Neulontaa

Syksyn kunniaksi olen innostunut neulomaan. En ole ikinä koulussa saanut neulontaan oppia, ja ainoa, mitä olen aiemmin osannut neuloa, oli pipo soveltaen mummilta saatuja neuvoja. Pipoja onkin kertynyt aikamoinen läjä juuri tästä syystä.
Aiemmin tänä vuonna päädyin kuitenkin jonkun linkin kautta Käspaikan neulontasivustolle, jossa vastaani tulivat todella selkeät ja täsmälliset, kuvilla ja videolla varustetut neulontaohjeet. Insinöörimieliselle tarkoin havainnollistetut ja järjestelmällisesti etenevät ohjeet olivat taivaan lahja, ja olenkin saanut jo aiemmin mainostetun ensimmäisen sukkaparin lisäksi tehtyä toisetkin. Lisäksi oppiminen ja ideat ovat saaneet innostumaan niin, että en malttaisi olla hetkeäkään jouten neulomatta.
Syksyn neulontasaldo on tähän mennessä 2 paria villasukkia, kaulaliina lapselle sekä tyynynpäällinen. Seuraavaksi yritän keksiä tavan päästä vanhoista jämälangoista eroon. Suunnittelin hieman, että vääntäisin niistäkin villasukat, sillä melko iso osa jämistä koostuu (parsimistaidottomuudesta johtuen) puretuista villasukista.
Kaikenlaiset neulontaideat ja -vinkit otetaan ilolla vastaan! Samoin lankavinkit ja ostopaikat.

Päivä kotona (sis. kuvia)

Tämä viikko on ns. projektityöviikko, joka toimii samalla syyslomana. Koska meidän koulutusohjelmamme ei varsinaisesti seuraa oppilaitoksen normaalia järjestystä, on tällä viikolla myös oppitunteja. Niitä ei kuitenkaan ollut eilen, eikä ole tänäänkään, joten olen viettänyt kaksi päivää itsekseni kotosalla. Tarkoitus on ollut kyllä tehdä jotain hyödyllistä, eilen esimerkiksi tein hieman insinöörityötäni. Tämän päivän suurin meriitti on varmasti ensimmäisen villasukkaparini valmistuminen!

Saatuani sukat valmiiksi päätin ottaa niistä kuvan, mikä tietysti johti siihen, että päätin kuvailla kotia vähän muutenkin. Ihan vain pari kivaa yksityiskohtaa.

Olohuoneen ihanat Ikean verhot, ihastuin näihin heti ensisilmäyksellä. Tosin vasta kotona huomasin ostaneeni vammapalan, joten toinen verho on lievästi sanottuna epäsiisti. En päästänyt sitä edes kuvaan.

Olohuoneen nojatuoli sekä dvd- ja kirjahyllyt. Punainen ja sininen ovat jostain syystä löytäneet tiensä meille laajemminkin. Nojatuoli on kierrätyskeskuksesta ja hyllyt Ikeasta. Taulu on jonkun turkulaisen taiteilijan, en nyt muista kenen. Milla sai sen syntymäpäivälahjaksi muutama vuosi sitten.

Keittiön kangaskalenteri vuodelta 1976. Löysin tämän Mikkelistä kirpputorilta kesällä 2009.

Naperon huone on viimeaikoina ollut hyvin siisti, kun neiti on löytänyt siivoamisen ilon (tai siis palkkioksi saatavat eurot). Noh, ainakaan äiti ei valita.

Tänään käyn hakemassa yhteispalvelupisteestä uuden passini. Sitten olenkin valmis matkustamaan kohti Istanbulia! Siihen matkaan on tosin vielä vähän aikaa, ehtii hyvin intoilla ja tutustua kohteeseen.

Villasukat ja Hannelore Elsner

No nyt se syksy sitten ilmeisesti tuli, vaikka eilen olin vakuuttunut, ettei vielä ole sen aika. Minulla on tapana pitää villasukkia rullalle käärittyinä pahvilaatikossa, joka makaa kyljellään kaapissa. Villasukattomaan aikaan laatikon suu on käännetty seinään päin, etteivät villasukat pääse putoamaan, ja villasukkien käyttöaikana taas - yllättäen - suuaukko on käännetty kaapin oviin päin ja laatikko vedetty aivan reunalle.
Tänä aamuna tulin puolentoista tunnin harkinnan jälkeen siihen tulokseen, että on aika kääntää laatikko ja vetää ensimmäinen pari jalkaan. Puolustan syksynaloitustani Forecan 10 päivän ennusteella, jossa korkein päivälämpötila on 16 astetta, ja sekin on luvattu ensi viikon sunnuntaille. Ei siis ole liian aikaista olettaa syksyn asettuneen taloksi.

Pidän saksalaisista dekkarisarjoista. En ihan kaikista, mutta monista (Derrick, Kettu, Kahden keikka jne.). Ehdottomaksi ykköseksi kuitenkin nousee Etsivä Lea Sommer (Die Komissarin), jonka nimiosaa esittää ehkä maailman karismaattisin nainen, Hannelore Elsner. Rouva on viisikymppisenäkin houkuttelevampi, jännittävämpi ja upeampi kuin yksikään pari-kolmekymppinen Hollywood-tähti. Elsner on toki yleisenkin kauneuskäsityksen mukaan vetävä mimmi, mutta lisäksi hänessä on runsas annos persoonallisuutta ja lumovoimaa, jollaisesta Brigitte Bardot, Audrey Hepburn ja Elizabeth Taylor ovat voineet vain haaveilla.
Lea Sommerin rooli antaa Elsnerin käyttää koko kehoaan ja sieluaan. Sarja onnistuu tallentamaan yksityiskohtaisesti pienetkin ilmeet, eleet, katseet ja äänensävyt. Sinänsä saksalaisdekkarien piirissä perinteinen ja ennalta-arvattava sarja saakin kaiken erikoisvoimansa nimenomaan Elsnerin persoonasta.
Jos joku ei ole sarjaa katsonut, niin kannattaa avata TV2 torstaisin klo 19.50. Tämän lisäksi suosittelen lämpimästi vierailemaan osoitteessa areena.yle.fi, jossa on nähtävissä aina kaksi edellistä jaksoa.

Nyt rojahdan työtuoliini teekupin kanssa ja nautin naisenergiasta YLE Areenan kautta.