Matka oli vain pitkä viikonloppu, lähdimme perjantaina 5.11. iltapäivällä Helsinki-Vantaan lentokentälle ja palasimme samaiseen paikkaan seuraavan maanantain ja tiistain välisenä yönä noin klo 1. Istanbulissa viettämämme aika rajoittui lauantaihin ja sunnuntaihin, maanantaina piti lähteä lentokentälle jo ennen puoltapäivää.
Lennot Vantaalta Frankfurtin kautta Istanbuliin sujuivat mukavasti, vaikka väsymys olikin melkoinen saapuessamme hotellille aamuyöllä kolmen aikaan. Nukuimme vain noin kuusi tuntia, jotta ehtisimme aamiaiselle ennen ensimmäistä päivää yhdessä maailman historiallisimmista kaupungeista. Aamiasen jälkeen suuntasimme Topkapın palatsille, jossa meitä odotti paikallinen tuttava. 20 vuotta Istanbulissa asunut, pohjoisemmassa Turkissa syntynyt tuttava olikin mitä mainioin opas, sillä hänellä oli suuri määrä historiantuntemusta ja useita anekdootteja esimerkiksi sulttaaneista.
Parin tunnin palatsivierailun jälkeen kävimme syömässä "kebapia", mikä Turkissa tarkoittaa siis vain yleisesti paahdettua lihaa. Oma annokseni koostui lampaanlihapaloista jogurttikastikkeessa, jossa oli ainakin valkosipulia ja soseutettua munakoisoa. Lisäksi annokseen kuului leipäpaloja ja tuoreita vihanneksia.
Ruokailun jälkeen tutustuimme Sulttaani Ahmedin moskeijaan, josta käytetään nimitystä Sininen moskeija. 1600-luvun alussa rakennettu moskeija on Turkin kansallismoskeija, eikä suotta, se oli nimittäin todella vaikuttava. Vaikka itse olin peittänyt hiukseni huivilla ja pitänyt muutenkin huolta asianmukaisesta pukeutumisesta, niin useat turistit (etenkin saksalaiset ja jenkit) marssivat moskeijaan välittämättä näistä säännöistä.
Moskeijan jälkeen maallistuimme ja hyppäsimme raitiovaunuun. Liikennekulttuuri kaupungissa on älytön, 18 miljoonan asukkaan kaupungissa joukkoliikenne on todella alkeellinen, ja raitiolinjoja on tasan yksi. Ei siis liene yllättävää, että mahduimme sisään vasta kolmanteen raitiovaunuun, vaikka jokainen ahdetaan niin täyteen kuin vain pystytään. Tukalaa matkaa ei kestänyt kauaa, sillä jäimme jo toisella seuraavalla pysäkillä aivan Istanbulin rautatieaseman lähellä. Siitä kävelimme satamaan ja päädyimme istumaan Galatan sillan kupeeseen kahvilaan, jossa polttelimme vesipiippua ja joimme kuppikaupalla teetä.
Teehetken jälkeen ylitimme sillan ja matkasimme Tünelillä (maanalainen) Taksimille. Tämä varsinainen kaupungin keskusta oli aivan täynnä ihmisiä, mutta paikallisen oppaamme mukaan se oli vasta alkua, parin tunnin kuluttua väkeä olisi tuplasti. Kiertelimme hieman joitain kauppoja ostamatta mitään, ja lopulta päädyimme johonkin aivan tavalliseen baariin, jossa soi Madonna ja Michael Jackson. Tilasin elämäni ensimmäisen Cuba Libren, jonka hinta ei valitettavasti poikennut Suomen vastaavista. Muutoinhan Turkissa on yleisesti ottaen edullisempaa. Juomat juotuamme jatkoimme matkaa ja päädyimme mielenkiintoiseen salakapakkaan. Kerrostaloasuntoon perustetun baarin omistivat kolme kaverusta, joista yksi oli paikallinen ja kaksi ilmeisesti jenkkejä tai muita länkkäreitä. Saapuessamme soitimme ovikelloa, ja yksi miehistä avasi oven tarkistettuaan ensin ovisilmästä keitä oli tulossa. Paikka oli mitä mainioin, ja viihdyimme siellä loppuillan. Väsymyksen vallattua matkaajat suuntasimme Taksim-aukiolle ja otimme taksin hotellille, jonne saavuimme noin kahdelta yöllä.
Sunnuntaina kävimme kaksin tutustumassa Yerebatan Sarayiin, Hagia Sofian museoon sekä Eyüpin alueeseen. Yerebatan Sarayi (eng. Basilica Cistern)on yksinkertaisuudessaan roomanaikainen maanalainen vesisäiliö.
Hagia Sofia on alunperin rakennettu 500-luvulla kristilliseksi kirkoksi, mutta muutettu 1400-luvulla moskeijaksi. 1930-luvulta saakka se on toiminut museona. Vaikka edellisenä päivänä nähty Sininen moskeija teki suuren vaikutuksen, ylitti Hagia Sofia sen moninkertaisesti. Jättimäinen rakennus huokui historiaa, rauhaa ja todellista käsintehtyä taidetta. Osa kristinuskon aikaisista seinämaalauksista oli vielä jäljellä, vaikka islamin tunnukset toki hallitsivat.
Eyüpin alueella sijaitsee valtava hautausmaa, jonka läpi kuljimme matkallamme Pierre Lotin kahvilaan. Kahvila sijaitsee korkealla rinteellä Kultaisen sarven rannalla, ja sieltä on todella hienot maisemat. Paikan vetovoimaa lisää sinne kulkeva köysirata, jota turhan pitkästä jonosta johtuen emme testanneet.
Eyüpista kävelimme kuvassa näkyvän sillan paikkeille, josta nappasimme taksin Taksim-aukiolle. Tapasimme jälleen paikallisen tuttavamme ja suuntasimme yhdessä kalaravintolaan syömään perinteistä turkkilaista päivällistä. Päivälliseen kuului runsaat alkuruoat (otimme 5-6 erilaista) sekä kaksi eri pääruokaa, joita söimme kaikkia yhdessä.
Päivällisen jälkeen menimme taksilla oppaamme kotiin hakemaan tämän autoa. Hän kierrätti meitä autolla Bosporinsalmea aivan kaupungin pohjoisosiin, josta saattoi nähdä horisontissa Mustanmeren. Päätimme ylittää myös Bosporinsalmen ja käydä kaupungin Aasian puolella juomassa teetä. Tämä oli ensimmäinen vierailuni Aasiaan. Teen jälkeen kello oli jo yli 1, joten ajoimme takaisin Eurooppaan ja hotellille. Tiedossa oli jälleen lyhyet yöunet, sillä aamulla piti saada vielä tuliaiset hankituiksi.
Olimme valmiiksi katsastaneet paikat, joista tuliaiset kannatti hankkia, joten ehdimme löntystellä vielä kaupungilla - ja melkein eksyäkin. Hotellista kirjauduimme ulos hieman ennen puoltapäivää ja hyppäsimme taksiin kohti lentokenttää. Kotimatka kesti yhteensä lähes 14 tuntia pitkän välilaskun ja myöhästyneen jatkolennon takia, ja ensi kerralla lennämmekin suoraan, maksoi mitä maksoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti