Day 12: A song from a band you hate

Luonnollisestikaan en suosittele tämän katsomista kellekään. En oo kuullut tätä biisiä, en ala sitä kuunnella, enkä varmasti katso videota. Yök.

Day 11: A song from your favorite band

Mainio video, mainio kappale, paras bändi. Näin on.

Strömsö

Kuulun tähän alati kasvavaan Strömsö-ihmisten joukkoon. Tämä joukko katsoo säännöllisesti tai - kuten minä - satunnaisesti YLE FST5:llä esitettävää suomenruotsalaista lifestyle-ohjelmaa, ja vaikkei välttämättä normaalisti olisikaan innostunut näpertämisestä, askartelusta ja elämänhallinnasta, on aivan lumoutunut tämän sarjan ideoista.
Aiemmin en ole antanut Strömsö-fanitukseni vaikuttaa tekemisiini, eli en ole alkanut askarrella tai kokeilla erilaisia ruokajuttuja ohjelman innoittamana, mutta jostain syystä tämä marraskuu on muuttanut tilannetta.

Kun jokin aika sitten söimme tyhjäksi Istanbulista tuodun turkish delight -lootan, jätinkin rasian pohjan purkamatta. Mietin, että sille voisi olla käyttöä, väri oli kaunis, reunoissa ei ollut likaa eikä tekstejä, ja muoto oli hyvä. Lopulta päätin kiinnittää rasian pohjaan mustaa kartonkia ja siihen liitin tyttäreni mustavalkoisen päiväkotikuvan. Tuotos oli niin hieno, että päätin laittaa sen seinälle näkyvälle paikalle keittiöön. Edes herkkulaatikon tyhjennyksessä suururakan suorittanut avomieheni ei keksinyt, mistä olin kuvan kehykset saanut!
Sinällään tämä idea ei suoraan ollut Strömsöstä napattu, en siis ollut nähnyt sitä missään, mutta koko ideointiprosessi oli täysin Strömsön vaikutusta. Että edes tulen ajatelleeksi tuollaista, se on vaatinut useammankin tunnin annoksen suomenruotsalaista hyväntuulista näperrystä.

Toinen marraskuinen Strömsö-tekoni onkin sitten suoraan ohjelmasta, aion nimittäin säilöä punajuuria ohjelmassa annettujen ohjeiden mukaan. Tuotos päätyy joululahjaksi lähisukuun perheelle, jonka tiedän käyttävän etikkapunajuuria ruokapöydässä lisukkeena useinkin.
Aiemmat säilömiseni ovat rajoittuneet pakastemarjoihin, hilloihin ja mehuihin, joten tämä kokeilu voi olla jo alkuunsa tuhoon tuomittu. Hankin varmuuden vuoksi lahjapurkin lisäksi myös pienemmän lasipurkin, johon voin tehdä toisen satsin samaa tavaraa testimielessä itselle. Raportoin hankkeen edistymisestä ja tuloksista myöhemmin, toistaiseksi olen päässyt vasta punajuurten keittoon asti.

Strömsö tulee siis FST5:ltä keskiviikkoisin kello 20 ja uusintana sunnuntaisin kello 17.15.

Day 10: A song that makes you fall asleep

Nukuttaa sillee ihan hyvässä mielessä. Ja Sigur Rósilla on yleisesti ottaen muutenkin tämä vaikutus minuun. Lisäksi alkaa usein itkettää, kauneuden tähden.

Day 09: A song that you can dance to

Jos oma tanssimielikuvitus on rajallinen, niin videosta saa hyviä muuvivinkkejä!

Day 08: A song that you know all the words to

En uskalla lähteä edes arvailemaan, kuinka monta kertaa olen tätä laulanut. Lähinnä vain suihkussa tai esim. kokatessa, mutta kerran myös karaokebaarissa. Olen osannut sanat ulkoa jostain alakouluikäisestä lähtien, eli on sitä ehditty pari kertaa hoilata.
Ensikosketus tähän kappaleeseen tuli äidin autossa soineelta Kolmoset-kasetilta, jossa oli valikoituja helmiä Juicelta, Hectorilta ja Mikko Alatalolta. En voi tarpeeksi painottaa tuon kasetin merkitystä musiikilliselle kasvamiselleni. Ja ihastuin myös Hectoriin, se oli niin synkkä ja komea siinä kannessa.
Yritin etsiä kuvaa kasetista, mutta valitettavasti en sellaista löytänyt. Internet kuitenkin kertoi, että kasetti on vuodelta 1990 ja se on Finnlevyn tuottama (KAMPMC 69). Noh, eipä näillä niin väliä minulle, kasetti löytyy kuitenkin edelleen äidin kotoa tai autosta.

Chisu

Niin, olen joitakin minuutteja sitten avannut korvani ensimmäistä kertaa Chisulle. Opin aiemmin pitämään paljonkin Jenni Vartiaisesta, mikä varmasti osaltaan helpotti suhtautumaan avoimemmin muihinkin nuoriin kotimaisiin naisartisteihin.
Kolmen Alkovi-levyn kappaleen jälkeen en lähde vielä tekemään kummempia analyysejä, mutta voin mainita sen verran, että ei ainakaan ole ärsyttänyt! Sitä paitsi - kuten Jenninkin kohdalla - pidän Chisun ulkonäöstä. En tarkoita tällä, että kuuntelisin vain hyvännäköisiä artisteja, vaan lähinnä siis näen näiden naisten ulkomuodossa jotain sellaista, mikä herättää positiivisen mielikuvan persoonasta.

Palatakseni vielä viimeviikkoiseen viini-iltaan, päädyin lopulta viemään pullon kuivaa italialaista luomuvalkkaria, joka osoittautuikin mitä mainioimmaksi viiniksi. Aion ehdottomasti ostaa sitä toistekin!
Naposteltavaksi paahdin luomukauraleipäpaloja ja tein jokirapu- ja kylmäsavulohilevitteet. Leivissä olisi ollut vielä toivomisen varaa (patonki olisi varmasti ollut parempi kuin kauraleipä), mutta täytteet pelastivat kaikki puutteet. Nam!

Day 07: A song that reminds you of a certain event

Muistan, miten yläasteella/lukiossa istuttiin kaverin olohuoneen lattialla ja kuunneltiin tätä. Tutkittiin kansia ja pohdittiin yhtäläisyyksiä ja eroja YUP:hen. Varsinainen mielipide yhtyeestä oli vasta syntymässä, tää oli ihan uutta ja ihmeellistä. Mutta eiköhän se ollut juuri tämä tilanne ja tämä kappale, mistä kaikki sitten lähti.

Day 06: A song that reminds of you of somewhere

Jostain syystä tämä muistuttaa aina Myyrmäestä, epämääräisestä talven ja kevään sekoituksesta ja bussimatkasta kouluun. Lisäksi tämä vie vahvasti juuri tiettyy henkiseen olotilaan, tilaan, jossa kaikki tuntuu pehmeältä ja hyvältä, tasapainoiselta ja kirkkaalta.

Day 05: A song that reminds you of someone

Day 04: A song that makes you sad

Viiniä ja napostelua

Menen tänään opiskelukaverini luokse jonkinlaisiin viininmaistajaisiin Espooseen. Ideana on, että jokainen tuo mukanaan pullon viiniä ja jotain sen kanssa sopivaa naposteltavaa. Päätin ottaa viiniteemakseni eettisen valkkarin, eli joko reilua tai luomua. Luultavasti päädyn saksalaiseen luomuun, mutta se riippuu pitkälti paikallisen Alkon valikoimista.
Naposteltavaksi ajattelin aluksi hieman tylsästi homejuustoa ja jotain hedelmiä, mutta koska näemmä ainakin pari muuta on tuomassa juustoja niin päätin kehittää jotain vähän luovempaa. Harmi vain, etten ole mikään ekspertti naposteltavien kanssa, joten en ole vieläkään ihan varma mitä veisin.
Sen verran olen päättänyt, että vien jonkinlaista kuivaa leipää kera yhden tai mahdollisesti kahdenkin päällisen, jotka sisältävät joko valkosipulia tai kylmäsavu/graavilohta. Nyt pitäisi enää päättää millaisesta leivästä on kyse (näkkäri, hapankorppu, paahdettu patonki, joku muu?) ja miten toteutan päällisen.
Onneksi illanvietto alkaa vasta kello 18, joten on vielä monta tuntia aikaa pähkäillä viemisiä!

Day 03: A song that makes you happy

Tätä ei tarvinnut kauaa edes miettiä.

Day 02: Your least favorite song

Lähes yhtä paha kuin edellinenkin, sillä inhokkibiisejä on vähintäänkin yhtä paljon kuin suosikkeja. Pelkästään jo yhdeltä aikakaudelta löytyisi kymmeniä sopivia inhokkeja, mutta vain yksi kelpuutetaan. Sen täytyy mennä ylitse muiden ärsyttävyydessään, inhottavuudessaan ja kokonaisuutena.

(Tässä välissä kuluu noin vartti googlettelua ja pohtimista)

No, lopputulos on se, jota ensimmäisenä ajattelin, kappale, joka aivan ensimmäisenä tuli mieleen.

Day 01: Your favorite song

Heti alkuun kaikkein haastavin! Mitä tähän nyt sitten sanoisi, tai siis linkittäisi, tämähän on lähes mahdotonta.
Mutta koska jotain on pakko laittaa, niin olkoot se tämä jo yli 10 vuotta sydäntäni raastanut ja kyyneliäni vuodattanut kappale:



Kaiken kaikkiaan tämä on ehkä täydellisin kappale ikinä. Tässä on kaikki. Videokin on kappaleen arvoinen.

30 days of music

Tämä on varmaan aika tuttu jo kaikille, mutta kerrataanpa vielä: tarkoituksena on kolmenakymmenenä päivänä postata kunkin päivän teeman mukainen kappale. Lukijaystävällisyyden nimissä tämä tehdään YouTubea tonkimalla. Hirvittää vähän nyt jo, valitsen kuitenkin ihan vääriä ja yleispätemöttämiä, hmph. Mutta antaa mennä silti!
En aloita ihan vielä, pitää saada rauhassa miettiä ja keskittyä asiaan, ja juuri nyt en ole parhaimmillani. Tänä aamuna noin kello 5:50 havahduin huutoihin, joiden keskeinen sisältö oli "äiti, pissasin sänkyyn". Tätä ei ole sattunut yli 1,5 vuoteen, voi olla että aika on ollut yli kaksikin vuotta. Ainakaan tuohon sänkyyn ei ole tullut kertaakaan, ja sänky hankittiin 3-vuotissyntymäpäiväksi.
Pyykki on siis pyörinyt aamukuudesta saakka, ja minun aamuni on ollut täynnä epämääräistä jumitusta. Ensimmäisen teekupillisenkin sain vasta juuri eteeni (Forsmanin Chamraj Lime-Sitruunaa).

Itä-Rooma ja Aasia

Kuten aiemmin olen maininnut, tämän syksyn yksi kohokohta oli matka Istanbuliin, Turkkiin. Matka oli puolisoni ja minun ensimmäinen kahdenkeskeinen ulkomaanmatka.
Matka oli vain pitkä viikonloppu, lähdimme perjantaina 5.11. iltapäivällä Helsinki-Vantaan lentokentälle ja palasimme samaiseen paikkaan seuraavan maanantain ja tiistain välisenä yönä noin klo 1. Istanbulissa viettämämme aika rajoittui lauantaihin ja sunnuntaihin, maanantaina piti lähteä lentokentälle jo ennen puoltapäivää.
Lennot Vantaalta Frankfurtin kautta Istanbuliin sujuivat mukavasti, vaikka väsymys olikin melkoinen saapuessamme hotellille aamuyöllä kolmen aikaan. Nukuimme vain noin kuusi tuntia, jotta ehtisimme aamiaiselle ennen ensimmäistä päivää yhdessä maailman historiallisimmista kaupungeista. Aamiasen jälkeen suuntasimme Topkapın palatsille, jossa meitä odotti paikallinen tuttava. 20 vuotta Istanbulissa asunut, pohjoisemmassa Turkissa syntynyt tuttava olikin mitä mainioin opas, sillä hänellä oli suuri määrä historiantuntemusta ja useita anekdootteja esimerkiksi sulttaaneista.

Parin tunnin palatsivierailun jälkeen kävimme syömässä "kebapia", mikä Turkissa tarkoittaa siis vain yleisesti paahdettua lihaa. Oma annokseni koostui lampaanlihapaloista jogurttikastikkeessa, jossa oli ainakin valkosipulia ja soseutettua munakoisoa. Lisäksi annokseen kuului leipäpaloja ja tuoreita vihanneksia.

Ruokailun jälkeen tutustuimme Sulttaani Ahmedin moskeijaan, josta käytetään nimitystä Sininen moskeija. 1600-luvun alussa rakennettu moskeija on Turkin kansallismoskeija, eikä suotta, se oli nimittäin todella vaikuttava. Vaikka itse olin peittänyt hiukseni huivilla ja pitänyt muutenkin huolta asianmukaisesta pukeutumisesta, niin useat turistit (etenkin saksalaiset ja jenkit) marssivat moskeijaan välittämättä näistä säännöistä.

Moskeijan jälkeen maallistuimme ja hyppäsimme raitiovaunuun. Liikennekulttuuri kaupungissa on älytön, 18 miljoonan asukkaan kaupungissa joukkoliikenne on todella alkeellinen, ja raitiolinjoja on tasan yksi. Ei siis liene yllättävää, että mahduimme sisään vasta kolmanteen raitiovaunuun, vaikka jokainen ahdetaan niin täyteen kuin vain pystytään. Tukalaa matkaa ei kestänyt kauaa, sillä jäimme jo toisella seuraavalla pysäkillä aivan Istanbulin rautatieaseman lähellä. Siitä kävelimme satamaan ja päädyimme istumaan Galatan sillan kupeeseen kahvilaan, jossa polttelimme vesipiippua ja joimme kuppikaupalla teetä.

