Syön maksalaatikkoni rusinoiden kera, ilman niitä se on kuin alkoholiton kuohuviini tai lumeton talvi. Maksalaatikon sekaan lisään puolukkahilloa, mieluiten itsetehtyä. Puolukkahillon tulee olla maultaan juuri oikeanlaista: kirpeyden kuuluu tuntua, mutta maun on kuitenkin oltava sopivan makea. Useissa kauppojen valmistuotteissa on tämä kirpeyden ja makeuden välinen suhde vinksallaan, jolloin koko makuelämys lässähtää. Toki myös tällaisissa harmillisissa tilanteissa maksalaatikko on edelleen järjettömän hyvää.
Pitkäaikainen haaveeni olisi tehdä itse maksalaatikkoa, mutta koska se on einesmuodossaan niin täydellistä, en ole uskaltanut alkaa itse edes yrittää. Aiemmin elämässä tämä ei haitannut yhtään, kun eineksiä tuli muutenkin käytettyä jonkin verran. Nykyään taas pyrimme tekemään kaiken itse, oikeastaan vain joitain valmiskastikkeita tulee ostettua satunnaisesti. Tänäänkin sain kaupassa pientä omantunnonahdistusta kun astelimme einesosastolle tutkimaan maksalaatikkojen tuoteselosteita.
Oli miten oli, maksalaatikko RULES, ja jos jollain on hyvä resepti tai vinkkejä sellaisen valmistukseen, niin otan kiitollisena vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti