Ihanaa, ulkona alkaa näyttää syksyltä <3
Aurinko paistaa jo matalampaa, lämpötila pysyy sopivana ja puutkin alkaa hiljaksiin vaihtaa väriä.
Aika hyvä syksyn merkki on myös lähestyvä Tukholman-risteily! Ollaan parina viime vuonna suunnattu elo-syyskuussa Tukholmaan laajennetun perheen kesken. Eli meidän kolmen lisäksi mukana on ollut mun äiti miehensä kanssa, ja viime vuonna oli myös mun pikkuveli. Tänä vuonnakin äiti+mies ovat mukana.
Risteilyn ajankohta osuu sopivasti sekä mun nimipäivälle että E:n syntymäpäivälle, eli jos haluaa jollain erikseen vielä perustella matkaa, niin tuossa on hyvä syy.
Tehtiin tänä viikonloppuna yhden yön pikavisiitti Poriin kaverini kuopuksen nimiäisiin. Oli ihanaa viettää aikaa toisen lapsiperheen kanssa, ja juhlat olivat erittäin onnistuneet. Tyttö sai todella kauniin nimen, ja oli muutenkin niin kaunis <3
Matkustus vei kuitenkin aika tehokkaasti mehut, ja tänään on vain latailtu akkuja kotosalla, ja kiukuteltu kaikki kolme vuorotellen.
Töitä on jäljellä vielä neljä viikkoa ennen äitiyslomaa, ja oletettavasti kiirettä tulee pitämään! Kaikkea työkiirettä ja -stressiä enemmän jännittää kuitenkin se äitiysloma ennen synnytystä - miten ihmeessä saan ajan kulumaan? No, se on sitten sen ajan murhe...
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
lauantai 6. elokuuta 2011
Energizer
Oon ollut superenerginen melkein koko viikon! Ihan hullua. Töissä oon ahkeroinut niin, että meinaa tekeminen loppua kesken, ja kotona ei oo miesmuistiin ollut näin siistiä.
Kokosin pari päivää sitten pinnasängyn makuuhuoneeseen, saatiinkin se mahtumaan kivasti meidän sängyn ja kaappien väliin. Nyt jäi tilaa sen verran, että saadaan varmaan lipastokin mahtumaan vielä tänne. Petasin myös olohuoneessa sijaitsevan kehdon valmiiksi :D
Sadepäivän iloksi katsoin digiboksilta Täältä tullaan elämän, jota en jostain syystä ollut ennen nähnyt, vaikka tuo ois ollut juuri semmonen, johon oisin teinivuosina ihastunut 100%.
Sikiö on alkanut potkia oikein todenteolla. Aiemminkin oli aktiivinen, mutta tämän viikon aikana alkanut kunnolla tuntua potkut jo ulospäinkin, ja laajalle alueelle. Ylävatsan oikea laita tuntuu olevan suosikkikohta. Ensi viikolla pääseekin taas neuvolaan tutkimaan, miten on vatsa kasvanut.
Naperon päiväkotimatkat on sujuneet ihan ok. Kaverin kyydissä on päässyt tosi hienosti, ja eilen kävin itse hakemassa bussilla (tai bussEilla, jouduin nimittäin käyttämään kuutta (6!) bussia matkalla töistä päiväkodin kautta kotiin). Ensi viikolla on tarkoitus noutaa naperoa pyörällä, mikäli säät vain sallii.
Kuulin eilen onneksi myös, että kaupunki alkaa parin viikon kuluttua järjestää kuljetusta päiväkodille ja takaisin. Kaksi kuljetusta molempiin suuntiin päivässä tuosta omalta päiväkodilta, kelpaa kyllä paremmin kuin hyvin!
Tänään on illalla tiedossa lautapelisessiot, kun napero on mummin ja papan kanssa Lohjalla huomiseen saakka.
Kokosin pari päivää sitten pinnasängyn makuuhuoneeseen, saatiinkin se mahtumaan kivasti meidän sängyn ja kaappien väliin. Nyt jäi tilaa sen verran, että saadaan varmaan lipastokin mahtumaan vielä tänne. Petasin myös olohuoneessa sijaitsevan kehdon valmiiksi :D
Sadepäivän iloksi katsoin digiboksilta Täältä tullaan elämän, jota en jostain syystä ollut ennen nähnyt, vaikka tuo ois ollut juuri semmonen, johon oisin teinivuosina ihastunut 100%.
Sikiö on alkanut potkia oikein todenteolla. Aiemminkin oli aktiivinen, mutta tämän viikon aikana alkanut kunnolla tuntua potkut jo ulospäinkin, ja laajalle alueelle. Ylävatsan oikea laita tuntuu olevan suosikkikohta. Ensi viikolla pääseekin taas neuvolaan tutkimaan, miten on vatsa kasvanut.
Naperon päiväkotimatkat on sujuneet ihan ok. Kaverin kyydissä on päässyt tosi hienosti, ja eilen kävin itse hakemassa bussilla (tai bussEilla, jouduin nimittäin käyttämään kuutta (6!) bussia matkalla töistä päiväkodin kautta kotiin). Ensi viikolla on tarkoitus noutaa naperoa pyörällä, mikäli säät vain sallii.
Kuulin eilen onneksi myös, että kaupunki alkaa parin viikon kuluttua järjestää kuljetusta päiväkodille ja takaisin. Kaksi kuljetusta molempiin suuntiin päivässä tuosta omalta päiväkodilta, kelpaa kyllä paremmin kuin hyvin!
Tänään on illalla tiedossa lautapelisessiot, kun napero on mummin ja papan kanssa Lohjalla huomiseen saakka.
lauantai 30. heinäkuuta 2011
Loman loppu
Se oli sitten siinä, neljän viikon kesäloma. Ylihuomenna koittaa paluu töihin ja arkeen.
Arki alkaa lapsen päivähoidon osalta aika tympeästi, viime viikolla tuli nimittäin päiväkodin johtajalta puhelu, jossa tämä kertoi, ettei päiväkodin remontti ole läheskään valmis, vaan valmistuu vasta syys-lokakuussa. Mikään ongelma tämä ei olisi ollut, ellei samassa tiedonannossa olisi selvinnyt, että päiväkotiryhmät on sijoitettu remontin ajaksi vastarakennettuun päiväkotiin - noin 10km päähän nykyisestä päiväkodista. Etäisyys sinällään ei olisi ongelma, jos julkisen liikenteen yhteydet olisi kunnossa. Näin ei kuitenkaan ole, vaan matkat on taitettava autoillen.
Meillähän ei ole autoa, ei edes ajokortteja. Sain onneksi sovittua naapurissa asuvan päiväkotikaverin äidin kanssa, että heidän kyydissä pääsee. Ja voihan se olla, että ainoalla tuonne menevällä, noin kerran tunnissa kulkevalla bussillakin tulee joskus ajettua.
Noh, arkea ei murhedita ainakaan tänään vielä tämän enempää! On ollut jo tarpeeksi sopeutumista pk-seudulle palaamisessa. Mökillä vietetyt 9 äärimmäisen rentouttavaa päivää vaativat veronsa, ja vielä olisi käännettävä vuorokausirytmiä muutama tunti taaksepäin.
Mökillä mies keskittyi marjastamiseen ja sienestämiseen, ja me naperon kanssa lähinnä polskittiin järvessä. Tehtiin myös päiväretki Punkaharjulle Retrettiin ja Kesämaahan, yökyläily Pieksämäelle tuttavien luo sekä veneretki Puumalaan. Allerkirjoittanut sai hoitaa ajamisen veneretken osalta, taisikin olla ensimmäinen kerta, kun noinkin pitkän matkan ajelin.
Kotosalla ei olla tehty oikein mitään, sään salliessa ulkoiltu ja pyöräilty ja sateella istuttu sisällä pelailemassa. Eilen käytiin sateen ja paisteen vuorotellessa jäätelöillä ja lastenkirpparilla, josta nappasin mukaan läjän kestovaippoja. Kirppari oli sen verran kiva (ja hintataso alhainen), että voisin oikein mainostaa: http://kirpputorijane.nettisivu.org/
Illalla lähetettiin napero pyöräillen isälleen ja vietettiin itse iltaa Harry Potter ja kuoleman varjelukset -elokuvan ensimmäisen osan sekä (pakaste)rapujen parissa.
Tänään vietän päivää itsekseni, kun mies lähti kaverinsa häihin ja napero on isällään.
Arki alkaa lapsen päivähoidon osalta aika tympeästi, viime viikolla tuli nimittäin päiväkodin johtajalta puhelu, jossa tämä kertoi, ettei päiväkodin remontti ole läheskään valmis, vaan valmistuu vasta syys-lokakuussa. Mikään ongelma tämä ei olisi ollut, ellei samassa tiedonannossa olisi selvinnyt, että päiväkotiryhmät on sijoitettu remontin ajaksi vastarakennettuun päiväkotiin - noin 10km päähän nykyisestä päiväkodista. Etäisyys sinällään ei olisi ongelma, jos julkisen liikenteen yhteydet olisi kunnossa. Näin ei kuitenkaan ole, vaan matkat on taitettava autoillen.
Meillähän ei ole autoa, ei edes ajokortteja. Sain onneksi sovittua naapurissa asuvan päiväkotikaverin äidin kanssa, että heidän kyydissä pääsee. Ja voihan se olla, että ainoalla tuonne menevällä, noin kerran tunnissa kulkevalla bussillakin tulee joskus ajettua.
Noh, arkea ei murhedita ainakaan tänään vielä tämän enempää! On ollut jo tarpeeksi sopeutumista pk-seudulle palaamisessa. Mökillä vietetyt 9 äärimmäisen rentouttavaa päivää vaativat veronsa, ja vielä olisi käännettävä vuorokausirytmiä muutama tunti taaksepäin.
Mökillä mies keskittyi marjastamiseen ja sienestämiseen, ja me naperon kanssa lähinnä polskittiin järvessä. Tehtiin myös päiväretki Punkaharjulle Retrettiin ja Kesämaahan, yökyläily Pieksämäelle tuttavien luo sekä veneretki Puumalaan. Allerkirjoittanut sai hoitaa ajamisen veneretken osalta, taisikin olla ensimmäinen kerta, kun noinkin pitkän matkan ajelin.
Kotosalla ei olla tehty oikein mitään, sään salliessa ulkoiltu ja pyöräilty ja sateella istuttu sisällä pelailemassa. Eilen käytiin sateen ja paisteen vuorotellessa jäätelöillä ja lastenkirpparilla, josta nappasin mukaan läjän kestovaippoja. Kirppari oli sen verran kiva (ja hintataso alhainen), että voisin oikein mainostaa: http://kirpputorijane.nettisivu.org/
Illalla lähetettiin napero pyöräillen isälleen ja vietettiin itse iltaa Harry Potter ja kuoleman varjelukset -elokuvan ensimmäisen osan sekä (pakaste)rapujen parissa.
Tänään vietän päivää itsekseni, kun mies lähti kaverinsa häihin ja napero on isällään.
lauantai 16. heinäkuuta 2011
Heinäkuun sateet
Plääh.
Vihaan hellettä, mutta ei tää sadepäivien viettäminenkään mitenkään mieltä ylentävää ole. 5-vuotiaan viihdyttäminen sisätiloissa alkaa olla jo haastavaa, kun tiistaina käytiin sadesäällä kaupungilla syömässä ja leffassa, eilen pelattiin tietokoneella ja katsottiin videoita, ja tänään pitäis vielä koittaa jotain keksiä. Onneksi on pelejä.
Äsken käytettiin sateeton parituntinen polkemalla kahdelle kirpparille ja jätskille. Kotimatkalla käytiin tutkimassa, miltä päiväkodin työmaa näyttää. Päiväkoti sai tänä kesänä ansaitsemansa remontin (rakennettu 1986), johon kuuluu sisätilojen ja pihan uusiminen. Elokuun alussa pitäisi sisätilojen olla valmiit, mutta en tiedä kuinka paljon siitä on iloa, jos piha on edelleen yhtä isoa työmaata.
Kesäloma on jo puolessa, vielä siis pari viikkoa laiskottelua ennen töihin paluuta. Ensi viikolla suunnataan mökille, ja siinäpä onkin sitten loppuloman suunnitelmat.
Raskaus etenee mukavasti, tänään eletään raskausviikkoa 23+4. Vatsa on kasvanut hurjaa vauhtia, ja sikiön liikkeitä tuntuu useita kertoja päivässä.
Oon aloittanut vauvan tuloon valmistautumisenkin ompelemalla sen aiemmin mainitun tilkkupeiton ja neulomalla villatakin ja pipon. Lisäksi ostin huuto.net:stä yhdistelmävaunut, jotka pitäis käydä huomenna noutamassa Espoosta, ja tänään ostin kirpparilta yhden sisävaipan ja pari imua. Täytyy koittaa ottaa tavaksi käydä nyt vaikka kerran viikossa metsästämässä noita vaippoja, tuollakin ois ollut alunperin ilmeisesti iso pahvilaatikollinen, mutta jäljellä ei ollut kuin nuo mitkä ostin.
Vihaan hellettä, mutta ei tää sadepäivien viettäminenkään mitenkään mieltä ylentävää ole. 5-vuotiaan viihdyttäminen sisätiloissa alkaa olla jo haastavaa, kun tiistaina käytiin sadesäällä kaupungilla syömässä ja leffassa, eilen pelattiin tietokoneella ja katsottiin videoita, ja tänään pitäis vielä koittaa jotain keksiä. Onneksi on pelejä.
Äsken käytettiin sateeton parituntinen polkemalla kahdelle kirpparille ja jätskille. Kotimatkalla käytiin tutkimassa, miltä päiväkodin työmaa näyttää. Päiväkoti sai tänä kesänä ansaitsemansa remontin (rakennettu 1986), johon kuuluu sisätilojen ja pihan uusiminen. Elokuun alussa pitäisi sisätilojen olla valmiit, mutta en tiedä kuinka paljon siitä on iloa, jos piha on edelleen yhtä isoa työmaata.
Kesäloma on jo puolessa, vielä siis pari viikkoa laiskottelua ennen töihin paluuta. Ensi viikolla suunnataan mökille, ja siinäpä onkin sitten loppuloman suunnitelmat.
Raskaus etenee mukavasti, tänään eletään raskausviikkoa 23+4. Vatsa on kasvanut hurjaa vauhtia, ja sikiön liikkeitä tuntuu useita kertoja päivässä.
Oon aloittanut vauvan tuloon valmistautumisenkin ompelemalla sen aiemmin mainitun tilkkupeiton ja neulomalla villatakin ja pipon. Lisäksi ostin huuto.net:stä yhdistelmävaunut, jotka pitäis käydä huomenna noutamassa Espoosta, ja tänään ostin kirpparilta yhden sisävaipan ja pari imua. Täytyy koittaa ottaa tavaksi käydä nyt vaikka kerran viikossa metsästämässä noita vaippoja, tuollakin ois ollut alunperin ilmeisesti iso pahvilaatikollinen, mutta jäljellä ei ollut kuin nuo mitkä ostin.
torstai 23. kesäkuuta 2011
Ultrauutisia
Epäilyttävää päivittää tällai peräkkäisinä päivinä, mutta menkööt tällä kertaa!
Käytiin eilen siis rakenneultrassa, ja pienellä on kaikki kunnossa.
Sukupuolta ei päästy arvailemaan (ei kyllä olisi vielä haluttukaan tietää), ja naamankin näkemiseen tarvittiin 10 minuutin ravistelut ja tökkimiset, mutta vähän sentään saatiin sitä nähdä.
Pieni kölli pylly pystyssä turvallisesti istukan takana eikä tosiaan kovin herkästi häiriintynyt vaikka kuinka ravisteltiin.
Annoin itselleni jo luvan alkaa valmistautua vauva-aikaan, mutta enpä ainakaan vielä ole tehnyt mitään sen asian suhteen. Ehkä tänään aloitan ompelemaan tilkkutäkkiä/peittoa/alustaa, jonka tekemisestä päätin jo aikoja sitten aloittaa valmistelut. Vannotin itseäni, että mitään muuta vauvahommaa ei saa ajatellakaan, ennen kuin tuo olisi valmis.
(Kävin kyllä aiemmin vähän jo huuto.net:stä katsomassa vaunuja...)
Käytiin eilen siis rakenneultrassa, ja pienellä on kaikki kunnossa.
Sukupuolta ei päästy arvailemaan (ei kyllä olisi vielä haluttukaan tietää), ja naamankin näkemiseen tarvittiin 10 minuutin ravistelut ja tökkimiset, mutta vähän sentään saatiin sitä nähdä.
Pieni kölli pylly pystyssä turvallisesti istukan takana eikä tosiaan kovin herkästi häiriintynyt vaikka kuinka ravisteltiin.
Annoin itselleni jo luvan alkaa valmistautua vauva-aikaan, mutta enpä ainakaan vielä ole tehnyt mitään sen asian suhteen. Ehkä tänään aloitan ompelemaan tilkkutäkkiä/peittoa/alustaa, jonka tekemisestä päätin jo aikoja sitten aloittaa valmistelut. Vannotin itseäni, että mitään muuta vauvahommaa ei saa ajatellakaan, ennen kuin tuo olisi valmis.
(Kävin kyllä aiemmin vähän jo huuto.net:stä katsomassa vaunuja...)
keskiviikko 22. kesäkuuta 2011
Puolimatkassa
Raskauden puoliväli saavutettiin eilen, kun 20 ensimmäistä viikkoa jäi taakse. Vatsa pyöristyy mukavaa tahtia, eikä enää pitäisi olla kellekään epäselvää, että kantavana ollaan. Ainakin näin toivon, ei nimittäin ole kovin hohdokasta matkata selkä särkevänä ruuhkabussissa tai -junassa, kun yksikään kanssamatkustaja ei voi luopua istumapaikastaan. Tosin eipä tässä kesäaikana kovin ruuhkaista ole, kun ihmiset ovat lomilla. Ja kohta olen itsekin!
Ensi viikko on vielä täysi työviikko, ja sitten alkaa neljän viikon loma. Lomasuunnittelmat on vielä jokseenkin auki, mutta ainakin mökkeilyä on tiedossa. Ja esikoisen astmatestit, joiden takia täytyy välillä viettää aikaa kaupungissakin.
Tulevan viikonlopun juhannus vietetään myös kaupungissa, en aio juhlia keskikesää millään tavalla. Paitsi ehkä hyvällä ruoalla. Muutoin ajattelin keskittyä sohvaan ja digiboksin tyhjäksi katsomiseen. Täytynee tosin yrittää pitää mieskin järjissään ja käydä vähän jossain ulkoilemassa.
Tänään on tiedossa rakenneultra, jonka jälkeen annan itselleni luvan aloittaa vauvavalmistelut. En ole tähän mennessä tehnyt muuta kuin ostanut muutaman äitiysvaatteen.
Ensi viikko on vielä täysi työviikko, ja sitten alkaa neljän viikon loma. Lomasuunnittelmat on vielä jokseenkin auki, mutta ainakin mökkeilyä on tiedossa. Ja esikoisen astmatestit, joiden takia täytyy välillä viettää aikaa kaupungissakin.
Tulevan viikonlopun juhannus vietetään myös kaupungissa, en aio juhlia keskikesää millään tavalla. Paitsi ehkä hyvällä ruoalla. Muutoin ajattelin keskittyä sohvaan ja digiboksin tyhjäksi katsomiseen. Täytynee tosin yrittää pitää mieskin järjissään ja käydä vähän jossain ulkoilemassa.
Tänään on tiedossa rakenneultra, jonka jälkeen annan itselleni luvan aloittaa vauvavalmistelut. En ole tähän mennessä tehnyt muuta kuin ostanut muutaman äitiysvaatteen.
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
Viikonloppu ja naperon paluu
Mainio viikonloppu loppusuoralla!
Perjantaina kävin ensin valmistumassa, sitten juomassa limpparia Teerenpelissä miehen+äidin kanssa sekä illalla vielä syömässä blinejä luokkatoverien kanssa Zetorissa.
Sain kunnian olla päivän ensimmäinen valmistuva, kun koulutusohjelmamme oli ekana vuorossa, ja minä aakkosissa ensimmäisenä. Kuvamateriaalia todisteeksi:
Lauantaina käytiin miehen kanssa Maailma kylässä -festareilla Kaisaniemessä syömässä tansanialaista pöperöä ja kiertelemässä ihmispaljoudessa. Yritettiin ehtiä näkemään Pertti Kurikan nimipäivät, mutta päätiin teltalle vasta kun bändi oli jo lopettamassa. Keikalla oli älytön väentungos, eikä siten nähtykään yhtään mitään. Mutta muutoin oli ihan mukava reissu.
Kotona otettiin ansaitut päiväunet, ja horroksesta heräämisen jälkeen syötiin päivällista ja suunnattiin naapuriin ihastelemaan parikuista Vilhoa <3 Päätettiin vierailu vielä iltakävelyllä Vilhon ja tämän isän kanssa. Loppuilta menikin sohvalla Nicholas Cagen ja popcornien parissa.
Tänään sunnuntaina on lähinnä siivottu ja pyykätty. Lisäksi saatiin pitkästä aikaa napero kotiin, tämä kun oli viikon Turkin-matkalla isänsä kanssa. Napero on ("yllättäen") ruskettunut, ja oli kuulemma lähettänyt postikortinkin reissusta!
Kivaa, että napero on saanut nauttia kunnon all-enclusive-hotellista (hotellin alueella oli mm. vesi- ja huvipuistot), kun itse ei varmaan sellaiseen tulla koskaan suuntaamaan. Kiva myös, että on päässyt reissulle, kun meidän osalta ainakaan ei päästä ihan heti mihinkään perhelomalle, kun on tuorein tulokas vasta saapumassa.
Perjantaina kävin ensin valmistumassa, sitten juomassa limpparia Teerenpelissä miehen+äidin kanssa sekä illalla vielä syömässä blinejä luokkatoverien kanssa Zetorissa.
Sain kunnian olla päivän ensimmäinen valmistuva, kun koulutusohjelmamme oli ekana vuorossa, ja minä aakkosissa ensimmäisenä. Kuvamateriaalia todisteeksi:
Lauantaina käytiin miehen kanssa Maailma kylässä -festareilla Kaisaniemessä syömässä tansanialaista pöperöä ja kiertelemässä ihmispaljoudessa. Yritettiin ehtiä näkemään Pertti Kurikan nimipäivät, mutta päätiin teltalle vasta kun bändi oli jo lopettamassa. Keikalla oli älytön väentungos, eikä siten nähtykään yhtään mitään. Mutta muutoin oli ihan mukava reissu.
Kotona otettiin ansaitut päiväunet, ja horroksesta heräämisen jälkeen syötiin päivällista ja suunnattiin naapuriin ihastelemaan parikuista Vilhoa <3 Päätettiin vierailu vielä iltakävelyllä Vilhon ja tämän isän kanssa. Loppuilta menikin sohvalla Nicholas Cagen ja popcornien parissa.
Tänään sunnuntaina on lähinnä siivottu ja pyykätty. Lisäksi saatiin pitkästä aikaa napero kotiin, tämä kun oli viikon Turkin-matkalla isänsä kanssa. Napero on ("yllättäen") ruskettunut, ja oli kuulemma lähettänyt postikortinkin reissusta!
Kivaa, että napero on saanut nauttia kunnon all-enclusive-hotellista (hotellin alueella oli mm. vesi- ja huvipuistot), kun itse ei varmaan sellaiseen tulla koskaan suuntaamaan. Kiva myös, että on päässyt reissulle, kun meidän osalta ainakaan ei päästä ihan heti mihinkään perhelomalle, kun on tuorein tulokas vasta saapumassa.
perjantai 27. toukokuuta 2011
Valmistumisia
Ajattelinpa nyt ottaa ja rikkoa tämän puolitoista kuukautta vallinneen hiljaisuuden! Elämässä on tapahtunut hurjasti taas kaikkea, ja nyt niistä voi jo avoimesti puhuakin.
1. Valmistun TÄNÄÄN!
3,5 vuoden opinnot ovat takana, ja tänään saan käteeni todisteen niiden onnistumisesta. Valmistumista juhlitaan prameasti Finlandia-talossa, jonka opinahjoni on varannut tekniikan alan opiskelijoille.
Tästä päivästä alkaen olen siis virallisesti (maanmittaustekniikan) insinööri (AMK).
2. Perheenlisäystä luvassa!
Marraskuussa olisi tarkoitus pyöräyttää maailmaan uusi tulokas. Viikkoja on kertynyt nyt 16 ja risat, vaikka vatsan koosta voisi kuvitella niitä olevan huomattavasti enemmänkin. Ensimmäisten kolmen kuukauden aikana painoa kertyi viitisen kiloa lisää, ja siltä kyllä näytänkin. Vaikka toisaalta tuntuu rumalta ja isolta, niin onhan se kuitenkin osaltaan viehättävääkin, että näytän ulospäinkin raskaana olevalta.
Toinen ultraäänitutkimus on vajaan 4 viikon kuluttua, ja silloin olisi mahdollista udella sitä sukupuoltakin. Todennäköisesti jätetään kuitenkin se tieto hankkimatta, ja odotetaan syntymään saakka. Tuleva isosisko on innoissaan, meistä vanhemmista nyt puhumattakaan.
3. No en nyt keksikään enää kolmatta tapahtumaa.
Paitsi! Osallistun suosikkiyhtyeeni Caken (http://cakemusic.com/) musiikkivideon tekemiseen! Todennäköisesti hoidan oman osuuteni huomenna. Tästä lisää myöhemmin, mutta eiks oo jännää!
Nyt on aika valmistautua juhlaan.
1. Valmistun TÄNÄÄN!
3,5 vuoden opinnot ovat takana, ja tänään saan käteeni todisteen niiden onnistumisesta. Valmistumista juhlitaan prameasti Finlandia-talossa, jonka opinahjoni on varannut tekniikan alan opiskelijoille.
Tästä päivästä alkaen olen siis virallisesti (maanmittaustekniikan) insinööri (AMK).
2. Perheenlisäystä luvassa!
Marraskuussa olisi tarkoitus pyöräyttää maailmaan uusi tulokas. Viikkoja on kertynyt nyt 16 ja risat, vaikka vatsan koosta voisi kuvitella niitä olevan huomattavasti enemmänkin. Ensimmäisten kolmen kuukauden aikana painoa kertyi viitisen kiloa lisää, ja siltä kyllä näytänkin. Vaikka toisaalta tuntuu rumalta ja isolta, niin onhan se kuitenkin osaltaan viehättävääkin, että näytän ulospäinkin raskaana olevalta.
Toinen ultraäänitutkimus on vajaan 4 viikon kuluttua, ja silloin olisi mahdollista udella sitä sukupuoltakin. Todennäköisesti jätetään kuitenkin se tieto hankkimatta, ja odotetaan syntymään saakka. Tuleva isosisko on innoissaan, meistä vanhemmista nyt puhumattakaan.
3. No en nyt keksikään enää kolmatta tapahtumaa.
Paitsi! Osallistun suosikkiyhtyeeni Caken (http://cakemusic.com/) musiikkivideon tekemiseen! Todennäköisesti hoidan oman osuuteni huomenna. Tästä lisää myöhemmin, mutta eiks oo jännää!
Nyt on aika valmistautua juhlaan.
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Bileviikonloppu
Jep, meillä oli koko viikonlopun vaan bileitä! Napero nimittäin täytti reilu viikko sitten 5 vuotta, ja nyt päästiin sitä juhlimaan ystävien ja sukulaisten kera.
Lauantaina oli lastenkutsut, kutsuttuina naperon päiväkotiryhmän kaikki tytöt ja yksi poika. Myöhäisestä kutsujen jakamisesta huolimatta kaikki pääsivät paikalle, ja talon kerhohuone tuli testattua kunnolla. Oon kyllä todella tyytyväinen, etten järjestänyt juhlia meillä kotona, sotku oli sen tasoista... Samoin sain olla tyytyväinen, että olin merkannut kutsuun myös päättymisajan, ei olisi nimittäin hermot (ei minun eikä lasten) kestäneet paljoa sitä puoltatoista tuntia pidempään.
Tarjolla naperoille oli täytekakkua, joka valitettavasti epäonnistui pahasti, ja lopulta vain yksi lapsi taisi syödä koko palan. En itsekään syönyt palaani loppuun, ja ylijäänyt osa heitettiin surutta menemään. Ensi kerralla parempi onni, toivottavasti.
Kakun lisäksi keksejä, poppareita ja suolatikkuja, eli aika perushommat. Onginasta sai palkinnoksi pussin, jossa oli tikkari ja pieniä suklaamunia, sekä meidän perheen yhdessä askartelemia hamahelmimagneetteja, joissa oli aina lapsen nimikirjain. Magneeteista saatiinkin paljon kiitosta, oon aika ylpeä ideastani!
Sunnuntaina juhlittiin sitten suvun kesken. Vieraita oli saman verran kuin lauantainakin, eli kahdeksan, mutta tällä kertaa keski-ikä oli onneksi noin kymmenkertainen verrattuna lauantaihin.
Sukulaisille tarjottiin kaksia erilaisia sämpylöitä, halloumisalaattia, mansikkarahkaa ja mokkapaloja. Kaikki tehtiin gluteenittomana tädin keliakin vuoksi. Gluteenittomuus on sinällään hauska homma, että se innostaa kokeilemaan erilaisia valmistustapoja. Meidän perheen sämpylämestarina toimii avomies, ja minä sain loihtia makeat mussutettavat.
Nämäkin juhlat menivät onnistuneesti, vaikka muistinkin vasta vieraiden lähdettyä, että oli ollut kyllä tarkoitus tarjota myös kahvia ja teetä :D Noh, kerrankos sitä unohtaa. Äiti oletti, että meidän linjamme nyt vain on kahviton, niin ei ollut osannut kaivata.
Bileviikonloppu oli hyvä kevään aloitus, nimittäin seuraavat viikonloput ovat jokseenkin täynnä ohjelmaa. Saa nähdä milloin saa taas nauttia löhöily- ja ulkoiluviikonlopusta ilman mitään suunnitelmia.
Lauantaina oli lastenkutsut, kutsuttuina naperon päiväkotiryhmän kaikki tytöt ja yksi poika. Myöhäisestä kutsujen jakamisesta huolimatta kaikki pääsivät paikalle, ja talon kerhohuone tuli testattua kunnolla. Oon kyllä todella tyytyväinen, etten järjestänyt juhlia meillä kotona, sotku oli sen tasoista... Samoin sain olla tyytyväinen, että olin merkannut kutsuun myös päättymisajan, ei olisi nimittäin hermot (ei minun eikä lasten) kestäneet paljoa sitä puoltatoista tuntia pidempään.
Tarjolla naperoille oli täytekakkua, joka valitettavasti epäonnistui pahasti, ja lopulta vain yksi lapsi taisi syödä koko palan. En itsekään syönyt palaani loppuun, ja ylijäänyt osa heitettiin surutta menemään. Ensi kerralla parempi onni, toivottavasti.
Kakun lisäksi keksejä, poppareita ja suolatikkuja, eli aika perushommat. Onginasta sai palkinnoksi pussin, jossa oli tikkari ja pieniä suklaamunia, sekä meidän perheen yhdessä askartelemia hamahelmimagneetteja, joissa oli aina lapsen nimikirjain. Magneeteista saatiinkin paljon kiitosta, oon aika ylpeä ideastani!
Sunnuntaina juhlittiin sitten suvun kesken. Vieraita oli saman verran kuin lauantainakin, eli kahdeksan, mutta tällä kertaa keski-ikä oli onneksi noin kymmenkertainen verrattuna lauantaihin.
Sukulaisille tarjottiin kaksia erilaisia sämpylöitä, halloumisalaattia, mansikkarahkaa ja mokkapaloja. Kaikki tehtiin gluteenittomana tädin keliakin vuoksi. Gluteenittomuus on sinällään hauska homma, että se innostaa kokeilemaan erilaisia valmistustapoja. Meidän perheen sämpylämestarina toimii avomies, ja minä sain loihtia makeat mussutettavat.
Nämäkin juhlat menivät onnistuneesti, vaikka muistinkin vasta vieraiden lähdettyä, että oli ollut kyllä tarkoitus tarjota myös kahvia ja teetä :D Noh, kerrankos sitä unohtaa. Äiti oletti, että meidän linjamme nyt vain on kahviton, niin ei ollut osannut kaivata.
Bileviikonloppu oli hyvä kevään aloitus, nimittäin seuraavat viikonloput ovat jokseenkin täynnä ohjelmaa. Saa nähdä milloin saa taas nauttia löhöily- ja ulkoiluviikonlopusta ilman mitään suunnitelmia.
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
On siis kevät
Siltä se alkaa pikkuhiljaa jo näyttää. Tosin kun ikkunasta vilkaisee, näkee vain likaista lunta ja kosteaa harmautta. Mutta ei kai sitä kevättä auringolla mitata kuitenkaan. Pääasia, että on lämpötilat kohoaa ja lumi ja jää sulavat hiljakseen. Meidän pihalla näkyy jo kunnon läntit ruohoakin!
Kevääseen liittyy myös henkiset hommat, eli alkaa vireystaso nousta ja kodin siivottomuus häiritä yhä vain enemmän. Sinänsä ihan hyvä homma, koska viikonloppuna tulee sukulaisia juhlimaan 5-vuotissynttäreitä. Semmonen mukava keväinen pesänrakennusvietti on myös päällä, uudet huonekalut, tekstiilit ja kasvit houkuttelis.
5-vuotisneuvolassa terveydenhoitaja uteli, että aiotaanko vielä pitkään asua tässä. Asutaan siis opiskelija-asunnossa, ja neuvolassa th määräytyy osoitteen mukaan. Vähän haikeana oli todettava, että kyllä tässä nyt asutaan niin kauan kuin vain jompikumpi meistä jatkaa opintoja. Mullahan valmistuminen painaa päälle nyt kevään aikana, mutta avomies aloitti vasta viime syksynä jatko-opinnot. Viimeinen neuvolakin saadaan siis samalle terveydenhoitajalle.
Niin, miksi tämä sitten on haikeaa? No, alkaa pesänrakennusvietit olla semmoisia, että pitäisi saada maalata ja valita sellaisia listoja ja kaappeja joista itse tykkään. Tässä asunnossa sellainen ei missään tapauksessa kannata, ja joudun siis kituttamaan valkoisen ympäröimänä vielä ainakin sen vuoden verran. Eipä sillä, taloudellisestihan tämä on toki hyvä ratkaisu tällä hetkellä, kun voi rauhassa opiskella eikä tarvitse huolehtia millä saisi asuntolainan maksetuksi jos ei töitä olekaan.
Palataanpa kevätsäähän. Vaikka Suomessa onkin nyt harmaata ja märkää ja ikävää, niin edessäpäin siintää jo Tukholman kevät! Lähden nimittäin ensi viikon sunnuntaina risteilemään, neljäntenä vuonna peräkkäin. Taitaakin olla viimeinen kerta, on nimittäin opiskeluporukalla toteutettu tätä risteilyä, ja ne opinnothan nyt loppuvat.
Keväinen Tukholma on luultavasti parasta, mitä on. Tässä välissä koputetaan puuta ja todetaan, että kolmena edellisenä vuonna risteilyn aikaan Tukholmassa on ollut lämmin ja paistanut aurinko koko päivän. Tätä toki odotetaan tältäkin vuodelta.
Kevääseen liittyy myös henkiset hommat, eli alkaa vireystaso nousta ja kodin siivottomuus häiritä yhä vain enemmän. Sinänsä ihan hyvä homma, koska viikonloppuna tulee sukulaisia juhlimaan 5-vuotissynttäreitä. Semmonen mukava keväinen pesänrakennusvietti on myös päällä, uudet huonekalut, tekstiilit ja kasvit houkuttelis.
5-vuotisneuvolassa terveydenhoitaja uteli, että aiotaanko vielä pitkään asua tässä. Asutaan siis opiskelija-asunnossa, ja neuvolassa th määräytyy osoitteen mukaan. Vähän haikeana oli todettava, että kyllä tässä nyt asutaan niin kauan kuin vain jompikumpi meistä jatkaa opintoja. Mullahan valmistuminen painaa päälle nyt kevään aikana, mutta avomies aloitti vasta viime syksynä jatko-opinnot. Viimeinen neuvolakin saadaan siis samalle terveydenhoitajalle.
Niin, miksi tämä sitten on haikeaa? No, alkaa pesänrakennusvietit olla semmoisia, että pitäisi saada maalata ja valita sellaisia listoja ja kaappeja joista itse tykkään. Tässä asunnossa sellainen ei missään tapauksessa kannata, ja joudun siis kituttamaan valkoisen ympäröimänä vielä ainakin sen vuoden verran. Eipä sillä, taloudellisestihan tämä on toki hyvä ratkaisu tällä hetkellä, kun voi rauhassa opiskella eikä tarvitse huolehtia millä saisi asuntolainan maksetuksi jos ei töitä olekaan.
Palataanpa kevätsäähän. Vaikka Suomessa onkin nyt harmaata ja märkää ja ikävää, niin edessäpäin siintää jo Tukholman kevät! Lähden nimittäin ensi viikon sunnuntaina risteilemään, neljäntenä vuonna peräkkäin. Taitaakin olla viimeinen kerta, on nimittäin opiskeluporukalla toteutettu tätä risteilyä, ja ne opinnothan nyt loppuvat.
Keväinen Tukholma on luultavasti parasta, mitä on. Tässä välissä koputetaan puuta ja todetaan, että kolmena edellisenä vuonna risteilyn aikaan Tukholmassa on ollut lämmin ja paistanut aurinko koko päivän. Tätä toki odotetaan tältäkin vuodelta.
torstai 31. maaliskuuta 2011
Suosituksia / maaliskuu
Vielä ehtii suositella maaliskuun puolesta! Oon ollut hävyttömän huono kirjoittamaan mitään, mutta tuntuu, että tapahtuu koko ajan niin paljon, ettei siitä ehdi tai jaksa edes kirjoittaa. Enkä kirjoita nytkään, vaan keskityn suosituksiin, eli:
Arla Apetina snack, oliivi+valkosipuli
"Sisältää suosittua tanskalaista välimerellistä juustoa". Niin, eli siis vanha kunnon fetasnack. Oon rakastanut tätä siitä saakka, kun tää ensimmäisen kerran saapui kauppaan ja päätyi ostoskoriini. Mutta etenkin nyt viimeisen parin viikon ajan oon himoinnut tätä niin paljon, että oon tainnut syödä kolme pakettia kahden viikon sisään. Ja tekis taas mieli (vaikka viimeksi eilen söin)!
Muutkin makuvaihtoehdot on hyviä, mutta oliivi+valkosipuli on ehdottomasti paras. Täydellistä!
Piimä
Oon juonut hulluna piimää viime aikoina, töissä menee helposti litra päivän aikana. Oon ilmeisesti vähän tiedostamattakin korvannut teen piimällä. Tee ei nimittäin viimeaikoina ole oikein maistunut, mikä on hyvin hyvin outoa. Join kuitenkin aiemmin helposti 1,5 litraakin teetä päivässä.
Suosin yleensä luomua kun se vain on mahdollista, mutta piimän kohdalla oon pitäytynyt 1% Gefiluksessa, kun se vaan maistuu niin paljon paremmalta kuin rasvaton luomupiimä, joka tuntuu olevan ainoa luomuvaihtoehto.
Apulanta: Aivan kuin kaikki muutkin
Sattumalta katsoin Teemalta Kosketuksessa-ohjelmaa, jossa Apulanta soitti piisejä lähinnä Aivan kuin kaikki muutkin- ja Plastik-albumeilta. Siinä sitten silmät kiinni köllöttelin sohvalla ja palasin nuoruuteen :D Fiilis oli ihan mainio, ja viime vuosina kertynyt antipatia bändiä kohtaan katosi lähes kokonaan. Tämän seurauksena oli pakko kaivaa kaapista tuo levykin esiin ja päästä kuuntelemaan, aijai!
Ruotsin miljonääriäidit
Jos ei ole ekaa kautta katsonut Liviltä (kuten itse tein), niin se pyörii nyt Nelosella. Livillä taas pyörii sarjan toinen kausi, jota itse seuraan. Ehdoton suosikkirouvani on Maria Montazami, joka onneksi jatkaa myös toisella kaudella! Se vaan on niin symppis.
En normaalisti harrasta erityisemmin tosi-tv-hommia enkä etenkään tämmösiä hömppäjuttuja, mutta tuossa sarjassa on jotain, minkä takia kyllä liimaudun tunniksi viikossa sohvalle. Jostain syystä avomies paheksuu...
Mauri Kunnas: Koirien Kalevala
Kalevalanpäivästä saakka lähes toistuvana iltasatukirjana on ollut Koirien Kalevala, joka on innoittanut naperon leikkimään Lemminkäistä ("äiti, tuo sotisopani, lähden Pohjolaan!"). Hyvin kirjoitettu ja mainiosti Kalevalaa mukailevaa kirjaa jaksaa lukeakin päivästä toiseen, samaa ei todellakaan voi sanoa monesta kuvakirjasta.
Arla Apetina snack, oliivi+valkosipuli
"Sisältää suosittua tanskalaista välimerellistä juustoa". Niin, eli siis vanha kunnon fetasnack. Oon rakastanut tätä siitä saakka, kun tää ensimmäisen kerran saapui kauppaan ja päätyi ostoskoriini. Mutta etenkin nyt viimeisen parin viikon ajan oon himoinnut tätä niin paljon, että oon tainnut syödä kolme pakettia kahden viikon sisään. Ja tekis taas mieli (vaikka viimeksi eilen söin)!
Muutkin makuvaihtoehdot on hyviä, mutta oliivi+valkosipuli on ehdottomasti paras. Täydellistä!
Piimä
Oon juonut hulluna piimää viime aikoina, töissä menee helposti litra päivän aikana. Oon ilmeisesti vähän tiedostamattakin korvannut teen piimällä. Tee ei nimittäin viimeaikoina ole oikein maistunut, mikä on hyvin hyvin outoa. Join kuitenkin aiemmin helposti 1,5 litraakin teetä päivässä.
Suosin yleensä luomua kun se vain on mahdollista, mutta piimän kohdalla oon pitäytynyt 1% Gefiluksessa, kun se vaan maistuu niin paljon paremmalta kuin rasvaton luomupiimä, joka tuntuu olevan ainoa luomuvaihtoehto.
Apulanta: Aivan kuin kaikki muutkin
Sattumalta katsoin Teemalta Kosketuksessa-ohjelmaa, jossa Apulanta soitti piisejä lähinnä Aivan kuin kaikki muutkin- ja Plastik-albumeilta. Siinä sitten silmät kiinni köllöttelin sohvalla ja palasin nuoruuteen :D Fiilis oli ihan mainio, ja viime vuosina kertynyt antipatia bändiä kohtaan katosi lähes kokonaan. Tämän seurauksena oli pakko kaivaa kaapista tuo levykin esiin ja päästä kuuntelemaan, aijai!
Ruotsin miljonääriäidit
Jos ei ole ekaa kautta katsonut Liviltä (kuten itse tein), niin se pyörii nyt Nelosella. Livillä taas pyörii sarjan toinen kausi, jota itse seuraan. Ehdoton suosikkirouvani on Maria Montazami, joka onneksi jatkaa myös toisella kaudella! Se vaan on niin symppis.
En normaalisti harrasta erityisemmin tosi-tv-hommia enkä etenkään tämmösiä hömppäjuttuja, mutta tuossa sarjassa on jotain, minkä takia kyllä liimaudun tunniksi viikossa sohvalle. Jostain syystä avomies paheksuu...
Mauri Kunnas: Koirien Kalevala
Kalevalanpäivästä saakka lähes toistuvana iltasatukirjana on ollut Koirien Kalevala, joka on innoittanut naperon leikkimään Lemminkäistä ("äiti, tuo sotisopani, lähden Pohjolaan!"). Hyvin kirjoitettu ja mainiosti Kalevalaa mukailevaa kirjaa jaksaa lukeakin päivästä toiseen, samaa ei todellakaan voi sanoa monesta kuvakirjasta.
lauantai 12. maaliskuuta 2011
Peace & Love
Elämässä on meneillään yllättävän pitkään kestänyt rauhan ja rakkauden vaihe. Kaikki tuntuu hyvältä ja ihanalta, stressi on edelleen minimaalista ja koko ajan hymyilyttää.
Edellisessä päivityksessä puhelin viikon tapahtumista ja tulevaisuuteen vaikuttavista seikoista. No, asiat ovat selvinneet ja tulevaisuus näyttää valoisalta!
Töissä oli eilen infopäivä uusille työntekijöille, eli istuimme koko päivän neukkarissa kuuntelemassa esityksiä firman eri toimialoista ja toiminnoista. Lisäksi firma tarjosi kahvit ja lounaan, ja saimme tervetulolahjaksi käyntikorttikotelon. Ilmeisesti munkin täytyy siis tilata käyntikortteja :D
Avomiehen kanssa vietetiin tiistai ja keskiviikko vapaalla käyden mm. kiertelemässä keskustassa ja syömässä nepalilaisessa ravintolassa (www.yetinepal.fi). Erityisen rentouttaviksi ja ihaniksi nuo päivät teki auringonpaiste, ihan mielettömän hyvä olo tuli kun pääsi ulos aurinkoon!
Tänään suunnataan Fillari- ja Kunto-messuille (on siellä kalastusta, metsästystä, retkeilyä ja hevosiakin), ja huomenna voisi vaikka sukuloida vähän. Mitään tarkempia aikatauluja tai sitovia suunnitelmia ei kuitenkaan ole, eli rauha&rakkaus jatkukoot!
Edellisessä päivityksessä puhelin viikon tapahtumista ja tulevaisuuteen vaikuttavista seikoista. No, asiat ovat selvinneet ja tulevaisuus näyttää valoisalta!