Teehetken jälkeen ylitimme sillan ja matkasimme Tünelillä (maanalainen) Taksimille. Tämä varsinainen kaupungin keskusta oli aivan täynnä ihmisiä, mutta paikallisen oppaamme mukaan se oli vasta alkua, parin tunnin kuluttua väkeä olisi tuplasti. Kiertelimme hieman joitain kauppoja ostamatta mitään, ja lopulta päädyimme johonkin aivan tavalliseen baariin, jossa soi Madonna ja Michael Jackson. Tilasin elämäni ensimmäisen Cuba Libren, jonka hinta ei valitettavasti poikennut Suomen vastaavista. Muutoinhan Turkissa on yleisesti ottaen edullisempaa. Juomat juotuamme jatkoimme matkaa ja päädyimme mielenkiintoiseen salakapakkaan. Kerrostaloasuntoon perustetun baarin omistivat kolme kaverusta, joista yksi oli paikallinen ja kaksi ilmeisesti jenkkejä tai muita länkkäreitä. Saapuessamme soitimme ovikelloa, ja yksi miehistä avasi oven tarkistettuaan ensin ovisilmästä keitä oli tulossa. Paikka oli mitä mainioin, ja viihdyimme siellä loppuillan. Väsymyksen vallattua matkaajat suuntasimme Taksim-aukiolle ja otimme taksin hotellille, jonne saavuimme noin kahdelta yöllä.

Sunnuntaina kävimme kaksin tutustumassa Yerebatan Sarayiin, Hagia Sofian museoon sekä Eyüpin alueeseen. Yerebatan Sarayi (eng. Basilica Cistern)on yksinkertaisuudessaan roomanaikainen maanalainen vesisäiliö. 

Hagia Sofia on alunperin rakennettu 500-luvulla kristilliseksi kirkoksi, mutta muutettu 1400-luvulla moskeijaksi. 1930-luvulta saakka se on toiminut museona. Vaikka edellisenä päivänä nähty Sininen moskeija teki suuren vaikutuksen, ylitti Hagia Sofia sen moninkertaisesti. Jättimäinen rakennus huokui historiaa, rauhaa ja todellista käsintehtyä taidetta. Osa kristinuskon aikaisista seinämaalauksista oli vielä jäljellä, vaikka islamin tunnukset toki hallitsivat.

Eyüpin alueella sijaitsee valtava hautausmaa, jonka läpi kuljimme matkallamme Pierre Lotin kahvilaan. Kahvila sijaitsee korkealla rinteellä Kultaisen sarven rannalla, ja sieltä on todella hienot maisemat. Paikan vetovoimaa lisää sinne kulkeva köysirata, jota turhan pitkästä jonosta johtuen emme testanneet.

Eyüpista kävelimme kuvassa näkyvän sillan paikkeille, josta nappasimme taksin Taksim-aukiolle. Tapasimme jälleen paikallisen tuttavamme ja suuntasimme yhdessä kalaravintolaan syömään perinteistä turkkilaista päivällistä. Päivälliseen kuului runsaat alkuruoat (otimme 5-6 erilaista) sekä kaksi eri pääruokaa, joita söimme kaikkia yhdessä.

Päivällisen jälkeen menimme taksilla oppaamme kotiin hakemaan tämän autoa. Hän kierrätti meitä autolla Bosporinsalmea aivan kaupungin pohjoisosiin, josta saattoi nähdä horisontissa Mustanmeren. Päätimme ylittää myös Bosporinsalmen ja käydä kaupungin Aasian puolella juomassa teetä. Tämä oli ensimmäinen vierailuni Aasiaan. Teen jälkeen kello oli jo yli 1, joten ajoimme takaisin Eurooppaan ja hotellille. Tiedossa oli jälleen lyhyet yöunet, sillä aamulla piti saada vielä tuliaiset hankituiksi.

Olimme valmiiksi katsastaneet paikat, joista tuliaiset kannatti hankkia, joten ehdimme löntystellä vielä kaupungilla - ja melkein eksyäkin. Hotellista kirjauduimme ulos hieman ennen puoltapäivää ja hyppäsimme taksiin kohti lentokenttää. Kotimatka kesti yhteensä lähes 14 tuntia pitkän välilaskun ja myöhästyneen jatkolennon takia, ja ensi kerralla lennämmekin suoraan, maksoi mitä maksoi.