Ajattelin listata vähän jollain tapaa itselleni ajankohtaisia juttuja, joihin tutustumista voin suositella muillekin. Pyrin tekemään suosituksista kuukausittaisen, mutta en kyllä lupaa mitään.
Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
Mainio kirja ruotsalaisuudesta, suomalaisuudesta ja oman itsensä etsimisestä. Nousiaisen kieli on huolellista ja monipuolista, ja kerronnassa on runsaasti huumoria leimaamatta kirjailijaa kuitenkaan "vain" humoristiksi.
Kirja on ajankohtainen siitäkin syystä, että kuulemani mukaan siitä aiotaan tehdä elokuva, jollaiseksi se varmasti kääntyykin hienosti.
Amyn lailla (Judging Amy)
Nelonen ma-pe klo 15:00
Vuosituhannen vaihteessa alkanut amerikkalainen "lämminhenkinen draamasarja" kolmekymppisestä nuorisotuomioistuimen tuomarista ja tämän perheestä. Hyvin käsikirjoitettu ja näytelty sarja sopii erinomaisesti päivittäissarjaksi, kun yhden jakson väliinjääminen ei erityisemmin haittaa juonessa mukana pysymistä. Tästäkin huolimatta pidän huolen, että tallennan digiboksille jaksot, joita en pysty katsomaan heti.
Tällä hetkellä ruudussa pyörii sarjan ensimmäinen kausi.
Pasianssi
Korttipelien kuningas, Klondike-pasianssi, antaa käsille sopivaa tekemistä esimerkiksi televisiota katsoessa tai lasta uimakoulusta odotellessa. Windowsin tarjoamat Vapaakenttä- ja Spider-pasianssit taas piristävät taukohetkiä tai elokuvien/sarjojen seuraamista tietokoneelta.
Clipper Earl Gray -tee
Clipperin Reilun kaupan luomutee on paitsi eettistä, myös erittäin maistuvaa. Hintakin on kohdallaan, kun 50 pussin rasia maksaa noin 3-4 euroa, ja yhdestä pussista saa haudutettua 2-3 kuppia teetä (mikä tietysti on asiantunteville teeharrastajille järkyttävä ajatus). Pieni loraus maitoa, ja täydellinen teekokemus on valmis.
PS. Aloitan kahden viikon kuluttua osa-aikatyön projektiassistenttina.
maanantai 24. tammikuuta 2011
maanantai 17. tammikuuta 2011
Vuodenalkuangstit
No en nyt varsinaisesti angstaa, lopetin semmosen joskus 19-vuotiaana, mutta tähän vuodenalkuun liittyy eräs ikäväksi luokiteltava piirre: hammaslääkäri. Sinälläänhän hammaslääkäri on erittäin jees, kun saa purukaluston kuntoon, mutta kun otetaan huomioon se seikka, että siellä hammaslääkärissä täytyy myös käydä, niin koko homma kallistuu negatiivisen puolelle.
Koko hammaslääkärirumbahan alkoi kesällä, kun erään työpäivän ratoksi totesin yhden takahampaan lohjenneen. Ei sillai kivasti, että joku pieni pala kulmasta olisi irronnut, vaan sillai ikävästi, että puolet koko hampaasta putosi pois, ja ihan jo silmämääräisesti saattoi todeta, missä kunnossa hammas oli ollut. Saatuani sen hampaan hoidettua kehotti hammaslääkäri asettumaan puolen vuoden jonotukseen ennen kuin loppujenkin hampaiden käy samoin.
Marras-joulukuussa tulikin sitten kutsu ensimmäiselle tarkastukselle, jossa paitsi kartoitettiin tilanne niin myös hoidettiin yksi hammas kuntoon. Hammaslääkäri totesi silloin, että tässä meneekin sitten koko kevät kun koitetaan saada suu kuntoon. Siltä istumalta varattiin jo neljä (4) uutta aikaa, joista ensimmäinen on tänään ja loput kolme helmikuussa reilun viikon sisällä kaikki.
En sinällään pelkää hammaslääkäriä, etenkään nyt kun tunnen tämän lääkärin jo, mutta silti sinne meneminen tuntuu ikävältä. Suurin syy tälle on se, että joudun ravaamaan paikallisten koulujen yhteydessä olevissa hammashoitoloissa, vaikka lähin hoitola olisi tuttu ja turvallinen terveyskeskus. Vieraissa kouluissa liikkuminen on minulle tyypilliseen tapaan ahdistavaa ja hermostuttavaa. Aionkin varata tämänpäiväiseen matkaan puoli tuntia aikaa, vaikka matkaa on vain n. 1,5 km. Ehdinpähän sitten eksyä ja hermoilla hyvin.
Koko hammaslääkärirumbahan alkoi kesällä, kun erään työpäivän ratoksi totesin yhden takahampaan lohjenneen. Ei sillai kivasti, että joku pieni pala kulmasta olisi irronnut, vaan sillai ikävästi, että puolet koko hampaasta putosi pois, ja ihan jo silmämääräisesti saattoi todeta, missä kunnossa hammas oli ollut. Saatuani sen hampaan hoidettua kehotti hammaslääkäri asettumaan puolen vuoden jonotukseen ennen kuin loppujenkin hampaiden käy samoin.
Marras-joulukuussa tulikin sitten kutsu ensimmäiselle tarkastukselle, jossa paitsi kartoitettiin tilanne niin myös hoidettiin yksi hammas kuntoon. Hammaslääkäri totesi silloin, että tässä meneekin sitten koko kevät kun koitetaan saada suu kuntoon. Siltä istumalta varattiin jo neljä (4) uutta aikaa, joista ensimmäinen on tänään ja loput kolme helmikuussa reilun viikon sisällä kaikki.
En sinällään pelkää hammaslääkäriä, etenkään nyt kun tunnen tämän lääkärin jo, mutta silti sinne meneminen tuntuu ikävältä. Suurin syy tälle on se, että joudun ravaamaan paikallisten koulujen yhteydessä olevissa hammashoitoloissa, vaikka lähin hoitola olisi tuttu ja turvallinen terveyskeskus. Vieraissa kouluissa liikkuminen on minulle tyypilliseen tapaan ahdistavaa ja hermostuttavaa. Aionkin varata tämänpäiväiseen matkaan puoli tuntia aikaa, vaikka matkaa on vain n. 1,5 km. Ehdinpähän sitten eksyä ja hermoilla hyvin.
keskiviikko 12. tammikuuta 2011
Loppusuora
Neljän vuoden insinööriopinnot alkavat olla lopuillaan. Muutaman kuukauden päästä olisi tarkoitus valmistua ja olla alan rautainen asiantuntija. Opintoja on jäljellä vielä varsinaisesti kolme kurssia, sekä näiden lisäksi ranskan kielen jatkokurssi ja myöhemmin keväällä seminaari.
Jollen ole aiemmin jo maininnut, niin insinöörityöni on ihan hyvässä vaiheessa. Vielä siinä on paljon työtä, mutta runko on valmis ja vain muutama osio on enää tekemättä. En ole vilkaissutkaan koko työtä moneen viikkoon, lähinnä lapsen kanssa lomailun sekä kolmatta viikkoa jatkuvan flunssan takia. Kohta on taas jatkettava puurtamista.
Valmistumisen jälkeen on luonnollisestikin tarkoitus siirtyä työelämään. Toivon toki saavani työpaikan jo ennen valmistumistani ja pyrinkin hakemaan aktiivisesti edes jollain tavalla koulutukseeni soveltuvia työpaikkoja. Suurin osa sopivista paikoista on toistaiseksi mennyt sivu suun, mutta mikäpä kiire tässä on.
Näin valmistumisen lähestyessä on mahtavaa huomata, että jaksan edelleen innostua uusista kursseista ja opiskelusta, ja samalla tuntuu, että olen oikeasti tällä alalla. Näen asiat tietystä kulmasta ja ymmärrän esimerkiksi yhdyskuntasuunnittelun syy- ja seuraussuhteita. Uskon, että minusta tulee vielä hyvä ja ammattitaitoinen suunnittelija.
Jollen ole aiemmin jo maininnut, niin insinöörityöni on ihan hyvässä vaiheessa. Vielä siinä on paljon työtä, mutta runko on valmis ja vain muutama osio on enää tekemättä. En ole vilkaissutkaan koko työtä moneen viikkoon, lähinnä lapsen kanssa lomailun sekä kolmatta viikkoa jatkuvan flunssan takia. Kohta on taas jatkettava puurtamista.
Valmistumisen jälkeen on luonnollisestikin tarkoitus siirtyä työelämään. Toivon toki saavani työpaikan jo ennen valmistumistani ja pyrinkin hakemaan aktiivisesti edes jollain tavalla koulutukseeni soveltuvia työpaikkoja. Suurin osa sopivista paikoista on toistaiseksi mennyt sivu suun, mutta mikäpä kiire tässä on.
Näin valmistumisen lähestyessä on mahtavaa huomata, että jaksan edelleen innostua uusista kursseista ja opiskelusta, ja samalla tuntuu, että olen oikeasti tällä alalla. Näen asiat tietystä kulmasta ja ymmärrän esimerkiksi yhdyskuntasuunnittelun syy- ja seuraussuhteita. Uskon, että minusta tulee vielä hyvä ja ammattitaitoinen suunnittelija.
tiistai 4. tammikuuta 2011
Day 30: Your favorite song at this time last year
Vihdoin on viimeisen kappaleen aika!
Valinta on tämä, koska se on hieno piisi ja The Empyrean -levy soi oikeastaan koko loppuvuoden 2009 ja seuraavan talven.
Valinta on tämä, koska se on hieno piisi ja The Empyrean -levy soi oikeastaan koko loppuvuoden 2009 ja seuraavan talven.
maanantai 3. tammikuuta 2011
Day 29: A song from your childhood
Tää tulee nyt ihan automaattisesti ensimmäisenä mieleen, napero on nimittäin viimeisten kuukausien aikana innostunut kovasti koko Jurtzantaa!-levystä. Omassa lapsuudessa etenkin tämä kappale soi tiuhaan ja muistan vielä miten isä lauloi tätä ja tanssi tai elehti muuten siinä mukana.
sunnuntai 2. tammikuuta 2011
Day 28: A song that makes you feel guilty
Tämä on nyt sitten ensimmäinen (ja ainoa) kerta, kun en laita mitään kappaletta. En pysty millään keksimään kappaletta, joka saisi minut tuntemaan syyllisyyttä. Varsinaista syyllisyyttä en osaa oikein muutenkaan tuntea, se tuntuu jollain tavalla epäsopivalta minulle. Enkä etenkään voi sitoa sellaista tunneta mihinkään kappaleeseen. Joten se siitä.
Tilaa:
Kommentit (Atom)