Töissä oli eilen infopäivä uusille työntekijöille, eli istuimme koko päivän neukkarissa kuuntelemassa esityksiä firman eri toimialoista ja toiminnoista. Lisäksi firma tarjosi kahvit ja lounaan, ja saimme tervetulolahjaksi käyntikorttikotelon. Ilmeisesti munkin täytyy siis tilata käyntikortteja :D
Avomiehen kanssa vietetiin tiistai ja keskiviikko vapaalla käyden mm. kiertelemässä keskustassa ja syömässä nepalilaisessa ravintolassa (www.yetinepal.fi). Erityisen rentouttaviksi ja ihaniksi nuo päivät teki auringonpaiste, ihan mielettömän hyvä olo tuli kun pääsi ulos aurinkoon!
Tänään suunnataan Fillari- ja Kunto-messuille (on siellä kalastusta, metsästystä, retkeilyä ja hevosiakin), ja huomenna voisi vaikka sukuloida vähän. Mitään tarkempia aikatauluja tai sitovia suunnitelmia ei kuitenkaan ole, eli rauha&rakkaus jatkukoot!
maanantai 7. maaliskuuta 2011
Maanantaikatsaus
Niin se aika on taas rientänyt. Tuntuu jollain tapaa oudolta, että kun on elämässä monta asiaa meneillään ja paljon muutoksia, niin aika tuntuu ihan oikeasti kuluvan todella nopeasti. Viikot vain vierähtävät ohi ja kuukaudetkin vaihtuvat. Seuraavan ymmärryksen tason toivon saavuttavani pian, jotta saisin mahdollisesti hoidettua kaikki korkeakoulusta valmistumiseen tarvittavat asiat ajoissa. Jossain syvällä alitajunnassa on pieni stressinpoikanen, joka kuitenkin jättää aika hyvin rauhaan ja härnää vain joskus unissa.
Tuntuu, että olen kirjoitellut lähinnä vain yleisistä tunnelmista ja sellaisesta kokonaisvaltaisesta elämänmenosta, mutta voisihan tässä antaa aikaa vähän pienemmänkin tason tarkastelulle.
Viikonloppuna ulkoilimme avomiehen kanssa runsaasti, kun aurinko jaksoi lämmittää ja oli muutenkin mukavaa. Lauantaina serkkuni tuli kyläilemään, vuokrattiin Crazy Heart ja ostettiin paljon irtokarkkeja. Leffailta täydentyi kantrimusiikin jälkeen kiinalaisella kung-fu-komedialla (Kung Fu Hustle) ja serkkukin jäi sohvalle nukkumaan.
Sunnuntaiaamuna paistoin aamiaiseksi bratwurstia, kananmunaa, tomaattia ja basilikaa, tuli yllättävän hyvää mömmöä. Loppupäivä sujuikin lähinnä urheilua katsellen ja torkkuen, eli aivan mainio sunnuntai!
Tällä viikolla on ohjelmassa kaksi hammaslääkärikäyntiä, töitä ja koulua. Odotan myös tietoja paristakin tulevaisuuteen vaikuttavista asioista, mutta tietojen saanti ei ole minun käsissäni, joten ei auta kuin kärsivällisesti odottaa. Ja vähän jännittää, tietysti.
Tuntuu, että olen kirjoitellut lähinnä vain yleisistä tunnelmista ja sellaisesta kokonaisvaltaisesta elämänmenosta, mutta voisihan tässä antaa aikaa vähän pienemmänkin tason tarkastelulle.
Viikonloppuna ulkoilimme avomiehen kanssa runsaasti, kun aurinko jaksoi lämmittää ja oli muutenkin mukavaa. Lauantaina serkkuni tuli kyläilemään, vuokrattiin Crazy Heart ja ostettiin paljon irtokarkkeja. Leffailta täydentyi kantrimusiikin jälkeen kiinalaisella kung-fu-komedialla (Kung Fu Hustle) ja serkkukin jäi sohvalle nukkumaan.
Sunnuntaiaamuna paistoin aamiaiseksi bratwurstia, kananmunaa, tomaattia ja basilikaa, tuli yllättävän hyvää mömmöä. Loppupäivä sujuikin lähinnä urheilua katsellen ja torkkuen, eli aivan mainio sunnuntai!
Tällä viikolla on ohjelmassa kaksi hammaslääkärikäyntiä, töitä ja koulua. Odotan myös tietoja paristakin tulevaisuuteen vaikuttavista asioista, mutta tietojen saanti ei ole minun käsissäni, joten ei auta kuin kärsivällisesti odottaa. Ja vähän jännittää, tietysti.
lauantai 19. helmikuuta 2011
Töistä
Viimeaikojen suurin muutos elämässäni on ollut siirtyminen työelämään. Aloitin helmikuun alkupuolella ensimmäisessä "oikeassa" työpaikassani.
Olen toki aiemminkin ollut töissä, ennen opiskeluja olin pari vuotta siivoojana ja opintojen aikana olin kolmena kesänä töissä kaupungilla. Mutta nyt minulla on työ, johon tarvitaan koulutus ja jossa nimikkeeseeni ei kuulu sana "harjoittelija" eikä työsuhde ole määräaikainen.
Teen töitä osa-aikaisesti, eli 2-3 päivää viikossa. Tämä sopii minulle mainiosti, sillä opintoja on vielä jäljellä kuitenkin jonkun verran. Toimin projektiassistenttina, joten töiden määrään vaikuttaa pitkälti projektien määrä ja aikataulut. Tällä hetkellä töitä ja projekteja riittää hyvin, eikä ainakaan kevään aikana ole näkyvissä vähenemistä.
Töissä on mahtavaa. Saan todella seurata projektien kulkua ja organisaation toimintaa, ja antaa todellisen panokseni työhön. Työyhteisö on mukava ja olen ensimmäisestä päivästä alkaen tuntenut itseni tervetulleeksi.
On upeaa huomata osaavansa todella jotakin ja samalla ymmärtää olevansa ehdottomasti oikealla alalla. Mahtavaa!
Olen toki aiemminkin ollut töissä, ennen opiskeluja olin pari vuotta siivoojana ja opintojen aikana olin kolmena kesänä töissä kaupungilla. Mutta nyt minulla on työ, johon tarvitaan koulutus ja jossa nimikkeeseeni ei kuulu sana "harjoittelija" eikä työsuhde ole määräaikainen.
Teen töitä osa-aikaisesti, eli 2-3 päivää viikossa. Tämä sopii minulle mainiosti, sillä opintoja on vielä jäljellä kuitenkin jonkun verran. Toimin projektiassistenttina, joten töiden määrään vaikuttaa pitkälti projektien määrä ja aikataulut. Tällä hetkellä töitä ja projekteja riittää hyvin, eikä ainakaan kevään aikana ole näkyvissä vähenemistä.
Töissä on mahtavaa. Saan todella seurata projektien kulkua ja organisaation toimintaa, ja antaa todellisen panokseni työhön. Työyhteisö on mukava ja olen ensimmäisestä päivästä alkaen tuntenut itseni tervetulleeksi.
On upeaa huomata osaavansa todella jotakin ja samalla ymmärtää olevansa ehdottomasti oikealla alalla. Mahtavaa!
sunnuntai 13. helmikuuta 2011
Suosituksia / helmikuu
Kuten tammikuussa lupailin, yritän kerätä kuukausittaisia suosityksia. Tämä on tietysti vähän hölmöä, koska päivitystiheyteni on muutenkin sitä pari kertaa kuussa -tasoa, eli suosituksia kertyy ihan suhteettoman paljon. Tosin ehkä tämän asian ymmärtäminen kannustaa kirjoittamaan useammin?
Eniveis, vuoden lyhin kuukausi sisältää kuitenkin monta laatuasiaa:
Hector
Taivaan lahja kotimaiselle musiikille! Heikki Harma on paitsi erittäin karismaattinen herra, niin myös uskomaton laulaja-lauluntekijä. Hector kuuluu myös niihin ensimmäisiin miehiin, joihin tunsin vetoa esiteini-iässä (muita mainittavia ainakin Tauno Palo ja Tauski).
En tiedä tarkemmin kulttuuripiirien suhtautumisesta asiaan, mutta ehdoton oma Hector-suosikkini on Varjot ja lakanat -levy vuodelta -88. Aijai.
American Idol (ja Idols)
Parina viime vuonna olen jättänyt molempien kilpailujen seuraamisen täysin väliin, mutta tänä vuonna palasin taas vanhan kiinnostuksen pariin. Erityisesti American Idol viehättää laajemman ja laadukkaamman tarjontansa ansiosta, vaikka ohjelmassa esitettävät kappaleet ovatkin usein sellaisia, joille en erityisemmin lämpeä.
Suomen Idolsissa on sama konseptin viehättävyys kuin amerikkalaisessakin, mutta lisäksi mukana on kappaleita, joita pystyy itsekin mölisemään mukana.
Jo Nesbø
Viime kesänä luin mökillä Jo Nesbøn Lepakkomiehen kun äidillä sattui olemaan se mukana. Kirja on ensimmäinen osa renttupoliisista Harry Holesta kertovaa sarjaa. Innostuin Harry Holesta ja Nesbøn kirjoitustyylistä sen verran, että kun marraskuun alussa matkustimme Istanbuliin, ostin kentältä sarjan toisen osan matkalukemiseksi. Sen jälkeen olenkin lukenut sarjaa jatkuvasti eteenpäin (tosin hitaalla tahdilla ja samalla muita kirjoja lukien), ja olen nyt aloittamassa sarjan viidettä kirjaa.
Mainitaan nyt vielä, että en siis muuten harrasta dekkarien lukemista muuten ollenkaan, poislukien Hercule Poirot'n ja Sherlock Holmesin.
Marlon Brando -elokuvat
YLE Teema aloitti viikko sitten Marlon Brando -elokuvien sarjan, josta on nähty nyt Miehet (1950) sekä Hurjapäät (1953). Tiedossa on vielä Alaston satama (1954) ja Vihan riivaama (1961). Helmikuun sunnuntai-illat kannattaa ehdottomasti viettää tv:n ääressä!
Eniveis, vuoden lyhin kuukausi sisältää kuitenkin monta laatuasiaa:
Hector
Taivaan lahja kotimaiselle musiikille! Heikki Harma on paitsi erittäin karismaattinen herra, niin myös uskomaton laulaja-lauluntekijä. Hector kuuluu myös niihin ensimmäisiin miehiin, joihin tunsin vetoa esiteini-iässä (muita mainittavia ainakin Tauno Palo ja Tauski).
En tiedä tarkemmin kulttuuripiirien suhtautumisesta asiaan, mutta ehdoton oma Hector-suosikkini on Varjot ja lakanat -levy vuodelta -88. Aijai.
American Idol (ja Idols)
Parina viime vuonna olen jättänyt molempien kilpailujen seuraamisen täysin väliin, mutta tänä vuonna palasin taas vanhan kiinnostuksen pariin. Erityisesti American Idol viehättää laajemman ja laadukkaamman tarjontansa ansiosta, vaikka ohjelmassa esitettävät kappaleet ovatkin usein sellaisia, joille en erityisemmin lämpeä.
Suomen Idolsissa on sama konseptin viehättävyys kuin amerikkalaisessakin, mutta lisäksi mukana on kappaleita, joita pystyy itsekin mölisemään mukana.
Jo Nesbø
Viime kesänä luin mökillä Jo Nesbøn Lepakkomiehen kun äidillä sattui olemaan se mukana. Kirja on ensimmäinen osa renttupoliisista Harry Holesta kertovaa sarjaa. Innostuin Harry Holesta ja Nesbøn kirjoitustyylistä sen verran, että kun marraskuun alussa matkustimme Istanbuliin, ostin kentältä sarjan toisen osan matkalukemiseksi. Sen jälkeen olenkin lukenut sarjaa jatkuvasti eteenpäin (tosin hitaalla tahdilla ja samalla muita kirjoja lukien), ja olen nyt aloittamassa sarjan viidettä kirjaa.
Mainitaan nyt vielä, että en siis muuten harrasta dekkarien lukemista muuten ollenkaan, poislukien Hercule Poirot'n ja Sherlock Holmesin.
Marlon Brando -elokuvat
YLE Teema aloitti viikko sitten Marlon Brando -elokuvien sarjan, josta on nähty nyt Miehet (1950) sekä Hurjapäät (1953). Tiedossa on vielä Alaston satama (1954) ja Vihan riivaama (1961). Helmikuun sunnuntai-illat kannattaa ehdottomasti viettää tv:n ääressä!
torstai 3. helmikuuta 2011
Pulu
Parvekkeella on koko aamun hengaillut kyyhky, jonka tarkempaa lajia pohdiskelin pitkään ja päädyin lopulta tutkimaan osoitetta http://www.lintukuva.fi/ lajin määrittämiseksi. Kuvista päätellen kyseessä on kuitenkin vain hieman erikoisen värinen kesykyyhky eli ystävämme pulu. Olin vähän pettynyt; äiti on kertonut, miten heidän pihallaan majailee sepelkyyhky, mikä on tietysti paljon siistimpää kuin parvekkeella kyyhöttävä pulu.
En oo erityisen kiinnostunut linnuista, ne on semipelottavia (ainakin varikset ja lokit) ja jotenkin likaisia. Viimeaikoina olen kuitenkin kiinnittänyt enemmän huomiota parvekkeella aikaansa viettäviin siivekkäisiin, eikä ne ehkä niin ikäviä otuksia olekaan, ainakaan turvallisesti lasin läpi tutkittuina.
Vaikka lintuja onkin ihan kiva kurkkia ikkunasta, niin kyllä silti paras asia linnuissa on se niiden mölinä. Sirkutus, uikutus, kujerrus ja muut ääntelyt ovat jotenkin kodikkaita ja muistuttavat luonnon elinvoimasta näin talvellakin. Tästäkin äiti olisi varmaan eri mieltä, niiden sepelkyyhkyt kun tapaavat pitää meteliään öisin ihan ikkunan vieressä, jolloin nukkuminen saattaa hieman hankaloitua.
En oo erityisen kiinnostunut linnuista, ne on semipelottavia (ainakin varikset ja lokit) ja jotenkin likaisia. Viimeaikoina olen kuitenkin kiinnittänyt enemmän huomiota parvekkeella aikaansa viettäviin siivekkäisiin, eikä ne ehkä niin ikäviä otuksia olekaan, ainakaan turvallisesti lasin läpi tutkittuina.
Vaikka lintuja onkin ihan kiva kurkkia ikkunasta, niin kyllä silti paras asia linnuissa on se niiden mölinä. Sirkutus, uikutus, kujerrus ja muut ääntelyt ovat jotenkin kodikkaita ja muistuttavat luonnon elinvoimasta näin talvellakin. Tästäkin äiti olisi varmaan eri mieltä, niiden sepelkyyhkyt kun tapaavat pitää meteliään öisin ihan ikkunan vieressä, jolloin nukkuminen saattaa hieman hankaloitua.
maanantai 24. tammikuuta 2011
Suosituksia / tammikuu
Ajattelin listata vähän jollain tapaa itselleni ajankohtaisia juttuja, joihin tutustumista voin suositella muillekin. Pyrin tekemään suosituksista kuukausittaisen, mutta en kyllä lupaa mitään.
Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
Mainio kirja ruotsalaisuudesta, suomalaisuudesta ja oman itsensä etsimisestä. Nousiaisen kieli on huolellista ja monipuolista, ja kerronnassa on runsaasti huumoria leimaamatta kirjailijaa kuitenkaan "vain" humoristiksi.
Kirja on ajankohtainen siitäkin syystä, että kuulemani mukaan siitä aiotaan tehdä elokuva, jollaiseksi se varmasti kääntyykin hienosti.
Amyn lailla (Judging Amy)
Nelonen ma-pe klo 15:00
Vuosituhannen vaihteessa alkanut amerikkalainen "lämminhenkinen draamasarja" kolmekymppisestä nuorisotuomioistuimen tuomarista ja tämän perheestä. Hyvin käsikirjoitettu ja näytelty sarja sopii erinomaisesti päivittäissarjaksi, kun yhden jakson väliinjääminen ei erityisemmin haittaa juonessa mukana pysymistä. Tästäkin huolimatta pidän huolen, että tallennan digiboksille jaksot, joita en pysty katsomaan heti.
Tällä hetkellä ruudussa pyörii sarjan ensimmäinen kausi.
Pasianssi
Korttipelien kuningas, Klondike-pasianssi, antaa käsille sopivaa tekemistä esimerkiksi televisiota katsoessa tai lasta uimakoulusta odotellessa. Windowsin tarjoamat Vapaakenttä- ja Spider-pasianssit taas piristävät taukohetkiä tai elokuvien/sarjojen seuraamista tietokoneelta.
Clipper Earl Gray -tee
Clipperin Reilun kaupan luomutee on paitsi eettistä, myös erittäin maistuvaa. Hintakin on kohdallaan, kun 50 pussin rasia maksaa noin 3-4 euroa, ja yhdestä pussista saa haudutettua 2-3 kuppia teetä (mikä tietysti on asiantunteville teeharrastajille järkyttävä ajatus). Pieni loraus maitoa, ja täydellinen teekokemus on valmis.
PS. Aloitan kahden viikon kuluttua osa-aikatyön projektiassistenttina.
Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
Mainio kirja ruotsalaisuudesta, suomalaisuudesta ja oman itsensä etsimisestä. Nousiaisen kieli on huolellista ja monipuolista, ja kerronnassa on runsaasti huumoria leimaamatta kirjailijaa kuitenkaan "vain" humoristiksi.
Kirja on ajankohtainen siitäkin syystä, että kuulemani mukaan siitä aiotaan tehdä elokuva, jollaiseksi se varmasti kääntyykin hienosti.
Amyn lailla (Judging Amy)
Nelonen ma-pe klo 15:00
Vuosituhannen vaihteessa alkanut amerikkalainen "lämminhenkinen draamasarja" kolmekymppisestä nuorisotuomioistuimen tuomarista ja tämän perheestä. Hyvin käsikirjoitettu ja näytelty sarja sopii erinomaisesti päivittäissarjaksi, kun yhden jakson väliinjääminen ei erityisemmin haittaa juonessa mukana pysymistä. Tästäkin huolimatta pidän huolen, että tallennan digiboksille jaksot, joita en pysty katsomaan heti.
Tällä hetkellä ruudussa pyörii sarjan ensimmäinen kausi.
Pasianssi
Korttipelien kuningas, Klondike-pasianssi, antaa käsille sopivaa tekemistä esimerkiksi televisiota katsoessa tai lasta uimakoulusta odotellessa. Windowsin tarjoamat Vapaakenttä- ja Spider-pasianssit taas piristävät taukohetkiä tai elokuvien/sarjojen seuraamista tietokoneelta.
Clipper Earl Gray -tee
Clipperin Reilun kaupan luomutee on paitsi eettistä, myös erittäin maistuvaa. Hintakin on kohdallaan, kun 50 pussin rasia maksaa noin 3-4 euroa, ja yhdestä pussista saa haudutettua 2-3 kuppia teetä (mikä tietysti on asiantunteville teeharrastajille järkyttävä ajatus). Pieni loraus maitoa, ja täydellinen teekokemus on valmis.
PS. Aloitan kahden viikon kuluttua osa-aikatyön projektiassistenttina.
maanantai 17. tammikuuta 2011
Vuodenalkuangstit
No en nyt varsinaisesti angstaa, lopetin semmosen joskus 19-vuotiaana, mutta tähän vuodenalkuun liittyy eräs ikäväksi luokiteltava piirre: hammaslääkäri. Sinälläänhän hammaslääkäri on erittäin jees, kun saa purukaluston kuntoon, mutta kun otetaan huomioon se seikka, että siellä hammaslääkärissä täytyy myös käydä, niin koko homma kallistuu negatiivisen puolelle.
Koko hammaslääkärirumbahan alkoi kesällä, kun erään työpäivän ratoksi totesin yhden takahampaan lohjenneen. Ei sillai kivasti, että joku pieni pala kulmasta olisi irronnut, vaan sillai ikävästi, että puolet koko hampaasta putosi pois, ja ihan jo silmämääräisesti saattoi todeta, missä kunnossa hammas oli ollut. Saatuani sen hampaan hoidettua kehotti hammaslääkäri asettumaan puolen vuoden jonotukseen ennen kuin loppujenkin hampaiden käy samoin.
Marras-joulukuussa tulikin sitten kutsu ensimmäiselle tarkastukselle, jossa paitsi kartoitettiin tilanne niin myös hoidettiin yksi hammas kuntoon. Hammaslääkäri totesi silloin, että tässä meneekin sitten koko kevät kun koitetaan saada suu kuntoon. Siltä istumalta varattiin jo neljä (4) uutta aikaa, joista ensimmäinen on tänään ja loput kolme helmikuussa reilun viikon sisällä kaikki.
En sinällään pelkää hammaslääkäriä, etenkään nyt kun tunnen tämän lääkärin jo, mutta silti sinne meneminen tuntuu ikävältä. Suurin syy tälle on se, että joudun ravaamaan paikallisten koulujen yhteydessä olevissa hammashoitoloissa, vaikka lähin hoitola olisi tuttu ja turvallinen terveyskeskus. Vieraissa kouluissa liikkuminen on minulle tyypilliseen tapaan ahdistavaa ja hermostuttavaa. Aionkin varata tämänpäiväiseen matkaan puoli tuntia aikaa, vaikka matkaa on vain n. 1,5 km. Ehdinpähän sitten eksyä ja hermoilla hyvin.
Koko hammaslääkärirumbahan alkoi kesällä, kun erään työpäivän ratoksi totesin yhden takahampaan lohjenneen. Ei sillai kivasti, että joku pieni pala kulmasta olisi irronnut, vaan sillai ikävästi, että puolet koko hampaasta putosi pois, ja ihan jo silmämääräisesti saattoi todeta, missä kunnossa hammas oli ollut. Saatuani sen hampaan hoidettua kehotti hammaslääkäri asettumaan puolen vuoden jonotukseen ennen kuin loppujenkin hampaiden käy samoin.
Marras-joulukuussa tulikin sitten kutsu ensimmäiselle tarkastukselle, jossa paitsi kartoitettiin tilanne niin myös hoidettiin yksi hammas kuntoon. Hammaslääkäri totesi silloin, että tässä meneekin sitten koko kevät kun koitetaan saada suu kuntoon. Siltä istumalta varattiin jo neljä (4) uutta aikaa, joista ensimmäinen on tänään ja loput kolme helmikuussa reilun viikon sisällä kaikki.
En sinällään pelkää hammaslääkäriä, etenkään nyt kun tunnen tämän lääkärin jo, mutta silti sinne meneminen tuntuu ikävältä. Suurin syy tälle on se, että joudun ravaamaan paikallisten koulujen yhteydessä olevissa hammashoitoloissa, vaikka lähin hoitola olisi tuttu ja turvallinen terveyskeskus. Vieraissa kouluissa liikkuminen on minulle tyypilliseen tapaan ahdistavaa ja hermostuttavaa. Aionkin varata tämänpäiväiseen matkaan puoli tuntia aikaa, vaikka matkaa on vain n. 1,5 km. Ehdinpähän sitten eksyä ja hermoilla hyvin.
keskiviikko 12. tammikuuta 2011
Loppusuora
Neljän vuoden insinööriopinnot alkavat olla lopuillaan. Muutaman kuukauden päästä olisi tarkoitus valmistua ja olla alan rautainen asiantuntija. Opintoja on jäljellä vielä varsinaisesti kolme kurssia, sekä näiden lisäksi ranskan kielen jatkokurssi ja myöhemmin keväällä seminaari.
Jollen ole aiemmin jo maininnut, niin insinöörityöni on ihan hyvässä vaiheessa. Vielä siinä on paljon työtä, mutta runko on valmis ja vain muutama osio on enää tekemättä. En ole vilkaissutkaan koko työtä moneen viikkoon, lähinnä lapsen kanssa lomailun sekä kolmatta viikkoa jatkuvan flunssan takia. Kohta on taas jatkettava puurtamista.
Valmistumisen jälkeen on luonnollisestikin tarkoitus siirtyä työelämään. Toivon toki saavani työpaikan jo ennen valmistumistani ja pyrinkin hakemaan aktiivisesti edes jollain tavalla koulutukseeni soveltuvia työpaikkoja. Suurin osa sopivista paikoista on toistaiseksi mennyt sivu suun, mutta mikäpä kiire tässä on.
Näin valmistumisen lähestyessä on mahtavaa huomata, että jaksan edelleen innostua uusista kursseista ja opiskelusta, ja samalla tuntuu, että olen oikeasti tällä alalla. Näen asiat tietystä kulmasta ja ymmärrän esimerkiksi yhdyskuntasuunnittelun syy- ja seuraussuhteita. Uskon, että minusta tulee vielä hyvä ja ammattitaitoinen suunnittelija.
Jollen ole aiemmin jo maininnut, niin insinöörityöni on ihan hyvässä vaiheessa. Vielä siinä on paljon työtä, mutta runko on valmis ja vain muutama osio on enää tekemättä. En ole vilkaissutkaan koko työtä moneen viikkoon, lähinnä lapsen kanssa lomailun sekä kolmatta viikkoa jatkuvan flunssan takia. Kohta on taas jatkettava puurtamista.
Valmistumisen jälkeen on luonnollisestikin tarkoitus siirtyä työelämään. Toivon toki saavani työpaikan jo ennen valmistumistani ja pyrinkin hakemaan aktiivisesti edes jollain tavalla koulutukseeni soveltuvia työpaikkoja. Suurin osa sopivista paikoista on toistaiseksi mennyt sivu suun, mutta mikäpä kiire tässä on.
Näin valmistumisen lähestyessä on mahtavaa huomata, että jaksan edelleen innostua uusista kursseista ja opiskelusta, ja samalla tuntuu, että olen oikeasti tällä alalla. Näen asiat tietystä kulmasta ja ymmärrän esimerkiksi yhdyskuntasuunnittelun syy- ja seuraussuhteita. Uskon, että minusta tulee vielä hyvä ja ammattitaitoinen suunnittelija.
tiistai 4. tammikuuta 2011
Day 30: Your favorite song at this time last year
Vihdoin on viimeisen kappaleen aika!
Valinta on tämä, koska se on hieno piisi ja The Empyrean -levy soi oikeastaan koko loppuvuoden 2009 ja seuraavan talven.
Valinta on tämä, koska se on hieno piisi ja The Empyrean -levy soi oikeastaan koko loppuvuoden 2009 ja seuraavan talven.
maanantai 3. tammikuuta 2011
Day 29: A song from your childhood
Tää tulee nyt ihan automaattisesti ensimmäisenä mieleen, napero on nimittäin viimeisten kuukausien aikana innostunut kovasti koko Jurtzantaa!-levystä. Omassa lapsuudessa etenkin tämä kappale soi tiuhaan ja muistan vielä miten isä lauloi tätä ja tanssi tai elehti muuten siinä mukana.
sunnuntai 2. tammikuuta 2011
Day 28: A song that makes you feel guilty
Tämä on nyt sitten ensimmäinen (ja ainoa) kerta, kun en laita mitään kappaletta. En pysty millään keksimään kappaletta, joka saisi minut tuntemaan syyllisyyttä. Varsinaista syyllisyyttä en osaa oikein muutenkaan tuntea, se tuntuu jollain tavalla epäsopivalta minulle. Enkä etenkään voi sitoa sellaista tunneta mihinkään kappaleeseen. Joten se siitä.
Tilaa:
Kommentit (Atom)