Aiemmin kerroin ajatuksistani ja tunnoistani asuntoani kohtaan, ja päätin aloittaa projektin, joka tekisi kodista Kodin. Projekti on alkanut hyvin, tunnen oloni jo huomattavasti kotoisammaksi ja myös perhe on innostunut hommasta.
Eilen kävimme ostamassa ensimmäiset matot kotiin, lapsi valitsi huoneeseensa pyöreän keltaisen maton ja aikuiset sopivat yhteistuumin sinisen räsymaton hankkimisesta eteiseen/aulatilaan (en ole ihan varma, miksi tuota avointa aluetta kutsuisi). Molemmat matot olivat hyviä valintoja, kotiin tuli odottamatonta lämpöä ja viihtyisyyttä. Yleensä olen tavannut suhtautua mattoihin hieman skeptisesti, mutta ehkä Helsingin Seudun Opiskelija-asuntosäätiön harmaat muovilattiat eivät ole ihan se romanttisin paljas lattiapinta mitä kuvitella saattaa. Veikkaanpa, että meille tulee lähiaikoina lisääkin mattoja.
Mattojen lisäksi pintoja on peitetty tauluilla. Edellisellä viikolla saimme olohuoneeseen kaksi taulua ja nyt sitten loput kolme. Haaveilen vielä jostain ryijyn tyyppisestä seinäkoristeesta, mutta koska ryijyjen maailma on minulle täysin vieras, täytyy tätä ajatusta ehkä maistella pitkäänkin ennen ostopäätöstä. Puhumattakaan avopuolison innostamisesta ajatukseen.
Asiasta toiseen, olen löytänyt jälleen innostuksen kuntosalilla käymiseen. Innostus oli kesän aikana melkolailla nollassa, kun aikaa kuntoilulle ei töiden ohella jäänyt, ja muutenkin pidin kuntoa yllä polkemalla työmatkat. Töiden ja loman jälkeen oli tarkoitus siirtyä taas 3-5 käyntikerran viikkorytmiin, mutta innostus puuttui ja kävin lopulta vain muutaman kerran.
Kuntosaliharrastuksen pelastajana toimi tällä kertaa 3-5-vuotiaiden temppujumppa, jossa tytär on käynyt nyt vuoden verran. Jumppa kuuluu kuntosalin kuukausimaksuun sisältyviin ohjattuihin liikuntatunteihin ja se järjestetään lauantaisin. Lapsi tuntuu nauttivan suuresti tästä hänen ja äidin yhteisestä harrastuksesta, johon ei pääse mukaan kukaan muu.
Lapsen jumpatessa tunnin ajan pääsen itsekin tekemään hyvän perustreenin. Toissapäivänä treenistä tuli niin hyvä ja jotenkin kotoinen, luonnollinen olo, että päätin mennä maanantaina uudelleen, kuten keväällä vielä oli tapanani. Tänäänkin treeni oli mahtava, salilla oli vain muutama ihminen lisäkseni, ja kun mitään kiirettä ei ollut, sain tehdä kaiken täydessä rauhassa ja omaan tahtiin, niin kuntoilun kuin peseytymisen ja pukeutumisenkin. Seesteisen olon kruunasi vielä kuppi teetä bussipysäkillä syysauringon paistaessa suoraan kasvoille. Ylihuomenna uudestaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti