torstai 30. joulukuuta 2010
torstai 23. joulukuuta 2010
Julen är här igen
Aloitetaan joulujutut nuoruuden yhden suosikkibändini yhdellä parhaista biiseistä, eli - yllätys yllätys - Rasmuksen Julen är här igen:
Kuuntelin Peepiä ihan älyttömästi sillon 96-97, ja toki siitä eteenpäinkin vielä useampia vuosia. Kaikki Rasmus-nimellä tehdyt levyt maistuivat mainiosti, ja vielä Into-levynkin hankin, vaikkakaan se ei enää kolahtanut oikein mitenkään. Myöhemmät tuotokset olenkin sitten jättänyt ihan omaan arvoonsa.
Noh, se Rasmuksesta. Siirrytään siihen jouluun! Eilen vedettiin joulukuusi pulkalla kotiin, ja saatiin paljon ihailevia katseita ainakin lapsilta ja koirilta. Kotona pääsi muutama kirosana, kun tajusin, ettei meillä vieläkään ole sahaa. Leipäveitsi sai lähteä viimeiselle matkalleen ja kuusi saatiin jalkaansa.
Tänään saatiin kuusi sitten koristeltuakin, kun se oli saanut rauhassa sulaa.
Joululahjaksi olen tänä vuonna perinteen mukaisesti laittanut lahjoituksia eri hyväntekeväisyyssäätiöille. SPR, Unicef ja WWF olivat tämän vuoden kohteet, tosin samat taisivat olla viime vuonnakin. Näiden lisäksi tein jo aiemmin kokeiltuja suklaatryffeleitä sekä säilöin punajuuria.
Peinteisesti olen tavannut toimia joulujuttujen kanssa kuten siinä lorussa/runossa/laulussa/mikälie, eli "Hyvä Tuomas joulun tuopi / paha Nuutti pois sen viepi", mikä tarkoittaa, että 21.12. laitetaan joulu ja 13.1. se riisutaan pois. Toisinaan olen kyllä aloittanut joulun riisumisen jo aiemmin, sillä suurin osa muusta väestöstä päättää jouluaikansa jo loppiaisen tienoilla. Nämä tosin yleensä myös aloittavat jouluajan huomattavasti aiemmin, eli tontut ikkunoihin jo marraskuussa.
Tontuista puheenollen, meilläkin niitä on ikkunoissa sekä ulko-ovessa. Makuuhuoneeseen tein aikanaan tällaisen pussaavan tonttuparin:
Muissakin ikkunoissa toki on tonttuja, sekä lisäksi kuusia ja lumiukkoja. Ulko-oveen laitoin tänä vuonna varmaan ensimmäistä kertaa joulukoristeen, nimittäin naperon päiväkodissa askarteleman tonttu-ukon.
Nyt siirryn höyryävän riisipuurolautasen äärelle, ja palaan joulu- ym. asioihin ehkä parin päivän kuluttua.
Kuuntelin Peepiä ihan älyttömästi sillon 96-97, ja toki siitä eteenpäinkin vielä useampia vuosia. Kaikki Rasmus-nimellä tehdyt levyt maistuivat mainiosti, ja vielä Into-levynkin hankin, vaikkakaan se ei enää kolahtanut oikein mitenkään. Myöhemmät tuotokset olenkin sitten jättänyt ihan omaan arvoonsa.
Noh, se Rasmuksesta. Siirrytään siihen jouluun! Eilen vedettiin joulukuusi pulkalla kotiin, ja saatiin paljon ihailevia katseita ainakin lapsilta ja koirilta. Kotona pääsi muutama kirosana, kun tajusin, ettei meillä vieläkään ole sahaa. Leipäveitsi sai lähteä viimeiselle matkalleen ja kuusi saatiin jalkaansa.
Tänään saatiin kuusi sitten koristeltuakin, kun se oli saanut rauhassa sulaa.
Joululahjaksi olen tänä vuonna perinteen mukaisesti laittanut lahjoituksia eri hyväntekeväisyyssäätiöille. SPR, Unicef ja WWF olivat tämän vuoden kohteet, tosin samat taisivat olla viime vuonnakin. Näiden lisäksi tein jo aiemmin kokeiltuja suklaatryffeleitä sekä säilöin punajuuria.
Peinteisesti olen tavannut toimia joulujuttujen kanssa kuten siinä lorussa/runossa/laulussa/mikälie, eli "Hyvä Tuomas joulun tuopi / paha Nuutti pois sen viepi", mikä tarkoittaa, että 21.12. laitetaan joulu ja 13.1. se riisutaan pois. Toisinaan olen kyllä aloittanut joulun riisumisen jo aiemmin, sillä suurin osa muusta väestöstä päättää jouluaikansa jo loppiaisen tienoilla. Nämä tosin yleensä myös aloittavat jouluajan huomattavasti aiemmin, eli tontut ikkunoihin jo marraskuussa.
Tontuista puheenollen, meilläkin niitä on ikkunoissa sekä ulko-ovessa. Makuuhuoneeseen tein aikanaan tällaisen pussaavan tonttuparin:
Nyt siirryn höyryävän riisipuurolautasen äärelle, ja palaan joulu- ym. asioihin ehkä parin päivän kuluttua.
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
lauantai 18. joulukuuta 2010
Särkyjä
Tämä on taas niitä aamuja, kun heti herättyään tietää, että selkä tulee olemaan kipeä pitkään. Vaikka lähes joka aamu selkää särkee ainakin vähän, niin joskus on myös näitä infernaalisen säryn päiviä. Olen ollut 2,5h hereillä eikä särky ole hellittänyt ollenkaan. Normaalisti hyvässä ryhdissä istuminen on paras, mutta nyt edes se ei auta. Särkevä kohta on ristiselän paikkeilla jossain hyvin syvällä, eli sitä ei pysty hieromaan eikä mikään venytys tunnu ulottuvan sinne saakka. Siirtynen kohta makuuasentoon, joka yleensä on särkevälle selälle pahin, mutta tällä kertaa saattaisi ehkä jopa auttaa.
Ettei liian helpolla pääsisi, niin särkee myös alavatsaa. Tälle särylle tosin löytyy selityksiä niin hormonitasapainosta kuin kuukaudenajastakin, eli en ole kovinkaan huolissani. Särkyjen yhteisvaikutus tosin on sellainen, että särkylääkkeen nauttiminen on harkinnassa.
MUTTA koska joululoma on nyt alkanut, voidaan olettaa, ettei stressin ja kiireen aiheuttamia päänsärkyjä ainakaan ole tiedossa. Joululahjat on paketoitu, seuraavien päivien aktiviteetit ovat melkolailla selvillä ja aikaa on runsaasti rentoutumiseen, spontaanisuuteen ja perheen keskeiseen laatuaikaan.
Illalla suuntaan kansallisbalettiin ihailemaan Pähkinänsärkijää ja Hiirikuningasta!
Ettei liian helpolla pääsisi, niin särkee myös alavatsaa. Tälle särylle tosin löytyy selityksiä niin hormonitasapainosta kuin kuukaudenajastakin, eli en ole kovinkaan huolissani. Särkyjen yhteisvaikutus tosin on sellainen, että särkylääkkeen nauttiminen on harkinnassa.
MUTTA koska joululoma on nyt alkanut, voidaan olettaa, ettei stressin ja kiireen aiheuttamia päänsärkyjä ainakaan ole tiedossa. Joululahjat on paketoitu, seuraavien päivien aktiviteetit ovat melkolailla selvillä ja aikaa on runsaasti rentoutumiseen, spontaanisuuteen ja perheen keskeiseen laatuaikaan.
Illalla suuntaan kansallisbalettiin ihailemaan Pähkinänsärkijää ja Hiirikuningasta!
torstai 16. joulukuuta 2010
Day 23: A song that you want to play at your wedding
Pitää ehkä korostaa, että EN ole Popeda-fani, ennemminkin päinvastoin, mutta tämä on ihan hiton hyvä kappale.
keskiviikko 15. joulukuuta 2010
Day 22: A song that you listen to when you’re sad
Tää video nyt on ihan random, mutta on siinä sentään Keanu Reeves!
tiistai 14. joulukuuta 2010
Matkahaaveita
Ajattelin tässä ajankulukseni (eli iltapäivän tenttiin lukemista vältelläkseni) listata vähän kohteita, joihin tahtoisin matkustaa. Jonkinlainen tarkoitus olisi, että näihin kohteisiin myös pääsisi, ainakin sitten joskus.
Ahvenanmaa
En ole ikinä käynyt, ellei lasketa Ruotsin-risteilyn yöpysähdystä satamassa (ei lasketa). Ahvenanmaa profiloituu ainakin näin lomailijan kannalta kesäkohteeksi. Kiinnostava nähtävyys olisi ainakin Kastelholman linna, ja muuten saarta voisi tutkia vaikka polkupyöräillen.
Uusi-Seelanti
Kaukokohde, johon todella kiinnostaisi lähteä tutustumaan. Maan hallintohistoria on mielenkiintoinen ja luonto ainutlaatuinen, ja lisäksi koko maahan liittyy jonkinlaista jännitystä ja kiehtovuutta. Heti kun talous ja aiktaulut antavat periksi, lähdemme Uuteen-Seelantiin!
Islanti
Olen aina jollain tapaa ihaillut Islantia, vaikken tunne islantilaisia enkä ole koskaan käynyt siellä, enkä oikein tunne maan kulttuuria tai elinolojakaan. Islannissa on mystiikkaa, herkkyyttä ja kauneutta, joihin kytkeytyy samalla suomalaistyylinen melankolia. Pop-kulttuuri on myös vaikuttanut vahvasti innostukseeni, Björk ja Sigur Rós musiikillaan sekä elokuva Nói albiino.
Norja
Jostain syystä en ole ikinä käynyt Norjassakaan. En ole ihan varma, millainen käsitys minulla on norjalaisista ja oikeastaan koko maasta, mutta ainakin sieltä tulee kiinnostavia kirjailijoita (Erlend Loe, Jo Nesbø, Knut Hamsun, Henrik Ibsen, Thorbjørn Egner) ja hyviä mäkihyppääjiä (Bjørn Einar Romøren, Tommy Ingebrigtsen). Tietysti unohtamatta Griegiä ja blackmetallia!
Etelä-Afrikka
Etelä-Afrikalla on värikäs historia, mikä kiinnostaa minua suuresti. Lisäksi maassa kiehtoo sen asema länsimaisen ja perinteisemmän afrikkalaisen kulttuurin sekoituksena. Etelä-Afrikan-matkamme odottaa Uuden-Seelannin tavoin taloudellista ja aikataulullista hetkeään, mutta olen varma, että pääsemme vielä sateenkaarivaltioon.
Kuuba
Kuubaan liittyy älyttömästi kaikkea houkuttelevaa, ja olen haaveillut matkasta sinne ehkä kymmenisen vuotta, mutta yritetään nyt tiivistää. Kuubassa on aivan erityinen tunnelma, ihmisten tapa suhtautua elämään ja toisiinsa. Kuubassa on Fidel. Kuubassa on kuumaa, kosteaa, sikareita ja musiikkia. Kuuba vaatii myös aikaa ja rahaa, mutta lisäksi Kuuban-matkalle on koko ajan vaikeammin toteutettava erityistoive: sinne pitää päästä niin kauan kuin Fidel on vielä messissä.
Ahvenanmaa
En ole ikinä käynyt, ellei lasketa Ruotsin-risteilyn yöpysähdystä satamassa (ei lasketa). Ahvenanmaa profiloituu ainakin näin lomailijan kannalta kesäkohteeksi. Kiinnostava nähtävyys olisi ainakin Kastelholman linna, ja muuten saarta voisi tutkia vaikka polkupyöräillen.
Uusi-Seelanti
Kaukokohde, johon todella kiinnostaisi lähteä tutustumaan. Maan hallintohistoria on mielenkiintoinen ja luonto ainutlaatuinen, ja lisäksi koko maahan liittyy jonkinlaista jännitystä ja kiehtovuutta. Heti kun talous ja aiktaulut antavat periksi, lähdemme Uuteen-Seelantiin!
Islanti
Olen aina jollain tapaa ihaillut Islantia, vaikken tunne islantilaisia enkä ole koskaan käynyt siellä, enkä oikein tunne maan kulttuuria tai elinolojakaan. Islannissa on mystiikkaa, herkkyyttä ja kauneutta, joihin kytkeytyy samalla suomalaistyylinen melankolia. Pop-kulttuuri on myös vaikuttanut vahvasti innostukseeni, Björk ja Sigur Rós musiikillaan sekä elokuva Nói albiino.
Norja
Jostain syystä en ole ikinä käynyt Norjassakaan. En ole ihan varma, millainen käsitys minulla on norjalaisista ja oikeastaan koko maasta, mutta ainakin sieltä tulee kiinnostavia kirjailijoita (Erlend Loe, Jo Nesbø, Knut Hamsun, Henrik Ibsen, Thorbjørn Egner) ja hyviä mäkihyppääjiä (Bjørn Einar Romøren, Tommy Ingebrigtsen). Tietysti unohtamatta Griegiä ja blackmetallia!
Etelä-Afrikka
Etelä-Afrikalla on värikäs historia, mikä kiinnostaa minua suuresti. Lisäksi maassa kiehtoo sen asema länsimaisen ja perinteisemmän afrikkalaisen kulttuurin sekoituksena. Etelä-Afrikan-matkamme odottaa Uuden-Seelannin tavoin taloudellista ja aikataulullista hetkeään, mutta olen varma, että pääsemme vielä sateenkaarivaltioon.
Kuuba
Kuubaan liittyy älyttömästi kaikkea houkuttelevaa, ja olen haaveillut matkasta sinne ehkä kymmenisen vuotta, mutta yritetään nyt tiivistää. Kuubassa on aivan erityinen tunnelma, ihmisten tapa suhtautua elämään ja toisiinsa. Kuubassa on Fidel. Kuubassa on kuumaa, kosteaa, sikareita ja musiikkia. Kuuba vaatii myös aikaa ja rahaa, mutta lisäksi Kuuban-matkalle on koko ajan vaikeammin toteutettava erityistoive: sinne pitää päästä niin kauan kuin Fidel on vielä messissä.
maanantai 13. joulukuuta 2010
Ekat kerrat
Olen viikonlopun aikana suorittanut pari ehkä yleissivistäväksi luokiteltavaa asiaa ekaa kertaa:
1. Katsoin eilen ensimmäistä kertaa Indiana Jones -elokuvan (Indiana Jones ja viimeinen ristiretki). Aiempi Indy-kokemukseni on rajoittunut tämän samaisen elokuvan alkukohtaukseen, jossa nuorta Indya näyttelee River Phoenix, johon kehitin nuorempana samantyyppisen fiksaation kuin Kurt Cobainiin ja etenkin Keanu Reevesiin, joka muista poiketen ei ollut kuollut.
No, itse elokuvasta jos jotain halutaan sanoa, niin en kyllä koe menettäneeni erityisemmin mitään, vaikken olekaan noita katsonut. Huumori oli semmosta mukavaa höröttelyä, paras juttu ehkä se, miten Indy ja pappa-Jones olivat pökänneet samaa naista, höhöhö. Semmonen on aina hauskaa. Mutta niin, muuten se olikin sitten semmosta pöljäilyä, ihan viihdyttävää, mutta enpä minä paljoa elokuvaan keskittynyt vaan kokosin lähinnä vain palapeliä.
Onpahan nyt nähty ainakin.
2. Luin ensimmäisen Pirkko Saisioni. Olen ollut oikeastaan aina vähän epämääräisessä suhteessa Saisoon. Toisaalta on kiinnostanut lukea, mutta toisaalta ajatuskin lukemisesta on tuntunut jotenkin vieraannuttavalta. Spontaanilla kirjastoreissulla nappasin kuitenkin mukaani Saision esikoisen, Elämänmenon, ja kannoin sitä aluksi käsilaukussa bussi- ja junalukemisena, mutta tänä aamuna sitten innostuin oikein kovasti.
Heräsin puoli kuuden maissa puolison noustessa, ja totesin olevani melkoisen pirteä, joten päätin nousta itsekin. Kuitenkin ulkona vallitseva pimeys ja kehon raukeus tekivät vuoteesta houkuttelevamman, ja niinpä päätin lueskella hetken ennen nousemista. Hetkestä tuli neljän tunnin pituinen retki Flemarille, joka päättyi itselleni nostalgiseen ja läheiseen aiheeseen, eli siirtymiseen Länsi-Herttoniemeen.
Pidin kirjasta paljon jo ennen kuin Herttoniemi (tai Siilitie, jos tarkkoja ollaan) mainittiin ensimmäisen kerran, mutta eipä se kotiseutu pahaakaan tehnyt. Eilan karjalanmurre tuntui läheiseltä, kun oma isoäiti on myös lähtenyt Karjalasta evakkona, ja etenkin yksi isotäti puhuu vahvasti murretta edelleen. Kirjan maailma kosketti muutenkin hyvin läheltä, ajatukset, tunteet, pelot ja toiveet olivat niin tuttuja, toisaalta varmaan aika universaalejakin.
En tiennyt lukemiseni aikana kirjan olevan Saision esikoisteos, enkä tiennyt ollenkaan, minä ajanjaksona se on kirjoitettu (1975). En tiedä, vaikuttiko tämä sitten kokemukseen, mutta en ainakaan ihmette, että teos palkittiin vuoden parhaana esikoisena J. H. Erkon palkinnolla.
1. Katsoin eilen ensimmäistä kertaa Indiana Jones -elokuvan (Indiana Jones ja viimeinen ristiretki). Aiempi Indy-kokemukseni on rajoittunut tämän samaisen elokuvan alkukohtaukseen, jossa nuorta Indya näyttelee River Phoenix, johon kehitin nuorempana samantyyppisen fiksaation kuin Kurt Cobainiin ja etenkin Keanu Reevesiin, joka muista poiketen ei ollut kuollut.
No, itse elokuvasta jos jotain halutaan sanoa, niin en kyllä koe menettäneeni erityisemmin mitään, vaikken olekaan noita katsonut. Huumori oli semmosta mukavaa höröttelyä, paras juttu ehkä se, miten Indy ja pappa-Jones olivat pökänneet samaa naista, höhöhö. Semmonen on aina hauskaa. Mutta niin, muuten se olikin sitten semmosta pöljäilyä, ihan viihdyttävää, mutta enpä minä paljoa elokuvaan keskittynyt vaan kokosin lähinnä vain palapeliä.
Onpahan nyt nähty ainakin.
2. Luin ensimmäisen Pirkko Saisioni. Olen ollut oikeastaan aina vähän epämääräisessä suhteessa Saisoon. Toisaalta on kiinnostanut lukea, mutta toisaalta ajatuskin lukemisesta on tuntunut jotenkin vieraannuttavalta. Spontaanilla kirjastoreissulla nappasin kuitenkin mukaani Saision esikoisen, Elämänmenon, ja kannoin sitä aluksi käsilaukussa bussi- ja junalukemisena, mutta tänä aamuna sitten innostuin oikein kovasti.
Heräsin puoli kuuden maissa puolison noustessa, ja totesin olevani melkoisen pirteä, joten päätin nousta itsekin. Kuitenkin ulkona vallitseva pimeys ja kehon raukeus tekivät vuoteesta houkuttelevamman, ja niinpä päätin lueskella hetken ennen nousemista. Hetkestä tuli neljän tunnin pituinen retki Flemarille, joka päättyi itselleni nostalgiseen ja läheiseen aiheeseen, eli siirtymiseen Länsi-Herttoniemeen.
Pidin kirjasta paljon jo ennen kuin Herttoniemi (tai Siilitie, jos tarkkoja ollaan) mainittiin ensimmäisen kerran, mutta eipä se kotiseutu pahaakaan tehnyt. Eilan karjalanmurre tuntui läheiseltä, kun oma isoäiti on myös lähtenyt Karjalasta evakkona, ja etenkin yksi isotäti puhuu vahvasti murretta edelleen. Kirjan maailma kosketti muutenkin hyvin läheltä, ajatukset, tunteet, pelot ja toiveet olivat niin tuttuja, toisaalta varmaan aika universaalejakin.
En tiennyt lukemiseni aikana kirjan olevan Saision esikoisteos, enkä tiennyt ollenkaan, minä ajanjaksona se on kirjoitettu (1975). En tiedä, vaikuttiko tämä sitten kokemukseen, mutta en ainakaan ihmette, että teos palkittiin vuoden parhaana esikoisena J. H. Erkon palkinnolla.
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Day 19: A song from your favorite album
Joo-o eipä oo taas mikään ihan helppo tehtävä. Lempialbumi... äääh... oon tavannut pitää semmosta aika elävää top-5- tai top-10-listaa noista levyistä, mitenhän sieltä nyt sitten yhden vain valitsisi. No, mennään taas intuitiolla. Ainakaan ei voi väittää, että olisin valinnut väärin tai huonosti.
Mobyn Play on kuulunut tuolle suosikkilistalleni siitä saakka kun sen sain käsiini joskus 1999-2000 aikoihin, joten kiistämättä oiva valinta, vaikka itse sanonkin.
Honeyn valitsin, koska en ole tätä videota nähnyt kuin kerran aiemmin, toisin kuin esim. Why does my hear feel so badin videon tai Porcelainin. Lisäksi tämä on videona ehkä kiinnostavampi katsottava kuin vaikka Porcelain, vaikka Porcelain on ehkä biisinä paremmin "randomkuunteluun" sopiva. Ehkä? En tiiä. Meneeköhän nyt taas vähän ohi aiheesta?
No jokatapauksessa, enjoy!
Mobyn Play on kuulunut tuolle suosikkilistalleni siitä saakka kun sen sain käsiini joskus 1999-2000 aikoihin, joten kiistämättä oiva valinta, vaikka itse sanonkin.
Honeyn valitsin, koska en ole tätä videota nähnyt kuin kerran aiemmin, toisin kuin esim. Why does my hear feel so badin videon tai Porcelainin. Lisäksi tämä on videona ehkä kiinnostavampi katsottava kuin vaikka Porcelain, vaikka Porcelain on ehkä biisinä paremmin "randomkuunteluun" sopiva. Ehkä? En tiiä. Meneeköhän nyt taas vähän ohi aiheesta?
No jokatapauksessa, enjoy!
perjantai 10. joulukuuta 2010
torstai 9. joulukuuta 2010
Day 17: A song that you hear often on the radio
En varsinaisesti kuuntele ihmeemmin radiota, mutta kesällä ainakin tämä soi kiitettävän usein Radio Suomessa. Rulez.
tiistai 7. joulukuuta 2010
Day 16: A song that you used to love but now hate
1. Tykkäsin tästä kun kuulin ekaa kertaa, olin 15-16-vuotias.
2. Tää laulaja oli sillon HOT.
3. En tykännyt tästä kovin kauaa.
Pyhähommat
Taannoisen pitkän viikonlopun kunniaksi innostuin leipomaan. Tein jo kuukauden verran suunnitelmissa olleita mokkapaloja sekä HS:n tuoreessa Kuukausiliitteessä ollutta reseptiä mukaillen suklaatryffeleitä.
Mokkapaloihin käytän "sekareseptiä", eli olen etsinyt pohjaan parhaan mahdollisen ja erikseen kuorrutteeseen parhaan mahdollisen, ja lopputulos on - yllättäen - paras mahdollinen! Nomnomnom. Tosin tällä kertaa lopputulos oli lievä pettymys kun molemmat pellilliset olivat uunissa hieman liian kauan ja kuivahtivat aika ikävästi, ja kuorrutteesta loppui tomusokeri kesken, eli lopputulos oli aika vetinen. No, onhan noista jo eka pellillinen syöty melkein kokonaan.
Hesarin suklaatryffelit eivät onnistuneet ihan niinkuin ois ehkä pitänyt. Tummasta suklaasta ohjeen mukaisesti tehdyt olivat aivan liian mausteisia, ja taikinan koostumus jäi epätasaiseksi vimmatusta vatkaamisesta huolimatta. Korvasin myös ohjeessa mainitut murskatut piparit kookoshiutaleilla.
Sovelsin ohjetta myöhemmin valkosuklaaversioon, josta jätin kanelin kokonaan pois ja vähensin inkiväärin ja neilikan määrää. Tulos oli hieman parempi, taikinasta tuli hyvin tasaista ja pehmeää. Valitettavasti hyytymisominaisuudet olivat hieman kärsineet ja jouduin lopulta pyörittelemään taikinan pehmeiksi palloiksi, jotka kieritin vielä kaakaohiutaleissa.
Mausteiden vähentämisestä huolimatta lopputulos oli ehkä hieman turhan voimakas, neilikkaa olisi pitänyt laittaa vielä vähän vähemmän. Nyt se hukutti alleen suunnilleen kaiken muun, vaikka täytyy kyllä myöntää, että aika herkkupaloja nämä on silti.
Ajattelin antaa tänä vuonna joululahjaksi itsetehtyjä herkkuja, ja siksi olen nyt testaillut tämmösiäkin reseptejä. Jotain suolaista olisi myös kiva antaa, mutta olen vähän huono keksimään semmosia. Noita säilöttyjä punajuuria nyt ainakin meinaan lahjoittaa, ja lisäksi ajattelin graavata joulupöytään lohta, mutta voisihan sitä jotain muutakin koettaa keksiä.
Mokkapaloihin käytän "sekareseptiä", eli olen etsinyt pohjaan parhaan mahdollisen ja erikseen kuorrutteeseen parhaan mahdollisen, ja lopputulos on - yllättäen - paras mahdollinen! Nomnomnom. Tosin tällä kertaa lopputulos oli lievä pettymys kun molemmat pellilliset olivat uunissa hieman liian kauan ja kuivahtivat aika ikävästi, ja kuorrutteesta loppui tomusokeri kesken, eli lopputulos oli aika vetinen. No, onhan noista jo eka pellillinen syöty melkein kokonaan.
Hesarin suklaatryffelit eivät onnistuneet ihan niinkuin ois ehkä pitänyt. Tummasta suklaasta ohjeen mukaisesti tehdyt olivat aivan liian mausteisia, ja taikinan koostumus jäi epätasaiseksi vimmatusta vatkaamisesta huolimatta. Korvasin myös ohjeessa mainitut murskatut piparit kookoshiutaleilla.
Sovelsin ohjetta myöhemmin valkosuklaaversioon, josta jätin kanelin kokonaan pois ja vähensin inkiväärin ja neilikan määrää. Tulos oli hieman parempi, taikinasta tuli hyvin tasaista ja pehmeää. Valitettavasti hyytymisominaisuudet olivat hieman kärsineet ja jouduin lopulta pyörittelemään taikinan pehmeiksi palloiksi, jotka kieritin vielä kaakaohiutaleissa.
Mausteiden vähentämisestä huolimatta lopputulos oli ehkä hieman turhan voimakas, neilikkaa olisi pitänyt laittaa vielä vähän vähemmän. Nyt se hukutti alleen suunnilleen kaiken muun, vaikka täytyy kyllä myöntää, että aika herkkupaloja nämä on silti.
Ajattelin antaa tänä vuonna joululahjaksi itsetehtyjä herkkuja, ja siksi olen nyt testaillut tämmösiäkin reseptejä. Jotain suolaista olisi myös kiva antaa, mutta olen vähän huono keksimään semmosia. Noita säilöttyjä punajuuria nyt ainakin meinaan lahjoittaa, ja lisäksi ajattelin graavata joulupöytään lohta, mutta voisihan sitä jotain muutakin koettaa keksiä.
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
Day 15: A song that describes you
Miks pitää taas olla näin vaikea! En keksi mitään. Kaikki tuntuu epäsopivalta, väärinymmärrettävältä tai jollain tapaa vain väärältä.
Mennään intuitiolla.
Mennään intuitiolla.
lauantai 4. joulukuuta 2010
Day 14: A song that no one would expect you to love
Aijai, tähänkin keksin taas hetken mietittyäni monta vaihtoehtoa, mutta ehkä tämä on kuitenkin se yllättävin. Voisin melkein sanoa vihaavani koko bändiä, mutta tän biisin takia ei oikein pysty, koska tää on ihan parhautta.
torstai 2. joulukuuta 2010
Day 13: A song that is a guilty pleasure
Tää on kyllä vaikea, kun yleensä tuppaan lopulta sallimaan itselleni aluksi mahdollisesti nolottaneetkin fanitukset. Mutta pistetään nyt tää Paula Abdul, kun en tykkää koko ämmästä yhtään enkä muuten mistään sen tuotannostakaan, mutta tätä voin kuunnella vaikka 20 kertaa putkeen ja aina se vaan toimii. Ja tietty tää videokin on super!
Tilaa:
Kommentit (Atom)