Vielä ehtii suositella maaliskuun puolesta! Oon ollut hävyttömän huono kirjoittamaan mitään, mutta tuntuu, että tapahtuu koko ajan niin paljon, ettei siitä ehdi tai jaksa edes kirjoittaa. Enkä kirjoita nytkään, vaan keskityn suosituksiin, eli:
Arla Apetina snack, oliivi+valkosipuli
"Sisältää suosittua tanskalaista välimerellistä juustoa". Niin, eli siis vanha kunnon fetasnack. Oon rakastanut tätä siitä saakka, kun tää ensimmäisen kerran saapui kauppaan ja päätyi ostoskoriini. Mutta etenkin nyt viimeisen parin viikon ajan oon himoinnut tätä niin paljon, että oon tainnut syödä kolme pakettia kahden viikon sisään. Ja tekis taas mieli (vaikka viimeksi eilen söin)!
Muutkin makuvaihtoehdot on hyviä, mutta oliivi+valkosipuli on ehdottomasti paras. Täydellistä!
Piimä
Oon juonut hulluna piimää viime aikoina, töissä menee helposti litra päivän aikana. Oon ilmeisesti vähän tiedostamattakin korvannut teen piimällä. Tee ei nimittäin viimeaikoina ole oikein maistunut, mikä on hyvin hyvin outoa. Join kuitenkin aiemmin helposti 1,5 litraakin teetä päivässä.
Suosin yleensä luomua kun se vain on mahdollista, mutta piimän kohdalla oon pitäytynyt 1% Gefiluksessa, kun se vaan maistuu niin paljon paremmalta kuin rasvaton luomupiimä, joka tuntuu olevan ainoa luomuvaihtoehto.
Apulanta: Aivan kuin kaikki muutkin
Sattumalta katsoin Teemalta Kosketuksessa-ohjelmaa, jossa Apulanta soitti piisejä lähinnä Aivan kuin kaikki muutkin- ja Plastik-albumeilta. Siinä sitten silmät kiinni köllöttelin sohvalla ja palasin nuoruuteen :D Fiilis oli ihan mainio, ja viime vuosina kertynyt antipatia bändiä kohtaan katosi lähes kokonaan. Tämän seurauksena oli pakko kaivaa kaapista tuo levykin esiin ja päästä kuuntelemaan, aijai!
Ruotsin miljonääriäidit
Jos ei ole ekaa kautta katsonut Liviltä (kuten itse tein), niin se pyörii nyt Nelosella. Livillä taas pyörii sarjan toinen kausi, jota itse seuraan. Ehdoton suosikkirouvani on Maria Montazami, joka onneksi jatkaa myös toisella kaudella! Se vaan on niin symppis.
En normaalisti harrasta erityisemmin tosi-tv-hommia enkä etenkään tämmösiä hömppäjuttuja, mutta tuossa sarjassa on jotain, minkä takia kyllä liimaudun tunniksi viikossa sohvalle. Jostain syystä avomies paheksuu...
Mauri Kunnas: Koirien Kalevala
Kalevalanpäivästä saakka lähes toistuvana iltasatukirjana on ollut Koirien Kalevala, joka on innoittanut naperon leikkimään Lemminkäistä ("äiti, tuo sotisopani, lähden Pohjolaan!"). Hyvin kirjoitettu ja mainiosti Kalevalaa mukailevaa kirjaa jaksaa lukeakin päivästä toiseen, samaa ei todellakaan voi sanoa monesta kuvakirjasta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit
torstai 31. maaliskuuta 2011
sunnuntai 13. helmikuuta 2011
Suosituksia / helmikuu
Kuten tammikuussa lupailin, yritän kerätä kuukausittaisia suosityksia. Tämä on tietysti vähän hölmöä, koska päivitystiheyteni on muutenkin sitä pari kertaa kuussa -tasoa, eli suosituksia kertyy ihan suhteettoman paljon. Tosin ehkä tämän asian ymmärtäminen kannustaa kirjoittamaan useammin?
Eniveis, vuoden lyhin kuukausi sisältää kuitenkin monta laatuasiaa:
Hector
Taivaan lahja kotimaiselle musiikille! Heikki Harma on paitsi erittäin karismaattinen herra, niin myös uskomaton laulaja-lauluntekijä. Hector kuuluu myös niihin ensimmäisiin miehiin, joihin tunsin vetoa esiteini-iässä (muita mainittavia ainakin Tauno Palo ja Tauski).
En tiedä tarkemmin kulttuuripiirien suhtautumisesta asiaan, mutta ehdoton oma Hector-suosikkini on Varjot ja lakanat -levy vuodelta -88. Aijai.
American Idol (ja Idols)
Parina viime vuonna olen jättänyt molempien kilpailujen seuraamisen täysin väliin, mutta tänä vuonna palasin taas vanhan kiinnostuksen pariin. Erityisesti American Idol viehättää laajemman ja laadukkaamman tarjontansa ansiosta, vaikka ohjelmassa esitettävät kappaleet ovatkin usein sellaisia, joille en erityisemmin lämpeä.
Suomen Idolsissa on sama konseptin viehättävyys kuin amerikkalaisessakin, mutta lisäksi mukana on kappaleita, joita pystyy itsekin mölisemään mukana.
Jo Nesbø
Viime kesänä luin mökillä Jo Nesbøn Lepakkomiehen kun äidillä sattui olemaan se mukana. Kirja on ensimmäinen osa renttupoliisista Harry Holesta kertovaa sarjaa. Innostuin Harry Holesta ja Nesbøn kirjoitustyylistä sen verran, että kun marraskuun alussa matkustimme Istanbuliin, ostin kentältä sarjan toisen osan matkalukemiseksi. Sen jälkeen olenkin lukenut sarjaa jatkuvasti eteenpäin (tosin hitaalla tahdilla ja samalla muita kirjoja lukien), ja olen nyt aloittamassa sarjan viidettä kirjaa.
Mainitaan nyt vielä, että en siis muuten harrasta dekkarien lukemista muuten ollenkaan, poislukien Hercule Poirot'n ja Sherlock Holmesin.
Marlon Brando -elokuvat
YLE Teema aloitti viikko sitten Marlon Brando -elokuvien sarjan, josta on nähty nyt Miehet (1950) sekä Hurjapäät (1953). Tiedossa on vielä Alaston satama (1954) ja Vihan riivaama (1961). Helmikuun sunnuntai-illat kannattaa ehdottomasti viettää tv:n ääressä!
Eniveis, vuoden lyhin kuukausi sisältää kuitenkin monta laatuasiaa:
Hector
Taivaan lahja kotimaiselle musiikille! Heikki Harma on paitsi erittäin karismaattinen herra, niin myös uskomaton laulaja-lauluntekijä. Hector kuuluu myös niihin ensimmäisiin miehiin, joihin tunsin vetoa esiteini-iässä (muita mainittavia ainakin Tauno Palo ja Tauski).
En tiedä tarkemmin kulttuuripiirien suhtautumisesta asiaan, mutta ehdoton oma Hector-suosikkini on Varjot ja lakanat -levy vuodelta -88. Aijai.
American Idol (ja Idols)
Parina viime vuonna olen jättänyt molempien kilpailujen seuraamisen täysin väliin, mutta tänä vuonna palasin taas vanhan kiinnostuksen pariin. Erityisesti American Idol viehättää laajemman ja laadukkaamman tarjontansa ansiosta, vaikka ohjelmassa esitettävät kappaleet ovatkin usein sellaisia, joille en erityisemmin lämpeä.
Suomen Idolsissa on sama konseptin viehättävyys kuin amerikkalaisessakin, mutta lisäksi mukana on kappaleita, joita pystyy itsekin mölisemään mukana.
Jo Nesbø
Viime kesänä luin mökillä Jo Nesbøn Lepakkomiehen kun äidillä sattui olemaan se mukana. Kirja on ensimmäinen osa renttupoliisista Harry Holesta kertovaa sarjaa. Innostuin Harry Holesta ja Nesbøn kirjoitustyylistä sen verran, että kun marraskuun alussa matkustimme Istanbuliin, ostin kentältä sarjan toisen osan matkalukemiseksi. Sen jälkeen olenkin lukenut sarjaa jatkuvasti eteenpäin (tosin hitaalla tahdilla ja samalla muita kirjoja lukien), ja olen nyt aloittamassa sarjan viidettä kirjaa.
Mainitaan nyt vielä, että en siis muuten harrasta dekkarien lukemista muuten ollenkaan, poislukien Hercule Poirot'n ja Sherlock Holmesin.
Marlon Brando -elokuvat
YLE Teema aloitti viikko sitten Marlon Brando -elokuvien sarjan, josta on nähty nyt Miehet (1950) sekä Hurjapäät (1953). Tiedossa on vielä Alaston satama (1954) ja Vihan riivaama (1961). Helmikuun sunnuntai-illat kannattaa ehdottomasti viettää tv:n ääressä!
maanantai 24. tammikuuta 2011
Suosituksia / tammikuu
Ajattelin listata vähän jollain tapaa itselleni ajankohtaisia juttuja, joihin tutustumista voin suositella muillekin. Pyrin tekemään suosituksista kuukausittaisen, mutta en kyllä lupaa mitään.
Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
Mainio kirja ruotsalaisuudesta, suomalaisuudesta ja oman itsensä etsimisestä. Nousiaisen kieli on huolellista ja monipuolista, ja kerronnassa on runsaasti huumoria leimaamatta kirjailijaa kuitenkaan "vain" humoristiksi.
Kirja on ajankohtainen siitäkin syystä, että kuulemani mukaan siitä aiotaan tehdä elokuva, jollaiseksi se varmasti kääntyykin hienosti.
Amyn lailla (Judging Amy)
Nelonen ma-pe klo 15:00
Vuosituhannen vaihteessa alkanut amerikkalainen "lämminhenkinen draamasarja" kolmekymppisestä nuorisotuomioistuimen tuomarista ja tämän perheestä. Hyvin käsikirjoitettu ja näytelty sarja sopii erinomaisesti päivittäissarjaksi, kun yhden jakson väliinjääminen ei erityisemmin haittaa juonessa mukana pysymistä. Tästäkin huolimatta pidän huolen, että tallennan digiboksille jaksot, joita en pysty katsomaan heti.
Tällä hetkellä ruudussa pyörii sarjan ensimmäinen kausi.
Pasianssi
Korttipelien kuningas, Klondike-pasianssi, antaa käsille sopivaa tekemistä esimerkiksi televisiota katsoessa tai lasta uimakoulusta odotellessa. Windowsin tarjoamat Vapaakenttä- ja Spider-pasianssit taas piristävät taukohetkiä tai elokuvien/sarjojen seuraamista tietokoneelta.
Clipper Earl Gray -tee
Clipperin Reilun kaupan luomutee on paitsi eettistä, myös erittäin maistuvaa. Hintakin on kohdallaan, kun 50 pussin rasia maksaa noin 3-4 euroa, ja yhdestä pussista saa haudutettua 2-3 kuppia teetä (mikä tietysti on asiantunteville teeharrastajille järkyttävä ajatus). Pieni loraus maitoa, ja täydellinen teekokemus on valmis.
PS. Aloitan kahden viikon kuluttua osa-aikatyön projektiassistenttina.
Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
Mainio kirja ruotsalaisuudesta, suomalaisuudesta ja oman itsensä etsimisestä. Nousiaisen kieli on huolellista ja monipuolista, ja kerronnassa on runsaasti huumoria leimaamatta kirjailijaa kuitenkaan "vain" humoristiksi.
Kirja on ajankohtainen siitäkin syystä, että kuulemani mukaan siitä aiotaan tehdä elokuva, jollaiseksi se varmasti kääntyykin hienosti.
Amyn lailla (Judging Amy)
Nelonen ma-pe klo 15:00
Vuosituhannen vaihteessa alkanut amerikkalainen "lämminhenkinen draamasarja" kolmekymppisestä nuorisotuomioistuimen tuomarista ja tämän perheestä. Hyvin käsikirjoitettu ja näytelty sarja sopii erinomaisesti päivittäissarjaksi, kun yhden jakson väliinjääminen ei erityisemmin haittaa juonessa mukana pysymistä. Tästäkin huolimatta pidän huolen, että tallennan digiboksille jaksot, joita en pysty katsomaan heti.
Tällä hetkellä ruudussa pyörii sarjan ensimmäinen kausi.
Pasianssi
Korttipelien kuningas, Klondike-pasianssi, antaa käsille sopivaa tekemistä esimerkiksi televisiota katsoessa tai lasta uimakoulusta odotellessa. Windowsin tarjoamat Vapaakenttä- ja Spider-pasianssit taas piristävät taukohetkiä tai elokuvien/sarjojen seuraamista tietokoneelta.
Clipper Earl Gray -tee
Clipperin Reilun kaupan luomutee on paitsi eettistä, myös erittäin maistuvaa. Hintakin on kohdallaan, kun 50 pussin rasia maksaa noin 3-4 euroa, ja yhdestä pussista saa haudutettua 2-3 kuppia teetä (mikä tietysti on asiantunteville teeharrastajille järkyttävä ajatus). Pieni loraus maitoa, ja täydellinen teekokemus on valmis.
PS. Aloitan kahden viikon kuluttua osa-aikatyön projektiassistenttina.
maanantai 13. joulukuuta 2010
Ekat kerrat
Olen viikonlopun aikana suorittanut pari ehkä yleissivistäväksi luokiteltavaa asiaa ekaa kertaa:
1. Katsoin eilen ensimmäistä kertaa Indiana Jones -elokuvan (Indiana Jones ja viimeinen ristiretki). Aiempi Indy-kokemukseni on rajoittunut tämän samaisen elokuvan alkukohtaukseen, jossa nuorta Indya näyttelee River Phoenix, johon kehitin nuorempana samantyyppisen fiksaation kuin Kurt Cobainiin ja etenkin Keanu Reevesiin, joka muista poiketen ei ollut kuollut.
No, itse elokuvasta jos jotain halutaan sanoa, niin en kyllä koe menettäneeni erityisemmin mitään, vaikken olekaan noita katsonut. Huumori oli semmosta mukavaa höröttelyä, paras juttu ehkä se, miten Indy ja pappa-Jones olivat pökänneet samaa naista, höhöhö. Semmonen on aina hauskaa. Mutta niin, muuten se olikin sitten semmosta pöljäilyä, ihan viihdyttävää, mutta enpä minä paljoa elokuvaan keskittynyt vaan kokosin lähinnä vain palapeliä.
Onpahan nyt nähty ainakin.
2. Luin ensimmäisen Pirkko Saisioni. Olen ollut oikeastaan aina vähän epämääräisessä suhteessa Saisoon. Toisaalta on kiinnostanut lukea, mutta toisaalta ajatuskin lukemisesta on tuntunut jotenkin vieraannuttavalta. Spontaanilla kirjastoreissulla nappasin kuitenkin mukaani Saision esikoisen, Elämänmenon, ja kannoin sitä aluksi käsilaukussa bussi- ja junalukemisena, mutta tänä aamuna sitten innostuin oikein kovasti.
Heräsin puoli kuuden maissa puolison noustessa, ja totesin olevani melkoisen pirteä, joten päätin nousta itsekin. Kuitenkin ulkona vallitseva pimeys ja kehon raukeus tekivät vuoteesta houkuttelevamman, ja niinpä päätin lueskella hetken ennen nousemista. Hetkestä tuli neljän tunnin pituinen retki Flemarille, joka päättyi itselleni nostalgiseen ja läheiseen aiheeseen, eli siirtymiseen Länsi-Herttoniemeen.
Pidin kirjasta paljon jo ennen kuin Herttoniemi (tai Siilitie, jos tarkkoja ollaan) mainittiin ensimmäisen kerran, mutta eipä se kotiseutu pahaakaan tehnyt. Eilan karjalanmurre tuntui läheiseltä, kun oma isoäiti on myös lähtenyt Karjalasta evakkona, ja etenkin yksi isotäti puhuu vahvasti murretta edelleen. Kirjan maailma kosketti muutenkin hyvin läheltä, ajatukset, tunteet, pelot ja toiveet olivat niin tuttuja, toisaalta varmaan aika universaalejakin.
En tiennyt lukemiseni aikana kirjan olevan Saision esikoisteos, enkä tiennyt ollenkaan, minä ajanjaksona se on kirjoitettu (1975). En tiedä, vaikuttiko tämä sitten kokemukseen, mutta en ainakaan ihmette, että teos palkittiin vuoden parhaana esikoisena J. H. Erkon palkinnolla.
1. Katsoin eilen ensimmäistä kertaa Indiana Jones -elokuvan (Indiana Jones ja viimeinen ristiretki). Aiempi Indy-kokemukseni on rajoittunut tämän samaisen elokuvan alkukohtaukseen, jossa nuorta Indya näyttelee River Phoenix, johon kehitin nuorempana samantyyppisen fiksaation kuin Kurt Cobainiin ja etenkin Keanu Reevesiin, joka muista poiketen ei ollut kuollut.
No, itse elokuvasta jos jotain halutaan sanoa, niin en kyllä koe menettäneeni erityisemmin mitään, vaikken olekaan noita katsonut. Huumori oli semmosta mukavaa höröttelyä, paras juttu ehkä se, miten Indy ja pappa-Jones olivat pökänneet samaa naista, höhöhö. Semmonen on aina hauskaa. Mutta niin, muuten se olikin sitten semmosta pöljäilyä, ihan viihdyttävää, mutta enpä minä paljoa elokuvaan keskittynyt vaan kokosin lähinnä vain palapeliä.
Onpahan nyt nähty ainakin.
2. Luin ensimmäisen Pirkko Saisioni. Olen ollut oikeastaan aina vähän epämääräisessä suhteessa Saisoon. Toisaalta on kiinnostanut lukea, mutta toisaalta ajatuskin lukemisesta on tuntunut jotenkin vieraannuttavalta. Spontaanilla kirjastoreissulla nappasin kuitenkin mukaani Saision esikoisen, Elämänmenon, ja kannoin sitä aluksi käsilaukussa bussi- ja junalukemisena, mutta tänä aamuna sitten innostuin oikein kovasti.
Heräsin puoli kuuden maissa puolison noustessa, ja totesin olevani melkoisen pirteä, joten päätin nousta itsekin. Kuitenkin ulkona vallitseva pimeys ja kehon raukeus tekivät vuoteesta houkuttelevamman, ja niinpä päätin lueskella hetken ennen nousemista. Hetkestä tuli neljän tunnin pituinen retki Flemarille, joka päättyi itselleni nostalgiseen ja läheiseen aiheeseen, eli siirtymiseen Länsi-Herttoniemeen.
Pidin kirjasta paljon jo ennen kuin Herttoniemi (tai Siilitie, jos tarkkoja ollaan) mainittiin ensimmäisen kerran, mutta eipä se kotiseutu pahaakaan tehnyt. Eilan karjalanmurre tuntui läheiseltä, kun oma isoäiti on myös lähtenyt Karjalasta evakkona, ja etenkin yksi isotäti puhuu vahvasti murretta edelleen. Kirjan maailma kosketti muutenkin hyvin läheltä, ajatukset, tunteet, pelot ja toiveet olivat niin tuttuja, toisaalta varmaan aika universaalejakin.
En tiennyt lukemiseni aikana kirjan olevan Saision esikoisteos, enkä tiennyt ollenkaan, minä ajanjaksona se on kirjoitettu (1975). En tiedä, vaikuttiko tämä sitten kokemukseen, mutta en ainakaan ihmette, että teos palkittiin vuoden parhaana esikoisena J. H. Erkon palkinnolla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)