Ah, tuo tarujen kullanhohtoinen kaupunki seitsemän meren takana! Kuinka sinua rakastankaan, niin tyynessä kuin myrskyssäkin, auringossa tai kaatosateessa.
Tukholmaan ei kyllästy ikinä. Se on juuri sen kokoinen kaupunki, että siellä on aina jotain uutta nähtävää, mutta kuitenkin sen perustoiminnot oppii hahmottamaan lyhyelläkin vierailulla. Tukholmaan on aina ilo pistäytyä, vuodenajasta riippumatta. Toki kaupunki on keväällä ehkä kauneimmillaan, kun aurinko lämmittää jo tehokkaammin kuin täällä Etelä-Suomessa ja vihreys on pidemmällä, mutta yhtä lailla viehättävä se on kesällä, syksyllä ja talvellakin.
Tukholma on verrattain lähellä, mikä saa sen tuntumaan jopa tutummalta kuin useat kotimaan kaupungit. Samoin Tukholmasta pystyy aistimaan tietynlaisen ruotsalaisuuden hengen, eikä Tukholmassa voi koskaan olla hymyilemättä.
Viime aikoina olen käynyt Tukholmassa pari kertaa vuodessa, ja mitä todennäköisemmin tämä rytmi jatkuu yhtälailla kuin rakkauteni tuota todellista Itämeren helmeä kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti