kansia ja pohdittiin yhtäläisyyksiä ja eroja YUP:hen. Varsinainen mielipide yhtyeestä oli vasta syntymässä, tää oli ihan uutta ja ihmeellistä. Mutta eiköhän se ollut juuri tämä tilanne ja tämä kappale, mistä kaikki sitten lähti.
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
Day 06: A song that reminds of you of somewhere
Jostain syystä tämä muistuttaa aina Myyrmäestä, epämääräisestä talven ja kevään sekoituksesta ja bussimatkasta kouluun. Lisäksi tämä vie vahvasti juuri tiettyy henkiseen olotilaan, tilaan, jossa kaikki tuntuu pehmeältä ja hyvältä, tasapainoiselta ja kirkkaalta.
tiistai 23. marraskuuta 2010
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
lauantai 20. marraskuuta 2010
Viiniä ja napostelua
Menen tänään opiskelukaverini luokse jonkinlaisiin viininmaistajaisiin Espooseen. Ideana on, että jokainen tuo mukanaan pullon viiniä ja jotain sen kanssa sopivaa naposteltavaa. Päätin ottaa viiniteemakseni eettisen valkkarin, eli joko reilua tai luomua. Luultavasti päädyn saksalaiseen luomuun, mutta se riippuu pitkälti paikallisen Alkon valikoimista.
Naposteltavaksi ajattelin aluksi hieman tylsästi homejuustoa ja jotain hedelmiä, mutta koska näemmä ainakin pari muuta on tuomassa juustoja niin päätin kehittää jotain vähän luovempaa. Harmi vain, etten ole mikään ekspertti naposteltavien kanssa, joten en ole vieläkään ihan varma mitä veisin.
Sen verran olen päättänyt, että vien jonkinlaista kuivaa leipää kera yhden tai mahdollisesti kahdenkin päällisen, jotka sisältävät joko valkosipulia tai kylmäsavu/graavilohta. Nyt pitäisi enää päättää millaisesta leivästä on kyse (näkkäri, hapankorppu, paahdettu patonki, joku muu?) ja miten toteutan päällisen.
Onneksi illanvietto alkaa vasta kello 18, joten on vielä monta tuntia aikaa pähkäillä viemisiä!
Naposteltavaksi ajattelin aluksi hieman tylsästi homejuustoa ja jotain hedelmiä, mutta koska näemmä ainakin pari muuta on tuomassa juustoja niin päätin kehittää jotain vähän luovempaa. Harmi vain, etten ole mikään ekspertti naposteltavien kanssa, joten en ole vieläkään ihan varma mitä veisin.
Sen verran olen päättänyt, että vien jonkinlaista kuivaa leipää kera yhden tai mahdollisesti kahdenkin päällisen, jotka sisältävät joko valkosipulia tai kylmäsavu/graavilohta. Nyt pitäisi enää päättää millaisesta leivästä on kyse (näkkäri, hapankorppu, paahdettu patonki, joku muu?) ja miten toteutan päällisen.
Onneksi illanvietto alkaa vasta kello 18, joten on vielä monta tuntia aikaa pähkäillä viemisiä!
perjantai 19. marraskuuta 2010
Day 02: Your least favorite song
Lähes yhtä paha kuin edellinenkin, sillä inhokkibiisejä on vähintäänkin yhtä paljon kuin suosikkeja. Pelkästään jo yhdeltä aikakaudelta löytyisi kymmeniä sopivia inhokkeja, mutta vain yksi kelpuutetaan. Sen täytyy mennä ylitse muiden ärsyttävyydessään, inhottavuudessaan ja kokonaisuutena.
(Tässä välissä kuluu noin vartti googlettelua ja pohtimista)
No, lopputulos on se, jota ensimmäisenä ajattelin, kappale, joka aivan ensimmäisenä tuli mieleen.
(Tässä välissä kuluu noin vartti googlettelua ja pohtimista)
No, lopputulos on se, jota ensimmäisenä ajattelin, kappale, joka aivan ensimmäisenä tuli mieleen.
torstai 18. marraskuuta 2010
Day 01: Your favorite song
Heti alkuun kaikkein haastavin! Mitä tähän nyt sitten sanoisi, tai siis linkittäisi, tämähän on lähes mahdotonta.
Mutta koska jotain on pakko laittaa, niin olkoot se tämä jo yli 10 vuotta sydäntäni raastanut ja kyyneliäni vuodattanut kappale:
Kaiken kaikkiaan tämä on ehkä täydellisin kappale ikinä. Tässä on kaikki. Videokin on kappaleen arvoinen.
Mutta koska jotain on pakko laittaa, niin olkoot se tämä jo yli 10 vuotta sydäntäni raastanut ja kyyneliäni vuodattanut kappale:
Kaiken kaikkiaan tämä on ehkä täydellisin kappale ikinä. Tässä on kaikki. Videokin on kappaleen arvoinen.
30 days of music
Tämä on varmaan aika tuttu jo kaikille, mutta kerrataanpa vielä: tarkoituksena on kolmenakymmenenä päivänä postata kunkin päivän teeman mukainen kappale. Lukijaystävällisyyden nimissä tämä tehdään YouTubea tonkimalla. Hirvittää vähän nyt jo, valitsen kuitenkin ihan vääriä ja yleispätemöttämiä, hmph. Mutta antaa mennä silti!
En aloita ihan vielä, pitää saada rauhassa miettiä ja keskittyä asiaan, ja juuri nyt en ole parhaimmillani. Tänä aamuna noin kello 5:50 havahduin huutoihin, joiden keskeinen sisältö oli "äiti, pissasin sänkyyn". Tätä ei ole sattunut yli 1,5 vuoteen, voi olla että aika on ollut yli kaksikin vuotta. Ainakaan tuohon sänkyyn ei ole tullut kertaakaan, ja sänky hankittiin 3-vuotissyntymäpäiväksi.
Pyykki on siis pyörinyt aamukuudesta saakka, ja minun aamuni on ollut täynnä epämääräistä jumitusta. Ensimmäisen teekupillisenkin sain vasta juuri eteeni (Forsmanin Chamraj Lime-Sitruunaa).
En aloita ihan vielä, pitää saada rauhassa miettiä ja keskittyä asiaan, ja juuri nyt en ole parhaimmillani. Tänä aamuna noin kello 5:50 havahduin huutoihin, joiden keskeinen sisältö oli "äiti, pissasin sänkyyn". Tätä ei ole sattunut yli 1,5 vuoteen, voi olla että aika on ollut yli kaksikin vuotta. Ainakaan tuohon sänkyyn ei ole tullut kertaakaan, ja sänky hankittiin 3-vuotissyntymäpäiväksi.
Pyykki on siis pyörinyt aamukuudesta saakka, ja minun aamuni on ollut täynnä epämääräistä jumitusta. Ensimmäisen teekupillisenkin sain vasta juuri eteeni (Forsmanin Chamraj Lime-Sitruunaa).
maanantai 15. marraskuuta 2010
Itä-Rooma ja Aasia
Kuten aiemmin olen maininnut, tämän syksyn yksi kohokohta oli matka Istanbuliin, Turkkiin. Matka oli puolisoni ja minun ensimmäinen kahdenkeskeinen ulkomaanmatka.
Matka oli vain pitkä viikonloppu, lähdimme perjantaina 5.11. iltapäivällä Helsinki-Vantaan lentokentälle ja palasimme samaiseen paikkaan seuraavan maanantain ja tiistain välisenä yönä noin klo 1. Istanbulissa viettämämme aika rajoittui lauantaihin ja sunnuntaihin, maanantaina piti lähteä lentokentälle jo ennen puoltapäivää.
Lennot Vantaalta Frankfurtin kautta Istanbuliin sujuivat mukavasti, vaikka väsymys olikin melkoinen saapuessamme hotellille aamuyöllä kolmen aikaan. Nukuimme vain noin kuusi tuntia, jotta ehtisimme aamiaiselle ennen ensimmäistä päivää yhdessä maailman historiallisimmista kaupungeista. Aamiasen jälkeen suuntasimme Topkapın palatsille, jossa meitä odotti paikallinen tuttava. 20 vuotta Istanbulissa asunut, pohjoisemmassa Turkissa syntynyt tuttava olikin mitä mainioin opas, sillä hänellä oli suuri määrä historiantuntemusta ja useita anekdootteja esimerkiksi sulttaaneista.
Matka oli vain pitkä viikonloppu, lähdimme perjantaina 5.11. iltapäivällä Helsinki-Vantaan lentokentälle ja palasimme samaiseen paikkaan seuraavan maanantain ja tiistain välisenä yönä noin klo 1. Istanbulissa viettämämme aika rajoittui lauantaihin ja sunnuntaihin, maanantaina piti lähteä lentokentälle jo ennen puoltapäivää.
Lennot Vantaalta Frankfurtin kautta Istanbuliin sujuivat mukavasti, vaikka väsymys olikin melkoinen saapuessamme hotellille aamuyöllä kolmen aikaan. Nukuimme vain noin kuusi tuntia, jotta ehtisimme aamiaiselle ennen ensimmäistä päivää yhdessä maailman historiallisimmista kaupungeista. Aamiasen jälkeen suuntasimme Topkapın palatsille, jossa meitä odotti paikallinen tuttava. 20 vuotta Istanbulissa asunut, pohjoisemmassa Turkissa syntynyt tuttava olikin mitä mainioin opas, sillä hänellä oli suuri määrä historiantuntemusta ja useita anekdootteja esimerkiksi sulttaaneista.
Parin tunnin palatsivierailun jälkeen kävimme syömässä "kebapia", mikä Turkissa tarkoittaa siis vain yleisesti paahdettua lihaa. Oma annokseni koostui lampaanlihapaloista jogurttikastikkeessa, jossa oli ainakin valkosipulia ja soseutettua munakoisoa. Lisäksi annokseen kuului leipäpaloja ja tuoreita vihanneksia.
Ruokailun jälkeen tutustuimme Sulttaani Ahmedin moskeijaan, josta käytetään nimitystä Sininen moskeija. 1600-luvun alussa rakennettu moskeija on Turkin kansallismoskeija, eikä suotta, se oli nimittäin todella vaikuttava. Vaikka itse olin peittänyt hiukseni huivilla ja pitänyt muutenkin huolta asianmukaisesta pukeutumisesta, niin useat turistit (etenkin saksalaiset ja jenkit) marssivat moskeijaan välittämättä näistä säännöistä.
Moskeijan jälkeen maallistuimme ja hyppäsimme raitiovaunuun. Liikennekulttuuri kaupungissa on älytön, 18 miljoonan asukkaan kaupungissa joukkoliikenne on todella alkeellinen, ja raitiolinjoja on tasan yksi. Ei siis liene yllättävää, että mahduimme sisään vasta kolmanteen raitiovaunuun, vaikka jokainen ahdetaan niin täyteen kuin vain pystytään. Tukalaa matkaa ei kestänyt kauaa, sillä jäimme jo toisella seuraavalla pysäkillä aivan Istanbulin rautatieaseman lähellä. Siitä kävelimme satamaan ja päädyimme istumaan Galatan sillan kupeeseen kahvilaan, jossa polttelimme vesipiippua ja joimme kuppikaupalla teetä.
Teehetken jälkeen ylitimme sillan ja matkasimme Tünelillä (maanalainen) Taksimille. Tämä varsinainen kaupungin keskusta oli aivan täynnä ihmisiä, mutta paikallisen oppaamme mukaan se oli vasta alkua, parin tunnin kuluttua väkeä olisi tuplasti. Kiertelimme hieman joitain kauppoja ostamatta mitään, ja lopulta päädyimme johonkin aivan tavalliseen baariin, jossa soi Madonna ja Michael Jackson. Tilasin elämäni ensimmäisen Cuba Libren, jonka hinta ei valitettavasti poikennut Suomen vastaavista. Muutoinhan Turkissa on yleisesti ottaen edullisempaa. Juomat juotuamme jatkoimme matkaa ja päädyimme mielenkiintoiseen salakapakkaan. Kerrostaloasuntoon perustetun baarin omistivat kolme kaverusta, joista yksi oli paikallinen ja kaksi ilmeisesti jenkkejä tai muita länkkäreitä. Saapuessamme soitimme ovikelloa, ja yksi miehistä avasi oven tarkistettuaan ensin ovisilmästä keitä oli tulossa. Paikka oli mitä mainioin, ja viihdyimme siellä loppuillan. Väsymyksen vallattua matkaajat suuntasimme Taksim-aukiolle ja otimme taksin hotellille, jonne saavuimme noin kahdelta yöllä.
Sunnuntaina kävimme kaksin tutustumassa Yerebatan Sarayiin, Hagia Sofian museoon sekä Eyüpin alueeseen. Yerebatan Sarayi (eng. Basilica Cistern)on yksinkertaisuudessaan roomanaikainen maanalainen vesisäiliö.
Hagia Sofia on alunperin rakennettu 500-luvulla kristilliseksi kirkoksi, mutta muutettu 1400-luvulla moskeijaksi. 1930-luvulta saakka se on toiminut museona. Vaikka edellisenä päivänä nähty Sininen moskeija teki suuren vaikutuksen, ylitti Hagia Sofia sen moninkertaisesti. Jättimäinen rakennus huokui historiaa, rauhaa ja todellista käsintehtyä taidetta. Osa kristinuskon aikaisista seinämaalauksista oli vielä jäljellä, vaikka islamin tunnukset toki hallitsivat.
Eyüpin alueella sijaitsee valtava hautausmaa, jonka läpi kuljimme matkallamme Pierre Lotin kahvilaan. Kahvila sijaitsee korkealla rinteellä Kultaisen sarven rannalla, ja sieltä on todella hienot maisemat. Paikan vetovoimaa lisää sinne kulkeva köysirata, jota turhan pitkästä jonosta johtuen emme testanneet.
Eyüpista kävelimme kuvassa näkyvän sillan paikkeille, josta nappasimme taksin Taksim-aukiolle. Tapasimme jälleen paikallisen tuttavamme ja suuntasimme yhdessä kalaravintolaan syömään perinteistä turkkilaista päivällistä. Päivälliseen kuului runsaat alkuruoat (otimme 5-6 erilaista) sekä kaksi eri pääruokaa, joita söimme kaikkia yhdessä.
Päivällisen jälkeen menimme taksilla oppaamme kotiin hakemaan tämän autoa. Hän kierrätti meitä autolla Bosporinsalmea aivan kaupungin pohjoisosiin, josta saattoi nähdä horisontissa Mustanmeren. Päätimme ylittää myös Bosporinsalmen ja käydä kaupungin Aasian puolella juomassa teetä. Tämä oli ensimmäinen vierailuni Aasiaan. Teen jälkeen kello oli jo yli 1, joten ajoimme takaisin Eurooppaan ja hotellille. Tiedossa oli jälleen lyhyet yöunet, sillä aamulla piti saada vielä tuliaiset hankituiksi.
Olimme valmiiksi katsastaneet paikat, joista tuliaiset kannatti hankkia, joten ehdimme löntystellä vielä kaupungilla - ja melkein eksyäkin. Hotellista kirjauduimme ulos hieman ennen puoltapäivää ja hyppäsimme taksiin kohti lentokenttää. Kotimatka kesti yhteensä lähes 14 tuntia pitkän välilaskun ja myöhästyneen jatkolennon takia, ja ensi kerralla lennämmekin suoraan, maksoi mitä maksoi.
maanantai 25. lokakuuta 2010
Neulontaa
Syksyn kunniaksi olen innostunut neulomaan. En ole ikinä koulussa saanut neulontaan oppia, ja ainoa, mitä olen aiemmin osannut neuloa, oli pipo soveltaen mummilta saatuja neuvoja. Pipoja onkin kertynyt aikamoinen läjä juuri tästä syystä.
Aiemmin tänä vuonna päädyin kuitenkin jonkun linkin kautta Käspaikan neulontasivustolle, jossa vastaani tulivat todella selkeät ja täsmälliset, kuvilla ja videolla varustetut neulontaohjeet. Insinöörimieliselle tarkoin havainnollistetut ja järjestelmällisesti etenevät ohjeet olivat taivaan lahja, ja olenkin saanut jo aiemmin mainostetun ensimmäisen sukkaparin lisäksi tehtyä toisetkin. Lisäksi oppiminen ja ideat ovat saaneet innostumaan niin, että en malttaisi olla hetkeäkään jouten neulomatta.
Syksyn neulontasaldo on tähän mennessä 2 paria villasukkia, kaulaliina lapselle sekä tyynynpäällinen. Seuraavaksi yritän keksiä tavan päästä vanhoista jämälangoista eroon. Suunnittelin hieman, että vääntäisin niistäkin villasukat, sillä melko iso osa jämistä koostuu (parsimistaidottomuudesta johtuen) puretuista villasukista.
Kaikenlaiset neulontaideat ja -vinkit otetaan ilolla vastaan! Samoin lankavinkit ja ostopaikat.
Aiemmin tänä vuonna päädyin kuitenkin jonkun linkin kautta Käspaikan neulontasivustolle, jossa vastaani tulivat todella selkeät ja täsmälliset, kuvilla ja videolla varustetut neulontaohjeet. Insinöörimieliselle tarkoin havainnollistetut ja järjestelmällisesti etenevät ohjeet olivat taivaan lahja, ja olenkin saanut jo aiemmin mainostetun ensimmäisen sukkaparin lisäksi tehtyä toisetkin. Lisäksi oppiminen ja ideat ovat saaneet innostumaan niin, että en malttaisi olla hetkeäkään jouten neulomatta.
Syksyn neulontasaldo on tähän mennessä 2 paria villasukkia, kaulaliina lapselle sekä tyynynpäällinen. Seuraavaksi yritän keksiä tavan päästä vanhoista jämälangoista eroon. Suunnittelin hieman, että vääntäisin niistäkin villasukat, sillä melko iso osa jämistä koostuu (parsimistaidottomuudesta johtuen) puretuista villasukista.
Kaikenlaiset neulontaideat ja -vinkit otetaan ilolla vastaan! Samoin lankavinkit ja ostopaikat.
tiistai 19. lokakuuta 2010
Päivä kotona (sis. kuvia)
Tämä viikko on ns. projektityöviikko, joka toimii samalla syyslomana. Koska meidän koulutusohjelmamme ei varsinaisesti seuraa oppilaitoksen normaalia järjestystä, on tällä viikolla myös oppitunteja. Niitä ei kuitenkaan ollut eilen, eikä ole tänäänkään, joten olen viettänyt kaksi päivää itsekseni kotosalla. Tarkoitus on ollut kyllä tehdä jotain hyödyllistä, eilen esimerkiksi tein hieman insinöörityötäni. Tämän päivän suurin meriitti on varmasti ensimmäisen villasukkaparini valmistuminen!
Saatuani sukat valmiiksi päätin ottaa niistä kuvan, mikä tietysti johti siihen, että päätin kuvailla kotia vähän muutenkin. Ihan vain pari kivaa yksityiskohtaa.
Olohuoneen ihanat Ikean verhot, ihastuin näihin heti ensisilmäyksellä. Tosin vasta kotona huomasin ostaneeni vammapalan, joten toinen verho on lievästi sanottuna epäsiisti. En päästänyt sitä edes kuvaan.
Naperon huone on viimeaikoina ollut hyvin siisti, kun neiti on löytänyt siivoamisen ilon (tai siis palkkioksi saatavat eurot). Noh, ainakaan äiti ei valita.
Tänään käyn hakemassa yhteispalvelupisteestä uuden passini. Sitten olenkin valmis matkustamaan kohti Istanbulia! Siihen matkaan on tosin vielä vähän aikaa, ehtii hyvin intoilla ja tutustua kohteeseen.
Saatuani sukat valmiiksi päätin ottaa niistä kuvan, mikä tietysti johti siihen, että päätin kuvailla kotia vähän muutenkin. Ihan vain pari kivaa yksityiskohtaa.
Olohuoneen ihanat Ikean verhot, ihastuin näihin heti ensisilmäyksellä. Tosin vasta kotona huomasin ostaneeni vammapalan, joten toinen verho on lievästi sanottuna epäsiisti. En päästänyt sitä edes kuvaan.
Olohuoneen nojatuoli sekä dvd- ja kirjahyllyt. Punainen ja sininen ovat jostain syystä löytäneet tiensä meille laajemminkin. Nojatuoli on kierrätyskeskuksesta ja hyllyt Ikeasta. Taulu on jonkun turkulaisen taiteilijan, en nyt muista kenen. Milla sai sen syntymäpäivälahjaksi muutama vuosi sitten.
Keittiön kangaskalenteri vuodelta 1976. Löysin tämän Mikkelistä kirpputorilta kesällä 2009.
Naperon huone on viimeaikoina ollut hyvin siisti, kun neiti on löytänyt siivoamisen ilon (tai siis palkkioksi saatavat eurot). Noh, ainakaan äiti ei valita.
Tänään käyn hakemassa yhteispalvelupisteestä uuden passini. Sitten olenkin valmis matkustamaan kohti Istanbulia! Siihen matkaan on tosin vielä vähän aikaa, ehtii hyvin intoilla ja tutustua kohteeseen.
lauantai 16. lokakuuta 2010
Syntymäpäivä!
OH YEAH!
Minulla on tänään syntymäpäivä, täytän (tai tarkemmin sanottuna täytin, olenhan syntyny aamulla) 25 vuotta. Tuntuu hienolta olla tämmöinen sopivan tasaisen ikäinen, 25 on jollain tavalla juuri passeli. 25-vuotias ei ole enää vain nuori aikuinen, vaan alkaa olla jo ihan "oikea" aikuinen. Juuri tämä ikävuosi on muutenkin jollain tapaa murroksellinen elämässäni, sillä olen vuoden sisällä siirtymässä työelämään ja jättämässä opinnot taakseni. Toisin sanoen, minusta tulee insinööri, ammattitaitoinen ja asiantunteva. Ei yhtään pöllömpää.
Syntymäpäivät ovat aina mahtavia. Saa luvallisesti hölmöillä ja intoilla. Tänään on tosin ollut melko tavallinen päivä, ehkä jopa vähän kurja. Olen kärsinyt eilisillasta saakka päänsärystä ja on muutenkin jollain tapaa nuutunut olo. Noh, olen sentään saanut onnittelulaulun 4-vuotiaalta, syönyt aamiaiseksi riisipuuroa ja käynyt saunassa aamukymmeneltä.
Iltapäivällä suuntaamme nauttimaan syntymäpäiväpäivällistä nepalilaiseen ravintolaan, josta sain sähköpostilla tällaisen kuittauksen pöytävarauksestani: "hyvää ilta oko tervetuloa". Mahtavaa.
Kun tuli puheeksi myös tuo insinööriys, niin mainittakoon, että tässä muutaman vuoden alan tuulia nuuhkineena olen saanut sellaisen käsityksen, että koulutustamme arvostetaan, ja meille on oikeasti tarvetta. Tähän mennessä kaikki saman koulutuksen saaneet valmistuneet tuttuni ovat työllistyneet samantien oman alan töihin, ja myös meidän vuosikurssimme tilanne näyttää todella hyvältä. Vaikka en hakeutunutkaan alalle hyvien työllistymismahdollisuuksien toivossa, niin kyllä tämä tilanne helpottaa itseä huomattavasti etenkin vaikeasti työllistyviä aloja opiskelevien kanssa keskustellessa.
Mutta takaisin syntymäpäivään: kuten mainitsin jo, kävin äsken saunassa. Seuraavaksi aion keittää ison kupin teetä ja löhötä sohvalla neulomuksen parissa.
Minulla on tänään syntymäpäivä, täytän (tai tarkemmin sanottuna täytin, olenhan syntyny aamulla) 25 vuotta. Tuntuu hienolta olla tämmöinen sopivan tasaisen ikäinen, 25 on jollain tavalla juuri passeli. 25-vuotias ei ole enää vain nuori aikuinen, vaan alkaa olla jo ihan "oikea" aikuinen. Juuri tämä ikävuosi on muutenkin jollain tapaa murroksellinen elämässäni, sillä olen vuoden sisällä siirtymässä työelämään ja jättämässä opinnot taakseni. Toisin sanoen, minusta tulee insinööri, ammattitaitoinen ja asiantunteva. Ei yhtään pöllömpää.
Syntymäpäivät ovat aina mahtavia. Saa luvallisesti hölmöillä ja intoilla. Tänään on tosin ollut melko tavallinen päivä, ehkä jopa vähän kurja. Olen kärsinyt eilisillasta saakka päänsärystä ja on muutenkin jollain tapaa nuutunut olo. Noh, olen sentään saanut onnittelulaulun 4-vuotiaalta, syönyt aamiaiseksi riisipuuroa ja käynyt saunassa aamukymmeneltä.
Iltapäivällä suuntaamme nauttimaan syntymäpäiväpäivällistä nepalilaiseen ravintolaan, josta sain sähköpostilla tällaisen kuittauksen pöytävarauksestani: "hyvää ilta oko tervetuloa". Mahtavaa.
Kun tuli puheeksi myös tuo insinööriys, niin mainittakoon, että tässä muutaman vuoden alan tuulia nuuhkineena olen saanut sellaisen käsityksen, että koulutustamme arvostetaan, ja meille on oikeasti tarvetta. Tähän mennessä kaikki saman koulutuksen saaneet valmistuneet tuttuni ovat työllistyneet samantien oman alan töihin, ja myös meidän vuosikurssimme tilanne näyttää todella hyvältä. Vaikka en hakeutunutkaan alalle hyvien työllistymismahdollisuuksien toivossa, niin kyllä tämä tilanne helpottaa itseä huomattavasti etenkin vaikeasti työllistyviä aloja opiskelevien kanssa keskustellessa.
Mutta takaisin syntymäpäivään: kuten mainitsin jo, kävin äsken saunassa. Seuraavaksi aion keittää ison kupin teetä ja löhötä sohvalla neulomuksen parissa.
maanantai 4. lokakuuta 2010
Projekti Koti & Sali
Aiemmin kerroin ajatuksistani ja tunnoistani asuntoani kohtaan, ja päätin aloittaa projektin, joka tekisi kodista Kodin. Projekti on alkanut hyvin, tunnen oloni jo huomattavasti kotoisammaksi ja myös perhe on innostunut hommasta.
Eilen kävimme ostamassa ensimmäiset matot kotiin, lapsi valitsi huoneeseensa pyöreän keltaisen maton ja aikuiset sopivat yhteistuumin sinisen räsymaton hankkimisesta eteiseen/aulatilaan (en ole ihan varma, miksi tuota avointa aluetta kutsuisi). Molemmat matot olivat hyviä valintoja, kotiin tuli odottamatonta lämpöä ja viihtyisyyttä. Yleensä olen tavannut suhtautua mattoihin hieman skeptisesti, mutta ehkä Helsingin Seudun Opiskelija-asuntosäätiön harmaat muovilattiat eivät ole ihan se romanttisin paljas lattiapinta mitä kuvitella saattaa. Veikkaanpa, että meille tulee lähiaikoina lisääkin mattoja.
Mattojen lisäksi pintoja on peitetty tauluilla. Edellisellä viikolla saimme olohuoneeseen kaksi taulua ja nyt sitten loput kolme. Haaveilen vielä jostain ryijyn tyyppisestä seinäkoristeesta, mutta koska ryijyjen maailma on minulle täysin vieras, täytyy tätä ajatusta ehkä maistella pitkäänkin ennen ostopäätöstä. Puhumattakaan avopuolison innostamisesta ajatukseen.
Asiasta toiseen, olen löytänyt jälleen innostuksen kuntosalilla käymiseen. Innostus oli kesän aikana melkolailla nollassa, kun aikaa kuntoilulle ei töiden ohella jäänyt, ja muutenkin pidin kuntoa yllä polkemalla työmatkat. Töiden ja loman jälkeen oli tarkoitus siirtyä taas 3-5 käyntikerran viikkorytmiin, mutta innostus puuttui ja kävin lopulta vain muutaman kerran.
Kuntosaliharrastuksen pelastajana toimi tällä kertaa 3-5-vuotiaiden temppujumppa, jossa tytär on käynyt nyt vuoden verran. Jumppa kuuluu kuntosalin kuukausimaksuun sisältyviin ohjattuihin liikuntatunteihin ja se järjestetään lauantaisin. Lapsi tuntuu nauttivan suuresti tästä hänen ja äidin yhteisestä harrastuksesta, johon ei pääse mukaan kukaan muu.
Lapsen jumpatessa tunnin ajan pääsen itsekin tekemään hyvän perustreenin. Toissapäivänä treenistä tuli niin hyvä ja jotenkin kotoinen, luonnollinen olo, että päätin mennä maanantaina uudelleen, kuten keväällä vielä oli tapanani. Tänäänkin treeni oli mahtava, salilla oli vain muutama ihminen lisäkseni, ja kun mitään kiirettä ei ollut, sain tehdä kaiken täydessä rauhassa ja omaan tahtiin, niin kuntoilun kuin peseytymisen ja pukeutumisenkin. Seesteisen olon kruunasi vielä kuppi teetä bussipysäkillä syysauringon paistaessa suoraan kasvoille. Ylihuomenna uudestaan!
Eilen kävimme ostamassa ensimmäiset matot kotiin, lapsi valitsi huoneeseensa pyöreän keltaisen maton ja aikuiset sopivat yhteistuumin sinisen räsymaton hankkimisesta eteiseen/aulatilaan (en ole ihan varma, miksi tuota avointa aluetta kutsuisi). Molemmat matot olivat hyviä valintoja, kotiin tuli odottamatonta lämpöä ja viihtyisyyttä. Yleensä olen tavannut suhtautua mattoihin hieman skeptisesti, mutta ehkä Helsingin Seudun Opiskelija-asuntosäätiön harmaat muovilattiat eivät ole ihan se romanttisin paljas lattiapinta mitä kuvitella saattaa. Veikkaanpa, että meille tulee lähiaikoina lisääkin mattoja.
Mattojen lisäksi pintoja on peitetty tauluilla. Edellisellä viikolla saimme olohuoneeseen kaksi taulua ja nyt sitten loput kolme. Haaveilen vielä jostain ryijyn tyyppisestä seinäkoristeesta, mutta koska ryijyjen maailma on minulle täysin vieras, täytyy tätä ajatusta ehkä maistella pitkäänkin ennen ostopäätöstä. Puhumattakaan avopuolison innostamisesta ajatukseen.
Asiasta toiseen, olen löytänyt jälleen innostuksen kuntosalilla käymiseen. Innostus oli kesän aikana melkolailla nollassa, kun aikaa kuntoilulle ei töiden ohella jäänyt, ja muutenkin pidin kuntoa yllä polkemalla työmatkat. Töiden ja loman jälkeen oli tarkoitus siirtyä taas 3-5 käyntikerran viikkorytmiin, mutta innostus puuttui ja kävin lopulta vain muutaman kerran.
Kuntosaliharrastuksen pelastajana toimi tällä kertaa 3-5-vuotiaiden temppujumppa, jossa tytär on käynyt nyt vuoden verran. Jumppa kuuluu kuntosalin kuukausimaksuun sisältyviin ohjattuihin liikuntatunteihin ja se järjestetään lauantaisin. Lapsi tuntuu nauttivan suuresti tästä hänen ja äidin yhteisestä harrastuksesta, johon ei pääse mukaan kukaan muu.
Lapsen jumpatessa tunnin ajan pääsen itsekin tekemään hyvän perustreenin. Toissapäivänä treenistä tuli niin hyvä ja jotenkin kotoinen, luonnollinen olo, että päätin mennä maanantaina uudelleen, kuten keväällä vielä oli tapanani. Tänäänkin treeni oli mahtava, salilla oli vain muutama ihminen lisäkseni, ja kun mitään kiirettä ei ollut, sain tehdä kaiken täydessä rauhassa ja omaan tahtiin, niin kuntoilun kuin peseytymisen ja pukeutumisenkin. Seesteisen olon kruunasi vielä kuppi teetä bussipysäkillä syysauringon paistaessa suoraan kasvoille. Ylihuomenna uudestaan!
maanantai 27. syyskuuta 2010
Pesänrakennusta (sis. kuvia)
Kuten poikaystävä asian ilmaisi, minulla taitaa olla aika paha pesänrakennusvietti päällä. Huomasin nimittäin jokin aika sitten, ettei tämä koti ole Koti. Eli vaikka täällä on kaikki tavarat, jopa omilla paikoillaan, ei tämä kuitenkaan tunnu sellaiselta oikealta kodilta, johon tekee mieli kutsua vieraita ja jota jaksaa pitää siistinä. Niinpä aloin tehdä kodista enemmän Kotia.
Nyt on hyllyt seinissä, tauluhyllyllä on tauluja ja muilla hyllyillä pannuja ja kasveja. Keittiön apupöytien tavarat on aseteltu käytännöllisemmin keittiön toimivuuden kannalta ja mm. maustekaappi on organisoitu. Lisäksi tein vaatekaappiin inventaarion ja suoritin jo vuosia odottaneen projektini: ompelin vanhoista t-paidoista sohvatyynyjä.
Nyt on hyllyt seinissä, tauluhyllyllä on tauluja ja muilla hyllyillä pannuja ja kasveja. Keittiön apupöytien tavarat on aseteltu käytännöllisemmin keittiön toimivuuden kannalta ja mm. maustekaappi on organisoitu. Lisäksi tein vaatekaappiin inventaarion ja suoritin jo vuosia odottaneen projektini: ompelin vanhoista t-paidoista sohvatyynyjä.
Punamustavalkoinen Che Guevara- ja Green Day-Nirvana -tyynyt.
Koti-operaatio jatkuu aktiivisena vielä ainakin taulujen ripustamisen ja makuuhuoneen kohentamisen ajan, mutta toki oikea kodinrakennus on elämänpituinen prosessi eikä siis valmistu ikinä. Mutta hyvässä vaiheessa ollaan jo! Ja siihen liittyen, kolmaskin tyyny on tulossa, kunhan saan taas sopivan tyhjän hetken jonain päivänä ja kaivan ompelukoneen uudelleen esiin.
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
Viikonlopun menu
Vatsa on totaalisen täynnä ruokaa ja digiboksilla odottaa katsomistaan Beck-elokuva Roseanna, joten kerron vain lyhyesti tämän viikonlopun ruokalistastamme. Jostain hieman epäselvästä syystä olemme valmistaneet uutta ruokaa joka päivä, mikä ei normaalisti välttämättä kuulu tapoihimme. Yleensä siis syömme samaa ruokaa ainakin kaksi päivää.
Perjantaina päätimme tehdä klassisesti pitsaa. Kuten olen aiemmin kertonut, meillä on tapana pitää pitsan täytteet samoina ja varioida vain pohjaa. Tällä kertaa päätimme kuitenkin soveltaa molempia puolia. Pitsapohjaan käytimme jauhojen osalta pelkästään ruisjauhoja ja -leseitä, vaikka epäonnistuminen pelotti hieman. Lopputulos oli kuitenkin erittäin onnistunut, ja teemme ruispohjaa varmasti toistekin.
Täytteinä pitsassa oli tomaattikastikkeen ja juustoraasteen välissä tuoretta ananasta, mozzarellaa, tomaattia, parsaa, katkarapuja, punasipulia ja kylmäsavulohta. Lopputulos oli mielenkiintoinen ja hyvä, mutta olisi ehkä kaivannut enemmän kalaa sekä lisäksi herkkusieniä.
Lauantaina saimme päivällä lounasvieraan, jolle päätimme tarjoilla porkkanasosekeittoa sekä ruissämpylöitä. Sosekeittoon oli tarkoitus laittaa runsaasti sipulia, mutta ikäväkseni totesin kaapista löytyvän ainoastaan punasipulin jämiä, joten jouduimme tyytymään siihen. Mausteiksi olisi ilmeisesti kannattanut laittaa kirveliä tai rakuunaa, mutta koska kumpaakaan näistä ei löytynyt, päädyin laittamaan runsaasti chiliä ja vähän vähemmän korianteria, paprikajauhetta ja yrttisekoitusta. Ja tietysti kermaa!
Sämpylöiden oli tarkoitus syntyä ruis- ja grahamjauhoista, ruis- ja vehnäleseistä sekä kaurahiutaleista, mutta koska jauhot loppuivat kesken niin jouduin lisäämään sekaan vähän vehnäjauhojakin. Lopputulos oli oikein erinomainen.
Sunnuntaiksi jäi muutama sämpylä ja porkkanasosekeittoa, mutta päätimme kuitenkin valmistaa lounaan erikseen ja syödä sopat illalla. Lounas syntyi valmiista tarpeista, eli kaivoin pakastimesta jauhelihaa ja jääkaapista pitsaa varten avatun pastakastikepurkin ja keitin lisukkeeksi kvinoaa. Helppoa, nopeaa ja ennenkaikkea hyvää.
Perjantaina päätimme tehdä klassisesti pitsaa. Kuten olen aiemmin kertonut, meillä on tapana pitää pitsan täytteet samoina ja varioida vain pohjaa. Tällä kertaa päätimme kuitenkin soveltaa molempia puolia. Pitsapohjaan käytimme jauhojen osalta pelkästään ruisjauhoja ja -leseitä, vaikka epäonnistuminen pelotti hieman. Lopputulos oli kuitenkin erittäin onnistunut, ja teemme ruispohjaa varmasti toistekin.
Täytteinä pitsassa oli tomaattikastikkeen ja juustoraasteen välissä tuoretta ananasta, mozzarellaa, tomaattia, parsaa, katkarapuja, punasipulia ja kylmäsavulohta. Lopputulos oli mielenkiintoinen ja hyvä, mutta olisi ehkä kaivannut enemmän kalaa sekä lisäksi herkkusieniä.
Lauantaina saimme päivällä lounasvieraan, jolle päätimme tarjoilla porkkanasosekeittoa sekä ruissämpylöitä. Sosekeittoon oli tarkoitus laittaa runsaasti sipulia, mutta ikäväkseni totesin kaapista löytyvän ainoastaan punasipulin jämiä, joten jouduimme tyytymään siihen. Mausteiksi olisi ilmeisesti kannattanut laittaa kirveliä tai rakuunaa, mutta koska kumpaakaan näistä ei löytynyt, päädyin laittamaan runsaasti chiliä ja vähän vähemmän korianteria, paprikajauhetta ja yrttisekoitusta. Ja tietysti kermaa!
Sämpylöiden oli tarkoitus syntyä ruis- ja grahamjauhoista, ruis- ja vehnäleseistä sekä kaurahiutaleista, mutta koska jauhot loppuivat kesken niin jouduin lisäämään sekaan vähän vehnäjauhojakin. Lopputulos oli oikein erinomainen.
Sunnuntaiksi jäi muutama sämpylä ja porkkanasosekeittoa, mutta päätimme kuitenkin valmistaa lounaan erikseen ja syödä sopat illalla. Lounas syntyi valmiista tarpeista, eli kaivoin pakastimesta jauhelihaa ja jääkaapista pitsaa varten avatun pastakastikepurkin ja keitin lisukkeeksi kvinoaa. Helppoa, nopeaa ja ennenkaikkea hyvää.
tiistai 21. syyskuuta 2010
Stokis
Ah, tuo tarujen kullanhohtoinen kaupunki seitsemän meren takana! Kuinka sinua rakastankaan, niin tyynessä kuin myrskyssäkin, auringossa tai kaatosateessa.
Tukholmaan ei kyllästy ikinä. Se on juuri sen kokoinen kaupunki, että siellä on aina jotain uutta nähtävää, mutta kuitenkin sen perustoiminnot oppii hahmottamaan lyhyelläkin vierailulla. Tukholmaan on aina ilo pistäytyä, vuodenajasta riippumatta. Toki kaupunki on keväällä ehkä kauneimmillaan, kun aurinko lämmittää jo tehokkaammin kuin täällä Etelä-Suomessa ja vihreys on pidemmällä, mutta yhtä lailla viehättävä se on kesällä, syksyllä ja talvellakin.
Tukholma on verrattain lähellä, mikä saa sen tuntumaan jopa tutummalta kuin useat kotimaan kaupungit. Samoin Tukholmasta pystyy aistimaan tietynlaisen ruotsalaisuuden hengen, eikä Tukholmassa voi koskaan olla hymyilemättä.
Viime aikoina olen käynyt Tukholmassa pari kertaa vuodessa, ja mitä todennäköisemmin tämä rytmi jatkuu yhtälailla kuin rakkauteni tuota todellista Itämeren helmeä kohtaan.
Tukholmaan ei kyllästy ikinä. Se on juuri sen kokoinen kaupunki, että siellä on aina jotain uutta nähtävää, mutta kuitenkin sen perustoiminnot oppii hahmottamaan lyhyelläkin vierailulla. Tukholmaan on aina ilo pistäytyä, vuodenajasta riippumatta. Toki kaupunki on keväällä ehkä kauneimmillaan, kun aurinko lämmittää jo tehokkaammin kuin täällä Etelä-Suomessa ja vihreys on pidemmällä, mutta yhtä lailla viehättävä se on kesällä, syksyllä ja talvellakin.
Tukholma on verrattain lähellä, mikä saa sen tuntumaan jopa tutummalta kuin useat kotimaan kaupungit. Samoin Tukholmasta pystyy aistimaan tietynlaisen ruotsalaisuuden hengen, eikä Tukholmassa voi koskaan olla hymyilemättä.
Viime aikoina olen käynyt Tukholmassa pari kertaa vuodessa, ja mitä todennäköisemmin tämä rytmi jatkuu yhtälailla kuin rakkauteni tuota todellista Itämeren helmeä kohtaan.
tiistai 14. syyskuuta 2010
Alitajunta ja sen toiminta
En ole ihan hirveästi perehtynyt uniin ja niiden toimintatapoihin, mutta omalta osaltani tilanne on se, että näen joka yö sekavia ja jokseenkin ahdistavia unia, ja heräilen pitkin yötä näihin uniin. Lähes joka yöltä mieleeni jää joku uni, joka sitten saattaa vaivata pitkäänkin. Joitain unia muistan vielä päiväkodista, ala-asteelta ja yläasteella, ja juuri nämät ovet vaivanneet minua toistuvasti vielä vuosia ensimmäisen näkemisen jälkeen.
Olen miettinyt erityisesti vilkkaan mielikuvituksen ja alitajunnan toiminnan eroja unessa ja valveilla. En nimittäin ole mikään kovin kummoinen tarinankeksijä tai muuten luova tyyppi, vaan pidän itseäni enemmän insinöörimäisen loogisena. Mutta öisin alitajunta hyppää esiin ja vie minua uskomattomille matkoille.
Vilkkaan unennäön lisäksi näen toisinaan myös selkounia sekä kärsin ehkä noin muutaman kerran vuodessa unihalvauksesta. Etenkin jälkimmäiset ahdistavat todella paljon, ja olenkin onnellinen, että tiedän nykyään mistä on kyse, enkä koe näitä tilanteita usein.
Viimeistä edellisestä unihalvauksesta oli aikaa varmasti pitkälti yli vuosi, kunnes muutama viikko sitten nukuin raskaita päiväunia ja heräsin halvaukseen. Tämä nimenomainen unihalvaus oli ehkä pahin, joka minulla on ollut, sillä olin asettunut vuoteeseen sellaiseen asentoon, jossa kasvojani tukahdutti tyyny/peitto enkä saanut kunnolla happea. Tällainen tilanne on tietysti aina inhottava, mutta erityisen ahdistavan siitä tekee samanaikainen halvaustila, jolloin ymmärrät, ettet saa hengitettyä kunnolla, mutta et pysty tekemään asialle mitään. Yritin huutaa avomiestäni, että hän olisi koskettanut vaikka jalkaani ja herättänyt näin minut, mutta ei halvaustilassa tietenkään pysty huutamaan. Kun halvaus vihdoin loppui, pomppasin istumaan ja haukoin henkeä useita minuutteja. Ahdistus ja pelkotila vaivasivat minua lähes koko päivän. Tunnen vieläkin pientä hengenahdistusta kun muistelen tilannetta.
Vaikka nukkumiseni onkin jokseenkin "vauhdikasta", olen aina ollut äärimmäisen hyvä nukkumaan ja nukahtamaan. Paikalla, ajalla tai asennolla ei ole väliä, minä nukun missä vain ja miten vain. Toki joskus tulee myös niitä unettomia hetkiä, kun keho on liian virkeä (tai yliväsynyt) eikä nukahtamisesta meinaa tulla mitään, mutta pääsääntöisesti olen hyvä nukkuja. Esimerkiksi rockfestivaaleilla leirintäalueella teltassa nukkuminen ei ole koskaan tuottanut vaikeuksia, vaikka yleinen melutaso onkin kovaa luokkaa. Viime yönä taas heräsin noin kello kahdelta sohvaltamme, vaikka tarkoitus oli vain käydä siellä illalla.
Unien ja nukkumisen pohtimisen jäljiltä alkoi väsyttää niin paljon, että ellen kohta mene aamiaiselle, uhkaavat aamutunnit jäädä väliin!
Olen miettinyt erityisesti vilkkaan mielikuvituksen ja alitajunnan toiminnan eroja unessa ja valveilla. En nimittäin ole mikään kovin kummoinen tarinankeksijä tai muuten luova tyyppi, vaan pidän itseäni enemmän insinöörimäisen loogisena. Mutta öisin alitajunta hyppää esiin ja vie minua uskomattomille matkoille.
Vilkkaan unennäön lisäksi näen toisinaan myös selkounia sekä kärsin ehkä noin muutaman kerran vuodessa unihalvauksesta. Etenkin jälkimmäiset ahdistavat todella paljon, ja olenkin onnellinen, että tiedän nykyään mistä on kyse, enkä koe näitä tilanteita usein.
Viimeistä edellisestä unihalvauksesta oli aikaa varmasti pitkälti yli vuosi, kunnes muutama viikko sitten nukuin raskaita päiväunia ja heräsin halvaukseen. Tämä nimenomainen unihalvaus oli ehkä pahin, joka minulla on ollut, sillä olin asettunut vuoteeseen sellaiseen asentoon, jossa kasvojani tukahdutti tyyny/peitto enkä saanut kunnolla happea. Tällainen tilanne on tietysti aina inhottava, mutta erityisen ahdistavan siitä tekee samanaikainen halvaustila, jolloin ymmärrät, ettet saa hengitettyä kunnolla, mutta et pysty tekemään asialle mitään. Yritin huutaa avomiestäni, että hän olisi koskettanut vaikka jalkaani ja herättänyt näin minut, mutta ei halvaustilassa tietenkään pysty huutamaan. Kun halvaus vihdoin loppui, pomppasin istumaan ja haukoin henkeä useita minuutteja. Ahdistus ja pelkotila vaivasivat minua lähes koko päivän. Tunnen vieläkin pientä hengenahdistusta kun muistelen tilannetta.
Vaikka nukkumiseni onkin jokseenkin "vauhdikasta", olen aina ollut äärimmäisen hyvä nukkumaan ja nukahtamaan. Paikalla, ajalla tai asennolla ei ole väliä, minä nukun missä vain ja miten vain. Toki joskus tulee myös niitä unettomia hetkiä, kun keho on liian virkeä (tai yliväsynyt) eikä nukahtamisesta meinaa tulla mitään, mutta pääsääntöisesti olen hyvä nukkuja. Esimerkiksi rockfestivaaleilla leirintäalueella teltassa nukkuminen ei ole koskaan tuottanut vaikeuksia, vaikka yleinen melutaso onkin kovaa luokkaa. Viime yönä taas heräsin noin kello kahdelta sohvaltamme, vaikka tarkoitus oli vain käydä siellä illalla.
Unien ja nukkumisen pohtimisen jäljiltä alkoi väsyttää niin paljon, että ellen kohta mene aamiaiselle, uhkaavat aamutunnit jäädä väliin!
torstai 9. syyskuuta 2010
Ruoanlaitosta
Tiedättekö sen ärsytyksen, mikä seuraa, kun on ostanut jotain harvinaisempaa tai vähemmän käytettyä ainesosaa jotain tiettyä ruokalajia varten, ja sitten sitä jää ylitse, eikä sille oikein tahdo löytää käyttöä? Enemmän ruoanlaittoa harrastava epäilemättä osaisi hyödyntää kaikkea, ja uskaltaisi rohkeasti lisätä erikoisia makuja perinteisiinkin ruokiin, mutta tällainen tylsä arkikokkaaja ei vain löydä rohkeutta sellaiseen.
Haaveilen siitä, miten joskus ymmärrän makujen hienoisetkin sävyerot ja osaan jo valmiiksi maistaa mielessäni miten eri maut sopivat yhteen, jolloin voin olla katsomatta ohjeista, mitä kaikkea tiettyyn ruokalajiin tulisi laittaa. Samoin haaveilen jonkinlaisesta ruokakemian ymmärtämisestä, eli että osaisin arvioida eri ainesosien määrät ilman ainaista reseptien tuijottelua ja teelusikallisten mittailua. Tämä helpottaisi huomattavasti etenkin leivontaa, jossa olen esimerkiksi pyrkinyt keksimään vehnäjauholle korvaajia. Hankalaa on kuitenkin, kun en täysin tunne muiden raaka-aineiden käyttäytymistä, eikä pelkkä saman määrän korvaaminen toisella ole useinkaan kovin hyvä idea.
Onko ainaisesta resepteihin tukeutumisesta mahdollista päästä jollain helpolla tai selkeällä tavalla eroon? Pelkkä "rohkeasti vaan kokeilet" ei oikein toimi minun kohdallani, surullisen usein nämä kokeilut päätyvät roskikseen ja vatsa jää tyhjäksi - puhumattakaan lompakosta.
Tilannetta hankaloittaa myös ruokakulttuurien hatara tuntemukseni. En ole matkustellut paljon ja nauttinut eksoottisia paikallisia ruokia tuoden kotiin mukanani kymmenia uusia ideoita. En myöskään ole matkailuohjelmia katsoessani oppinut oikeastaan mitään, korkeintaan jotain ruoanvalmistuksen tekniseen puoleen liittyvää. Onko ruoanlaitto niin soveltavaa ja taiteellista, ettei minusta yksinkertaisesti ole sellaiseen rajoittuneella luovuudellani, vai olenko vain laiskotellut oppimisessa?
Pidän ruoanlaitosta, ihan tosissaan. Uutta on kivaa kokeilla ja onnistumisen tunne on mahtavaa. Mutta se luovuus...
No, tänään yritin edes olla luova käyttämällä ylijääneen kookosmaidon smoothieen, johon tuli lisäksi vähän maitoa, hunajaa, sitruunamelissaa, sitruunamehua ja banaania. Täysin hihasta vedetty sotku, joka kuitenkin maistui yllättävän hyvälle!
Illalla tiedossa on myös aiemmin kokeilematonta ruokaa, nimittäin limemarinoitua tofua, tosin tähän katsoin reseptin ja tein tarkasti sen mukaan. Saa nähdä miten käy.
maanantai 6. syyskuuta 2010
Teepussin käytöstä
Niin, sitä vain tässä tulin ajatelleeksi, että en laisinkaan käsitä ihmisiä, jotka kotonaan, siis arkikäytössä, käyttävät teepussia yhteen kupilliseen ja sitten heittävät sen pois. Eri asia on toki esimerkiksi kyläillessä juoda kuppi teetä ja käyttää siihen se yksi pussi, mutta että kotona? Teepussit ovat mitoitettu (ainakin nämä, joita itse olen elämäni aikana käyttänyt) kuitenkin sen verran täyteen, että niistä liukenee helposti kaksi kuppia vahvaakin teetä, osasta pusseja jopa kolme kuppia.
Teepussien epäekologisuus verrattuna irtoteehen on muutenkin jo sen verran isoa, että on suorastaan ympäristörikos käyttää kotona teepussia vain yhteen kupilliseen. Tai näin ainakin kuvittelisin, ei minulla ole mitään tutkimusta tässä tukenani. Mutu-tuntumalla mennään.
Ja minähän en ikinä liioittele tai kärjistä.
Teepussien epäekologisuus verrattuna irtoteehen on muutenkin jo sen verran isoa, että on suorastaan ympäristörikos käyttää kotona teepussia vain yhteen kupilliseen. Tai näin ainakin kuvittelisin, ei minulla ole mitään tutkimusta tässä tukenani. Mutu-tuntumalla mennään.
Ja minähän en ikinä liioittele tai kärjistä.
lauantai 4. syyskuuta 2010
Pihajuhla ja 20 röyhtäystä
Palasin juuri tyttäreni kanssa pihajuhlista. Juhla oli yhdistetty 25-vuotissyntymäpäivä- sekä läksiäisjuhla, ja paikkana toimi siis kerrostaloyhtiön piha. Aika ja paikka olivat kaikinpuolin mainiot, kun paljon pelättyä sadetta ei tullut, ja päivä oli muutenkin kaunis vaikkakin viileä syyspäivä.
Juhlien parasta antia oli (mainioiden vieraiden lisäksi) tarjoilut. Emännät olivat valmistaneet paprikapopcornia, curryjogurttikierteitä, leipää, dippivihanneksia ja hummusta. Etenkin ensimmäinen oli 4-vuotiaan mieleen. Vieraat täydensivät tarjoilupöytää vielä ainakin artisokka-aurinkokuivattu tomaatti-tahnalla (siinä oli jotain muutakin, mutta en nyt saa päähäni mitä se oli), valkosipulitahnalla, leipätikuilla, kirsikkatomaatti-juusto-coctail-tikuilla sekä lohi- ja jokirapu-curry-ruisleivillä. Jos olisimme viipyneet vähän pidempään, olisin voinut syödä vaikka kaiken tarjolla olleen, niin älyttömän hyvät tarjoilut oli! Enkä siis tässä edes luetellut vielä kaikkea.
Kotimatka meni hienosti, bussia ei tarvinnut odottaa kuin 5min ja junaankin ehdimme kun juoksimme. Kotikulmilla vastaan tuli vielä eräs opiskelukaverini, jonka kanssa vaihdoimme pari sanaa. Myöskään viihteestä ei ollut matkalla pulaa, tytär nimittäin esitteli bussimatkalla hienoa taitoaan: hän osaa röyhtäistä 20 kertaa peräkkäin, ja melkoisen äänekkäästi. Jostain kumman syystä naurunsekaiset kieltoni eivät oikein tehonneet. No, hyödyllinen taito tuokin epäilemättä.
Juhlien parasta antia oli (mainioiden vieraiden lisäksi) tarjoilut. Emännät olivat valmistaneet paprikapopcornia, curryjogurttikierteitä, leipää, dippivihanneksia ja hummusta. Etenkin ensimmäinen oli 4-vuotiaan mieleen. Vieraat täydensivät tarjoilupöytää vielä ainakin artisokka-aurinkokuivattu tomaatti-tahnalla (siinä oli jotain muutakin, mutta en nyt saa päähäni mitä se oli), valkosipulitahnalla, leipätikuilla, kirsikkatomaatti-juusto-coctail-tikuilla sekä lohi- ja jokirapu-curry-ruisleivillä. Jos olisimme viipyneet vähän pidempään, olisin voinut syödä vaikka kaiken tarjolla olleen, niin älyttömän hyvät tarjoilut oli! Enkä siis tässä edes luetellut vielä kaikkea.
Kotimatka meni hienosti, bussia ei tarvinnut odottaa kuin 5min ja junaankin ehdimme kun juoksimme. Kotikulmilla vastaan tuli vielä eräs opiskelukaverini, jonka kanssa vaihdoimme pari sanaa. Myöskään viihteestä ei ollut matkalla pulaa, tytär nimittäin esitteli bussimatkalla hienoa taitoaan: hän osaa röyhtäistä 20 kertaa peräkkäin, ja melkoisen äänekkäästi. Jostain kumman syystä naurunsekaiset kieltoni eivät oikein tehonneet. No, hyödyllinen taito tuokin epäilemättä.
torstai 2. syyskuuta 2010
Georeferointia
Aloitan taas koulusta, koska oikein muuta ei ole nyt tapahtunut. Tai on, mutta kirjoitan kuitenkin ensin siitä koulusta.
Tänäänhän oli tämä jo aiemmin mainitsemani koulu"päivä", eli päivän ainoat tunnit alkoivat klo 15 ja loppuivat reilut pari tuntia myöhemmin. Pitkää rupeamaa helpotti rento ilmapiiri ja tuntien laatu, eli näillä tunneilla toimimme atk-luokassa ja opiskelemme uuden ohjelman käyttöä sekä erilaisia satelliitti- ja ilmakuviin liittyviä tehtäviä.
Ensimmäisen tunnin aiheena oli georeferointi, eli oikaisimme satelliittikuvan oikeisiin koordinaatteihin vertaamalla sitä laajempaan, oikeissa koordinaateissa olevaan kuvaan. Sinällään mielenkiintoista ja ihan hauskaakin, kun sai näperrellä. Tosin täytyy myöntää, etten aivan sataprosenttisesti ymmärtänyt koko aikaa mitä olin tekemässä, vaikka asia pääpiirteissään olikin ihan selvä.
Huomenna on vapaapäivä, jonka aion käyttää tehokkaasti siivoamalla ja pesemällä pyykkiä. Kotityöt ovat jääneet aika pitkälti suorittamatta tällä viikolla, vaikka olenkin ollut päivät pitkälti kotona. Aika on mennyt nimittäin Dexterin parissa. Muistin viime viikonloppuna, että minulta löytyy koko sarjan 4. kausi, jonka katsomista en ollut aloittanutkaan! Siispä tuumasta toimeen, ja ahkeroinnin seurauksena katsoin tänään kauden päätösjakson. Vaikka nautinkin täysin rinnoin Dexterin edesottamusten seuraamisesta, täytyy tunnustaa, että viimeisen jakson jälkeen tuli hyvinkin tyhjä olo. Olisi ehkä pitänyt säästellä jaksoja, sillä loppu oli todella jännittävä, eikä seuraava eli 5. kausi ala pyöriä Ameriikoissakaan kun vasta kolmen viikon kuluttua! No, onpahan aikaa pitää koti kunnossa.
Lähden myöhemmin tässä kuussa ulkomaille, nimittäin viehättävään länsinaapuriimme Ruotsiin. Tarkemmin sanottuna risteilen Tukholmaan. Tästä alkaa tulla melkein jo traditio, sillä risteilimme viime vuonnakin näihin aikoihin sinne, jopa lähes samalla porukalla.
Tukholma on ihana. Se on kaunis, monipuolinen ja ystävällinen. Lisäksi saan testata aina vähän ruostuneita ruotsintaitojani, ja - ainakin viime kertojen perusteella - todeta voivani asioida Tukholmassa kokonaan pelkkää ruotsia käyttäen! Mikä voisikaan olla paremmin itsetuntoa nostattavaa.
PS. Tänään on ruokana borch- eli borssikeittoa, jes!
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
Hajoo aamuihis
Viiden lomaviikon jälkeen otin onnellisena vastaan tulevat säännölliset ja jokseenkin aikaiset herätykset. Koulun alku merkitsi ihanaa arkea. Nyt, kolmantena kouluaamunani on vain todettava, että paskan marjat. Maanantaina koulu alkoi klo 12, samoin tänään. Eilen sentään piti olla koululla jo klo 8. Huomenna koulu alkaa taas klo 15.
Ymmärrän, että isossa koulussa (tässä tapauksessa puhutaan Suomen suurimmasta ammattikorkeakoulusta) on haastetta saada kaikkien opettajien ja luokkahuoneiden aikataulut sopimaan yhteen, eikä minulla sinällään ole tänä syksynä erityisemmin valittamista, kun yhdenkään kurssin tunnit eivät ala klo 17 kuten viime syksynä ja keväänä. Mutta on se nyt silti turhauttavaa, että päätoimisena opiskelijana sitä opiskeltavaa on keskimäärin kaksi tuntia päivässä.
Nyt herää auttamatta kysymys, miksen tee töitä opintojen ohessa. No, tämä olisi kyllä tarkoitus, heti kun saan työpaikan. En kuitenkaan ota mitä tahansa työtä, sillä tarvitsen oman alani työtä, paikkaa, johon voin tehdä opinnäytetyönikin. Ja sellaisen paikan metsästäminen ei ole mitenkään ihan helpoimmasta päästä, etenkään, kun työkokemusta on vain yhdeltä työnantajalta, ja siellä en pystynyt jatkamaan enää kesän jälkeen.
Oli miten oli, vituttaa ainakin näin kouluvuoden alussa kun ei ole oikein tekemistä.
Ymmärrän, että isossa koulussa (tässä tapauksessa puhutaan Suomen suurimmasta ammattikorkeakoulusta) on haastetta saada kaikkien opettajien ja luokkahuoneiden aikataulut sopimaan yhteen, eikä minulla sinällään ole tänä syksynä erityisemmin valittamista, kun yhdenkään kurssin tunnit eivät ala klo 17 kuten viime syksynä ja keväänä. Mutta on se nyt silti turhauttavaa, että päätoimisena opiskelijana sitä opiskeltavaa on keskimäärin kaksi tuntia päivässä.
Nyt herää auttamatta kysymys, miksen tee töitä opintojen ohessa. No, tämä olisi kyllä tarkoitus, heti kun saan työpaikan. En kuitenkaan ota mitä tahansa työtä, sillä tarvitsen oman alani työtä, paikkaa, johon voin tehdä opinnäytetyönikin. Ja sellaisen paikan metsästäminen ei ole mitenkään ihan helpoimmasta päästä, etenkään, kun työkokemusta on vain yhdeltä työnantajalta, ja siellä en pystynyt jatkamaan enää kesän jälkeen.
Oli miten oli, vituttaa ainakin näin kouluvuoden alussa kun ei ole oikein tekemistä.
maanantai 30. elokuuta 2010
Koulu, hiusväri ja lapaset
Tänään alkaa taas koulu. Viimeinen vuosi, joka huipentunee keväällä valmistumiseen. Lukujärjestys on löysä ja aikaa työnteolle löytyisi vaikka kuinka, se työpaikka vain puuttuu. Lupaan pyhittää tämän viikon vapaa-ajan työnhakuun.
Ensimmäisessä jaksossa (eli tällä tai ensi viikolla) alkaa yhteensä 6 kurssia, joista yksi on pakollinen perusopintoihin liittyvä höpöhöpökurssi, neljä ovat omien moduulieni kursseja ja se viimeinen on vapaavalintainen kieliopinto - ranska I. En osaa sanaakaan ranskaa (ellei nyt lasketa jotain yleissanoja, kuten bon tai merci), mutta koska osaan ainakin hieman muita eurooppalaisia pääkieliä (englanti, saksa, espanja, ruotsi), niin ranska jotenkin vain kuuluu siihen joukkoon. Ainoa ongelmahan tässä on, että en pidä ranskasta pätkääkään. Se kuulostaa rumalta ja siihen liittyy joitakin negatiivisia ennakkoluuloja ranskalaisia kohtaan. Toivottavasti nämä asenteet nyt kuitenkin muuttuvat opintojen myötä.
En ole koko kesänä värjännyt hiuksiani, ja tarkoitus oli tehdä se n. viikko ennen koulun alkamista. Koska tämä ajanmääre oli hyvin epämääräinen, kävin ostamassa hiusvärit eilen, tarkoituksenani värjätä illalla. No, en tietenkään muistanut, että olin tällaista suunnitellut, joten nousin klo 7 värjäämään hiuksiani.
Inhottavinta hiustenvärjäämisessä ovat ne kaksi-kolme päivää heti värjäämisen jälkeen, kun hiusväri löyhkää voimakkaasti. En haluaisi kiusata kanssaihmisiäni voimakkailla hajusteilla, joten pyrin yleensä värjäämään hiukset esim. perjantaina, ettei maanantaina enää tarvitsisi haista.
Vaikka seitsemältä nouseminen ei sinänsä ole minulle mikään ongelma, niin tänään olin suunnitellut nukkuvani ainakin yhdeksään saakka. Ihan hyvä kuitenkin, että nousin aikaisin, sillä sain itselleni aamuksi tehtävän: vien päiväkodille lapaset. Tai siis, en vie niitä päiväkodille, vaan lapselle, joka on päiväkodissa, ilman lapasia.
Tarkoittaakohan tämä, että pitäisi itsekin kaivaa sormikkaat jo esiin? Onkohan minulla edes ehjiä?
Ensimmäisessä jaksossa (eli tällä tai ensi viikolla) alkaa yhteensä 6 kurssia, joista yksi on pakollinen perusopintoihin liittyvä höpöhöpökurssi, neljä ovat omien moduulieni kursseja ja se viimeinen on vapaavalintainen kieliopinto - ranska I. En osaa sanaakaan ranskaa (ellei nyt lasketa jotain yleissanoja, kuten bon tai merci), mutta koska osaan ainakin hieman muita eurooppalaisia pääkieliä (englanti, saksa, espanja, ruotsi), niin ranska jotenkin vain kuuluu siihen joukkoon. Ainoa ongelmahan tässä on, että en pidä ranskasta pätkääkään. Se kuulostaa rumalta ja siihen liittyy joitakin negatiivisia ennakkoluuloja ranskalaisia kohtaan. Toivottavasti nämä asenteet nyt kuitenkin muuttuvat opintojen myötä.
En ole koko kesänä värjännyt hiuksiani, ja tarkoitus oli tehdä se n. viikko ennen koulun alkamista. Koska tämä ajanmääre oli hyvin epämääräinen, kävin ostamassa hiusvärit eilen, tarkoituksenani värjätä illalla. No, en tietenkään muistanut, että olin tällaista suunnitellut, joten nousin klo 7 värjäämään hiuksiani.
Inhottavinta hiustenvärjäämisessä ovat ne kaksi-kolme päivää heti värjäämisen jälkeen, kun hiusväri löyhkää voimakkaasti. En haluaisi kiusata kanssaihmisiäni voimakkailla hajusteilla, joten pyrin yleensä värjäämään hiukset esim. perjantaina, ettei maanantaina enää tarvitsisi haista.
Vaikka seitsemältä nouseminen ei sinänsä ole minulle mikään ongelma, niin tänään olin suunnitellut nukkuvani ainakin yhdeksään saakka. Ihan hyvä kuitenkin, että nousin aikaisin, sillä sain itselleni aamuksi tehtävän: vien päiväkodille lapaset. Tai siis, en vie niitä päiväkodille, vaan lapselle, joka on päiväkodissa, ilman lapasia.
Tarkoittaakohan tämä, että pitäisi itsekin kaivaa sormikkaat jo esiin? Onkohan minulla edes ehjiä?
sunnuntai 29. elokuuta 2010
Maksalaatikko
Maksalaatikko on ehdotonta lempiruokaani. En kyllästy siihen ikinä. Olen syönyt sitä kerran viikon ajan joka päivä, kun kaupasta sai halvalla, ja joka päivä se maistui yhtä ihanalle.
Syön maksalaatikkoni rusinoiden kera, ilman niitä se on kuin alkoholiton kuohuviini tai lumeton talvi. Maksalaatikon sekaan lisään puolukkahilloa, mieluiten itsetehtyä. Puolukkahillon tulee olla maultaan juuri oikeanlaista: kirpeyden kuuluu tuntua, mutta maun on kuitenkin oltava sopivan makea. Useissa kauppojen valmistuotteissa on tämä kirpeyden ja makeuden välinen suhde vinksallaan, jolloin koko makuelämys lässähtää. Toki myös tällaisissa harmillisissa tilanteissa maksalaatikko on edelleen järjettömän hyvää.
Pitkäaikainen haaveeni olisi tehdä itse maksalaatikkoa, mutta koska se on einesmuodossaan niin täydellistä, en ole uskaltanut alkaa itse edes yrittää. Aiemmin elämässä tämä ei haitannut yhtään, kun eineksiä tuli muutenkin käytettyä jonkin verran. Nykyään taas pyrimme tekemään kaiken itse, oikeastaan vain joitain valmiskastikkeita tulee ostettua satunnaisesti. Tänäänkin sain kaupassa pientä omantunnonahdistusta kun astelimme einesosastolle tutkimaan maksalaatikkojen tuoteselosteita.
Oli miten oli, maksalaatikko RULES, ja jos jollain on hyvä resepti tai vinkkejä sellaisen valmistukseen, niin otan kiitollisena vastaan.
lauantai 28. elokuuta 2010
Villasukat ja Hannelore Elsner
No nyt se syksy sitten ilmeisesti tuli, vaikka eilen olin vakuuttunut, ettei vielä ole sen aika. Minulla on tapana pitää villasukkia rullalle käärittyinä pahvilaatikossa, joka makaa kyljellään kaapissa. Villasukattomaan aikaan laatikon suu on käännetty seinään päin, etteivät villasukat pääse putoamaan, ja villasukkien käyttöaikana taas - yllättäen - suuaukko on käännetty kaapin oviin päin ja laatikko vedetty aivan reunalle.
Tänä aamuna tulin puolentoista tunnin harkinnan jälkeen siihen tulokseen, että on aika kääntää laatikko ja vetää ensimmäinen pari jalkaan. Puolustan syksynaloitustani Forecan 10 päivän ennusteella, jossa korkein päivälämpötila on 16 astetta, ja sekin on luvattu ensi viikon sunnuntaille. Ei siis ole liian aikaista olettaa syksyn asettuneen taloksi.
Pidän saksalaisista dekkarisarjoista. En ihan kaikista, mutta monista (Derrick, Kettu, Kahden keikka jne.). Ehdottomaksi ykköseksi kuitenkin nousee Etsivä Lea Sommer (Die Komissarin), jonka nimiosaa esittää ehkä maailman karismaattisin nainen, Hannelore Elsner. Rouva on viisikymppisenäkin houkuttelevampi, jännittävämpi ja upeampi kuin yksikään pari-kolmekymppinen Hollywood-tähti. Elsner on toki yleisenkin kauneuskäsityksen mukaan vetävä mimmi, mutta lisäksi hänessä on runsas annos persoonallisuutta ja lumovoimaa, jollaisesta Brigitte Bardot, Audrey Hepburn ja Elizabeth Taylor ovat voineet vain haaveilla.
Lea Sommerin rooli antaa Elsnerin käyttää koko kehoaan ja sieluaan. Sarja onnistuu tallentamaan yksityiskohtaisesti pienetkin ilmeet, eleet, katseet ja äänensävyt. Sinänsä saksalaisdekkarien piirissä perinteinen ja ennalta-arvattava sarja saakin kaiken erikoisvoimansa nimenomaan Elsnerin persoonasta.
Jos joku ei ole sarjaa katsonut, niin kannattaa avata TV2 torstaisin klo 19.50. Tämän lisäksi suosittelen lämpimästi vierailemaan osoitteessa areena.yle.fi, jossa on nähtävissä aina kaksi edellistä jaksoa.
Nyt rojahdan työtuoliini teekupin kanssa ja nautin naisenergiasta YLE Areenan kautta.
Tänä aamuna tulin puolentoista tunnin harkinnan jälkeen siihen tulokseen, että on aika kääntää laatikko ja vetää ensimmäinen pari jalkaan. Puolustan syksynaloitustani Forecan 10 päivän ennusteella, jossa korkein päivälämpötila on 16 astetta, ja sekin on luvattu ensi viikon sunnuntaille. Ei siis ole liian aikaista olettaa syksyn asettuneen taloksi.
Pidän saksalaisista dekkarisarjoista. En ihan kaikista, mutta monista (Derrick, Kettu, Kahden keikka jne.). Ehdottomaksi ykköseksi kuitenkin nousee Etsivä Lea Sommer (Die Komissarin), jonka nimiosaa esittää ehkä maailman karismaattisin nainen, Hannelore Elsner. Rouva on viisikymppisenäkin houkuttelevampi, jännittävämpi ja upeampi kuin yksikään pari-kolmekymppinen Hollywood-tähti. Elsner on toki yleisenkin kauneuskäsityksen mukaan vetävä mimmi, mutta lisäksi hänessä on runsas annos persoonallisuutta ja lumovoimaa, jollaisesta Brigitte Bardot, Audrey Hepburn ja Elizabeth Taylor ovat voineet vain haaveilla.
Lea Sommerin rooli antaa Elsnerin käyttää koko kehoaan ja sieluaan. Sarja onnistuu tallentamaan yksityiskohtaisesti pienetkin ilmeet, eleet, katseet ja äänensävyt. Sinänsä saksalaisdekkarien piirissä perinteinen ja ennalta-arvattava sarja saakin kaiken erikoisvoimansa nimenomaan Elsnerin persoonasta.
Jos joku ei ole sarjaa katsonut, niin kannattaa avata TV2 torstaisin klo 19.50. Tämän lisäksi suosittelen lämpimästi vierailemaan osoitteessa areena.yle.fi, jossa on nähtävissä aina kaksi edellistä jaksoa.
Nyt rojahdan työtuoliini teekupin kanssa ja nautin naisenergiasta YLE Areenan kautta.
perjantai 27. elokuuta 2010
Persikkapitsaa
Olettaisin, että yleensä pitsanteossa on tapana saada vaihtelua kokeilemalla erilaisia täytevaihtoehtoja sen luottopohjan päälle. Näin ei kuitenkaan ole meillä. Meillä kokeillaa erilaisia pohjavaihtoehtoja, ja täytteen pysyvät pitkälti samoina, variaatiot koskevat korkeintaan yhtä täytettä noin viiden täytteen kokonaisuudesta.
Tällä kertaa pohja tehtiin durumvehnäpussin ohjeen suhteiden mukaan, mutta durumvehnät korvattiin osittain ruis- ja kauraleseillä sekä ruisjauhoilla. Durumia tuli lopulta ehkä 1/3 alkuperäisen ohjeen määrästä. Päätin myös pellille painelun sijasta kaulita taikinasta kaksi pellillistä ohutta pohjaa. Taisi olla ihan hyvä idea, pohja oli lopulta nimittäin melko pehmeä, mutta sitkoa oli sen verran, ettei se murentunut ollenkaan, vaan lopputulos oli mitä mainioin.
Täytteinä oli tällä kertaa basilikatomaattikastikkeen ja emmental-mozzarellajuustoraasteen välissä salamisuikaleita, tonnikalaa, valkosipuli-yrttikatkarapuja, avokadoa, persikkaa (kuorineen) ja tuoreita herkkusieniä. Lisäksi heitin juuston alle hieman chiliä myllystä. Oliiveja oli tarkoitus laittaa, mutta unohdin.
Muutamat ovat etenkin persikan kohdalla hämmästelleet, mutta kannattaa kokeilla eikä antaa ennakkoluuloille valtaa! Etenkin, jos on tottunut käyttämään ananasta, persikka nimittäin korvaa sen mainiosti. Myös avokado sopii mainiosti, vaikka kuumentaessa sen pitäisi tuottaa makua pilaavia yhdisteitä. Ainakaan minä tai pitsansyöjävieraani emme ole havainneet minkäänlaista vikaa maussa, päinvastoin. Pehmeä koostumus myös tasapainottaa pitsaa.
Erittäin hyvää, 5/5.
Ulkonäköpaineita, ja teetä
Päässä oli valtavasti ideoita kuvista ja fonteista ja väreistä ja asettelusta, mutta lopputulos on kuitenkin tylsä ja epäsopiva, ja väritkin on säädetty miten sattuu. Pidätän oikeuden muutoksiin, jos joskus jaksan muuttaa. Pitäisi luultavasti paneutua tarkemmin näihin työkaluihin ja mahdollisuuksiin.
Join aamusella kupin teetä, kohta pitänee juoda lisää. Vaikka harmaus ja lämpötilan roikkuminen alle 15 asteessa saavat janoamaan kuumaa juomaa, ei teenjuontini ole vielä lähelläkään kesätyön aikaista tahtia - 5 kuppia / työpäivä. Kaikki teelaadutkin tuntuvat vaisuilta, mikä tietänee ostoksilla käyntiä.
Mutta hei, syksy ei ole vielä täällä, sillä villasukat lojuvat edelleen kaapissa, ja mietin joka aamu, onko pakko laittaa pitkät housut.
PS. Etukäteinen anteeksipyyntöni J.L.:lle, jos hän sattuu lukemaan tätä ja kiroaa värivalintoja.
Join aamusella kupin teetä, kohta pitänee juoda lisää. Vaikka harmaus ja lämpötilan roikkuminen alle 15 asteessa saavat janoamaan kuumaa juomaa, ei teenjuontini ole vielä lähelläkään kesätyön aikaista tahtia - 5 kuppia / työpäivä. Kaikki teelaadutkin tuntuvat vaisuilta, mikä tietänee ostoksilla käyntiä.
Mutta hei, syksy ei ole vielä täällä, sillä villasukat lojuvat edelleen kaapissa, ja mietin joka aamu, onko pakko laittaa pitkät housut.
PS. Etukäteinen anteeksipyyntöni J.L.:lle, jos hän sattuu lukemaan tätä ja kiroaa värivalintoja.
Tilaa:
Kommentit (Atom)