Palasin juuri tyttäreni kanssa pihajuhlista. Juhla oli yhdistetty 25-vuotissyntymäpäivä- sekä läksiäisjuhla, ja paikkana toimi siis kerrostaloyhtiön piha. Aika ja paikka olivat kaikinpuolin mainiot, kun paljon pelättyä sadetta ei tullut, ja päivä oli muutenkin kaunis vaikkakin viileä syyspäivä.
Juhlien parasta antia oli (mainioiden vieraiden lisäksi) tarjoilut. Emännät olivat valmistaneet paprikapopcornia, curryjogurttikierteitä, leipää, dippivihanneksia ja hummusta. Etenkin ensimmäinen oli 4-vuotiaan mieleen. Vieraat täydensivät tarjoilupöytää vielä ainakin artisokka-aurinkokuivattu tomaatti-tahnalla (siinä oli jotain muutakin, mutta en nyt saa päähäni mitä se oli), valkosipulitahnalla, leipätikuilla, kirsikkatomaatti-juusto-coctail-tikuilla sekä lohi- ja jokirapu-curry-ruisleivillä. Jos olisimme viipyneet vähän pidempään, olisin voinut syödä vaikka kaiken tarjolla olleen, niin älyttömän hyvät tarjoilut oli! Enkä siis tässä edes luetellut vielä kaikkea.
Kotimatka meni hienosti, bussia ei tarvinnut odottaa kuin 5min ja junaankin ehdimme kun juoksimme. Kotikulmilla vastaan tuli vielä eräs opiskelukaverini, jonka kanssa vaihdoimme pari sanaa. Myöskään viihteestä ei ollut matkalla pulaa, tytär nimittäin esitteli bussimatkalla hienoa taitoaan: hän osaa röyhtäistä 20 kertaa peräkkäin, ja melkoisen äänekkäästi. Jostain kumman syystä naurunsekaiset kieltoni eivät oikein tehonneet. No, hyödyllinen taito tuokin epäilemättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti