Neulontaa

Syksyn kunniaksi olen innostunut neulomaan. En ole ikinä koulussa saanut neulontaan oppia, ja ainoa, mitä olen aiemmin osannut neuloa, oli pipo soveltaen mummilta saatuja neuvoja. Pipoja onkin kertynyt aikamoinen läjä juuri tästä syystä.
Aiemmin tänä vuonna päädyin kuitenkin jonkun linkin kautta Käspaikan neulontasivustolle, jossa vastaani tulivat todella selkeät ja täsmälliset, kuvilla ja videolla varustetut neulontaohjeet. Insinöörimieliselle tarkoin havainnollistetut ja järjestelmällisesti etenevät ohjeet olivat taivaan lahja, ja olenkin saanut jo aiemmin mainostetun ensimmäisen sukkaparin lisäksi tehtyä toisetkin. Lisäksi oppiminen ja ideat ovat saaneet innostumaan niin, että en malttaisi olla hetkeäkään jouten neulomatta.
Syksyn neulontasaldo on tähän mennessä 2 paria villasukkia, kaulaliina lapselle sekä tyynynpäällinen. Seuraavaksi yritän keksiä tavan päästä vanhoista jämälangoista eroon. Suunnittelin hieman, että vääntäisin niistäkin villasukat, sillä melko iso osa jämistä koostuu (parsimistaidottomuudesta johtuen) puretuista villasukista.
Kaikenlaiset neulontaideat ja -vinkit otetaan ilolla vastaan! Samoin lankavinkit ja ostopaikat.

Päivä kotona (sis. kuvia)

Tämä viikko on ns. projektityöviikko, joka toimii samalla syyslomana. Koska meidän koulutusohjelmamme ei varsinaisesti seuraa oppilaitoksen normaalia järjestystä, on tällä viikolla myös oppitunteja. Niitä ei kuitenkaan ollut eilen, eikä ole tänäänkään, joten olen viettänyt kaksi päivää itsekseni kotosalla. Tarkoitus on ollut kyllä tehdä jotain hyödyllistä, eilen esimerkiksi tein hieman insinöörityötäni. Tämän päivän suurin meriitti on varmasti ensimmäisen villasukkaparini valmistuminen!

Saatuani sukat valmiiksi päätin ottaa niistä kuvan, mikä tietysti johti siihen, että päätin kuvailla kotia vähän muutenkin. Ihan vain pari kivaa yksityiskohtaa.

Olohuoneen ihanat Ikean verhot, ihastuin näihin heti ensisilmäyksellä. Tosin vasta kotona huomasin ostaneeni vammapalan, joten toinen verho on lievästi sanottuna epäsiisti. En päästänyt sitä edes kuvaan.

Olohuoneen nojatuoli sekä dvd- ja kirjahyllyt. Punainen ja sininen ovat jostain syystä löytäneet tiensä meille laajemminkin. Nojatuoli on kierrätyskeskuksesta ja hyllyt Ikeasta. Taulu on jonkun turkulaisen taiteilijan, en nyt muista kenen. Milla sai sen syntymäpäivälahjaksi muutama vuosi sitten.

Keittiön kangaskalenteri vuodelta 1976. Löysin tämän Mikkelistä kirpputorilta kesällä 2009.

Naperon huone on viimeaikoina ollut hyvin siisti, kun neiti on löytänyt siivoamisen ilon (tai siis palkkioksi saatavat eurot). Noh, ainakaan äiti ei valita.

Tänään käyn hakemassa yhteispalvelupisteestä uuden passini. Sitten olenkin valmis matkustamaan kohti Istanbulia! Siihen matkaan on tosin vielä vähän aikaa, ehtii hyvin intoilla ja tutustua kohteeseen.

Syntymäpäivä!

OH YEAH!

Minulla on tänään syntymäpäivä, täytän (tai tarkemmin sanottuna täytin, olenhan syntyny aamulla) 25 vuotta. Tuntuu hienolta olla tämmöinen sopivan tasaisen ikäinen, 25 on jollain tavalla juuri passeli. 25-vuotias ei ole enää vain nuori aikuinen, vaan alkaa olla jo ihan "oikea" aikuinen. Juuri tämä ikävuosi on muutenkin jollain tapaa murroksellinen elämässäni, sillä olen vuoden sisällä siirtymässä työelämään ja jättämässä opinnot taakseni. Toisin sanoen, minusta tulee insinööri, ammattitaitoinen ja asiantunteva. Ei yhtään pöllömpää.

Syntymäpäivät ovat aina mahtavia. Saa luvallisesti hölmöillä ja intoilla. Tänään on tosin ollut melko tavallinen päivä, ehkä jopa vähän kurja. Olen kärsinyt eilisillasta saakka päänsärystä ja on muutenkin jollain tapaa nuutunut olo. Noh, olen sentään saanut onnittelulaulun 4-vuotiaalta, syönyt aamiaiseksi riisipuuroa ja käynyt saunassa aamukymmeneltä.
Iltapäivällä suuntaamme nauttimaan syntymäpäiväpäivällistä nepalilaiseen ravintolaan, josta sain sähköpostilla tällaisen kuittauksen pöytävarauksestani: "hyvää ilta oko tervetuloa". Mahtavaa.

Kun tuli puheeksi myös tuo insinööriys, niin mainittakoon, että tässä muutaman vuoden alan tuulia nuuhkineena olen saanut sellaisen käsityksen, että koulutustamme arvostetaan, ja meille on oikeasti tarvetta. Tähän mennessä kaikki saman koulutuksen saaneet valmistuneet tuttuni ovat työllistyneet samantien oman alan töihin, ja myös meidän vuosikurssimme tilanne näyttää todella hyvältä. Vaikka en hakeutunutkaan alalle hyvien työllistymismahdollisuuksien toivossa, niin kyllä tämä tilanne helpottaa itseä huomattavasti etenkin vaikeasti työllistyviä aloja opiskelevien kanssa keskustellessa.

Mutta takaisin syntymäpäivään: kuten mainitsin jo, kävin äsken saunassa. Seuraavaksi aion keittää ison kupin teetä ja löhötä sohvalla neulomuksen parissa.

Projekti Koti & Sali

Aiemmin kerroin ajatuksistani ja tunnoistani asuntoani kohtaan, ja päätin aloittaa projektin, joka tekisi kodista Kodin. Projekti on alkanut hyvin, tunnen oloni jo huomattavasti kotoisammaksi ja myös perhe on innostunut hommasta.
Eilen kävimme ostamassa ensimmäiset matot kotiin, lapsi valitsi huoneeseensa pyöreän keltaisen maton ja aikuiset sopivat yhteistuumin sinisen räsymaton hankkimisesta eteiseen/aulatilaan (en ole ihan varma, miksi tuota avointa aluetta kutsuisi). Molemmat matot olivat hyviä valintoja, kotiin tuli odottamatonta lämpöä ja viihtyisyyttä. Yleensä olen tavannut suhtautua mattoihin hieman skeptisesti, mutta ehkä Helsingin Seudun Opiskelija-asuntosäätiön harmaat muovilattiat eivät ole ihan se romanttisin paljas lattiapinta mitä kuvitella saattaa. Veikkaanpa, että meille tulee lähiaikoina lisääkin mattoja.
Mattojen lisäksi pintoja on peitetty tauluilla. Edellisellä viikolla saimme olohuoneeseen kaksi taulua ja nyt sitten loput kolme. Haaveilen vielä jostain ryijyn tyyppisestä seinäkoristeesta, mutta koska ryijyjen maailma on minulle täysin vieras, täytyy tätä ajatusta ehkä maistella pitkäänkin ennen ostopäätöstä. Puhumattakaan avopuolison innostamisesta ajatukseen.

Asiasta toiseen, olen löytänyt jälleen innostuksen kuntosalilla käymiseen. Innostus oli kesän aikana melkolailla nollassa, kun aikaa kuntoilulle ei töiden ohella jäänyt, ja muutenkin pidin kuntoa yllä polkemalla työmatkat. Töiden ja loman jälkeen oli tarkoitus siirtyä taas 3-5 käyntikerran viikkorytmiin, mutta innostus puuttui ja kävin lopulta vain muutaman kerran.
Kuntosaliharrastuksen pelastajana toimi tällä kertaa 3-5-vuotiaiden temppujumppa, jossa tytär on käynyt nyt vuoden verran. Jumppa kuuluu kuntosalin kuukausimaksuun sisältyviin ohjattuihin liikuntatunteihin ja se järjestetään lauantaisin. Lapsi tuntuu nauttivan suuresti tästä hänen ja äidin yhteisestä harrastuksesta, johon ei pääse mukaan kukaan muu.
Lapsen jumpatessa tunnin ajan pääsen itsekin tekemään hyvän perustreenin. Toissapäivänä treenistä tuli niin hyvä ja jotenkin kotoinen, luonnollinen olo, että päätin mennä maanantaina uudelleen, kuten keväällä vielä oli tapanani. Tänäänkin treeni oli mahtava, salilla oli vain muutama ihminen lisäkseni, ja kun mitään kiirettä ei ollut, sain tehdä kaiken täydessä rauhassa ja omaan tahtiin, niin kuntoilun kuin peseytymisen ja pukeutumisenkin. Seesteisen olon kruunasi vielä kuppi teetä bussipysäkillä syysauringon paistaessa suoraan kasvoille. Ylihuomenna uudestaan!