Haaveilen siitä, miten joskus ymmärrän makujen hienoisetkin sävyerot ja osaan jo valmiiksi maistaa mielessäni miten eri maut sopivat yhteen, jolloin voin olla katsomatta ohjeista, mitä kaikkea tiettyyn ruokalajiin tulisi laittaa. Samoin haaveilen jonkinlaisesta ruokakemian ymmärtämisestä, eli että osaisin arvioida eri ainesosien määrät ilman ainaista reseptien tuijottelua ja teelusikallisten mittailua. Tämä helpottaisi huomattavasti etenkin leivontaa, jossa olen esimerkiksi pyrkinyt keksimään vehnäjauholle korvaajia. Hankalaa on kuitenkin, kun en täysin tunne muiden raaka-aineiden käyttäytymistä, eikä pelkkä saman määrän korvaaminen toisella ole useinkaan kovin hyvä idea.
Onko ainaisesta resepteihin tukeutumisesta mahdollista päästä jollain helpolla tai selkeällä tavalla eroon? Pelkkä "rohkeasti vaan kokeilet" ei oikein toimi minun kohdallani, surullisen usein nämä kokeilut päätyvät roskikseen ja vatsa jää tyhjäksi - puhumattakaan lompakosta.
Tilannetta hankaloittaa myös ruokakulttuurien hatara tuntemukseni. En ole matkustellut paljon ja nauttinut eksoottisia paikallisia ruokia tuoden kotiin mukanani kymmenia uusia ideoita. En myöskään ole matkailuohjelmia katsoessani oppinut oikeastaan mitään, korkeintaan jotain ruoanvalmistuksen tekniseen puoleen liittyvää. Onko ruoanlaitto niin soveltavaa ja taiteellista, ettei minusta yksinkertaisesti ole sellaiseen rajoittuneella luovuudellani, vai olenko vain laiskotellut oppimisessa?
Pidän ruoanlaitosta, ihan tosissaan. Uutta on kivaa kokeilla ja onnistumisen tunne on mahtavaa. Mutta se luovuus...
No, tänään yritin edes olla luova käyttämällä ylijääneen kookosmaidon smoothieen, johon tuli lisäksi vähän maitoa, hunajaa, sitruunamelissaa, sitruunamehua ja banaania. Täysin hihasta vedetty sotku, joka kuitenkin maistui yllättävän hyvälle!
Illalla tiedossa on myös aiemmin kokeilematonta ruokaa, nimittäin limemarinoitua tofua, tosin tähän katsoin reseptin ja tein tarkasti sen mukaan. Saa nähdä miten käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti