Viimeaikojen suurin muutos elämässäni on ollut siirtyminen työelämään. Aloitin helmikuun alkupuolella ensimmäisessä "oikeassa" työpaikassani.
Olen toki aiemminkin ollut töissä, ennen opiskeluja olin pari vuotta siivoojana ja opintojen aikana olin kolmena kesänä töissä kaupungilla. Mutta nyt minulla on työ, johon tarvitaan koulutus ja jossa nimikkeeseeni ei kuulu sana "harjoittelija" eikä työsuhde ole määräaikainen.
Teen töitä osa-aikaisesti, eli 2-3 päivää viikossa. Tämä sopii minulle mainiosti, sillä opintoja on vielä jäljellä kuitenkin jonkun verran. Toimin projektiassistenttina, joten töiden määrään vaikuttaa pitkälti projektien määrä ja aikataulut. Tällä hetkellä töitä ja projekteja riittää hyvin, eikä ainakaan kevään aikana ole näkyvissä vähenemistä.
Töissä on mahtavaa. Saan todella seurata projektien kulkua ja organisaation toimintaa, ja antaa todellisen panokseni työhön. Työyhteisö on mukava ja olen ensimmäisestä päivästä alkaen tuntenut itseni tervetulleeksi.
On upeaa huomata osaavansa todella jotakin ja samalla ymmärtää olevansa ehdottomasti oikealla alalla. Mahtavaa!
lauantai 19. helmikuuta 2011
sunnuntai 13. helmikuuta 2011
Suosituksia / helmikuu
Kuten tammikuussa lupailin, yritän kerätä kuukausittaisia suosityksia. Tämä on tietysti vähän hölmöä, koska päivitystiheyteni on muutenkin sitä pari kertaa kuussa -tasoa, eli suosituksia kertyy ihan suhteettoman paljon. Tosin ehkä tämän asian ymmärtäminen kannustaa kirjoittamaan useammin?
Eniveis, vuoden lyhin kuukausi sisältää kuitenkin monta laatuasiaa:
Hector
Taivaan lahja kotimaiselle musiikille! Heikki Harma on paitsi erittäin karismaattinen herra, niin myös uskomaton laulaja-lauluntekijä. Hector kuuluu myös niihin ensimmäisiin miehiin, joihin tunsin vetoa esiteini-iässä (muita mainittavia ainakin Tauno Palo ja Tauski).
En tiedä tarkemmin kulttuuripiirien suhtautumisesta asiaan, mutta ehdoton oma Hector-suosikkini on Varjot ja lakanat -levy vuodelta -88. Aijai.
American Idol (ja Idols)
Parina viime vuonna olen jättänyt molempien kilpailujen seuraamisen täysin väliin, mutta tänä vuonna palasin taas vanhan kiinnostuksen pariin. Erityisesti American Idol viehättää laajemman ja laadukkaamman tarjontansa ansiosta, vaikka ohjelmassa esitettävät kappaleet ovatkin usein sellaisia, joille en erityisemmin lämpeä.
Suomen Idolsissa on sama konseptin viehättävyys kuin amerikkalaisessakin, mutta lisäksi mukana on kappaleita, joita pystyy itsekin mölisemään mukana.
Jo Nesbø
Viime kesänä luin mökillä Jo Nesbøn Lepakkomiehen kun äidillä sattui olemaan se mukana. Kirja on ensimmäinen osa renttupoliisista Harry Holesta kertovaa sarjaa. Innostuin Harry Holesta ja Nesbøn kirjoitustyylistä sen verran, että kun marraskuun alussa matkustimme Istanbuliin, ostin kentältä sarjan toisen osan matkalukemiseksi. Sen jälkeen olenkin lukenut sarjaa jatkuvasti eteenpäin (tosin hitaalla tahdilla ja samalla muita kirjoja lukien), ja olen nyt aloittamassa sarjan viidettä kirjaa.
Mainitaan nyt vielä, että en siis muuten harrasta dekkarien lukemista muuten ollenkaan, poislukien Hercule Poirot'n ja Sherlock Holmesin.
Marlon Brando -elokuvat
YLE Teema aloitti viikko sitten Marlon Brando -elokuvien sarjan, josta on nähty nyt Miehet (1950) sekä Hurjapäät (1953). Tiedossa on vielä Alaston satama (1954) ja Vihan riivaama (1961). Helmikuun sunnuntai-illat kannattaa ehdottomasti viettää tv:n ääressä!
Eniveis, vuoden lyhin kuukausi sisältää kuitenkin monta laatuasiaa:
Hector
Taivaan lahja kotimaiselle musiikille! Heikki Harma on paitsi erittäin karismaattinen herra, niin myös uskomaton laulaja-lauluntekijä. Hector kuuluu myös niihin ensimmäisiin miehiin, joihin tunsin vetoa esiteini-iässä (muita mainittavia ainakin Tauno Palo ja Tauski).
En tiedä tarkemmin kulttuuripiirien suhtautumisesta asiaan, mutta ehdoton oma Hector-suosikkini on Varjot ja lakanat -levy vuodelta -88. Aijai.
American Idol (ja Idols)
Parina viime vuonna olen jättänyt molempien kilpailujen seuraamisen täysin väliin, mutta tänä vuonna palasin taas vanhan kiinnostuksen pariin. Erityisesti American Idol viehättää laajemman ja laadukkaamman tarjontansa ansiosta, vaikka ohjelmassa esitettävät kappaleet ovatkin usein sellaisia, joille en erityisemmin lämpeä.
Suomen Idolsissa on sama konseptin viehättävyys kuin amerikkalaisessakin, mutta lisäksi mukana on kappaleita, joita pystyy itsekin mölisemään mukana.
Jo Nesbø
Viime kesänä luin mökillä Jo Nesbøn Lepakkomiehen kun äidillä sattui olemaan se mukana. Kirja on ensimmäinen osa renttupoliisista Harry Holesta kertovaa sarjaa. Innostuin Harry Holesta ja Nesbøn kirjoitustyylistä sen verran, että kun marraskuun alussa matkustimme Istanbuliin, ostin kentältä sarjan toisen osan matkalukemiseksi. Sen jälkeen olenkin lukenut sarjaa jatkuvasti eteenpäin (tosin hitaalla tahdilla ja samalla muita kirjoja lukien), ja olen nyt aloittamassa sarjan viidettä kirjaa.
Mainitaan nyt vielä, että en siis muuten harrasta dekkarien lukemista muuten ollenkaan, poislukien Hercule Poirot'n ja Sherlock Holmesin.
Marlon Brando -elokuvat
YLE Teema aloitti viikko sitten Marlon Brando -elokuvien sarjan, josta on nähty nyt Miehet (1950) sekä Hurjapäät (1953). Tiedossa on vielä Alaston satama (1954) ja Vihan riivaama (1961). Helmikuun sunnuntai-illat kannattaa ehdottomasti viettää tv:n ääressä!
torstai 3. helmikuuta 2011
Pulu
Parvekkeella on koko aamun hengaillut kyyhky, jonka tarkempaa lajia pohdiskelin pitkään ja päädyin lopulta tutkimaan osoitetta http://www.lintukuva.fi/ lajin määrittämiseksi. Kuvista päätellen kyseessä on kuitenkin vain hieman erikoisen värinen kesykyyhky eli ystävämme pulu. Olin vähän pettynyt; äiti on kertonut, miten heidän pihallaan majailee sepelkyyhky, mikä on tietysti paljon siistimpää kuin parvekkeella kyyhöttävä pulu.
En oo erityisen kiinnostunut linnuista, ne on semipelottavia (ainakin varikset ja lokit) ja jotenkin likaisia. Viimeaikoina olen kuitenkin kiinnittänyt enemmän huomiota parvekkeella aikaansa viettäviin siivekkäisiin, eikä ne ehkä niin ikäviä otuksia olekaan, ainakaan turvallisesti lasin läpi tutkittuina.
Vaikka lintuja onkin ihan kiva kurkkia ikkunasta, niin kyllä silti paras asia linnuissa on se niiden mölinä. Sirkutus, uikutus, kujerrus ja muut ääntelyt ovat jotenkin kodikkaita ja muistuttavat luonnon elinvoimasta näin talvellakin. Tästäkin äiti olisi varmaan eri mieltä, niiden sepelkyyhkyt kun tapaavat pitää meteliään öisin ihan ikkunan vieressä, jolloin nukkuminen saattaa hieman hankaloitua.
En oo erityisen kiinnostunut linnuista, ne on semipelottavia (ainakin varikset ja lokit) ja jotenkin likaisia. Viimeaikoina olen kuitenkin kiinnittänyt enemmän huomiota parvekkeella aikaansa viettäviin siivekkäisiin, eikä ne ehkä niin ikäviä otuksia olekaan, ainakaan turvallisesti lasin läpi tutkittuina.
Vaikka lintuja onkin ihan kiva kurkkia ikkunasta, niin kyllä silti paras asia linnuissa on se niiden mölinä. Sirkutus, uikutus, kujerrus ja muut ääntelyt ovat jotenkin kodikkaita ja muistuttavat luonnon elinvoimasta näin talvellakin. Tästäkin äiti olisi varmaan eri mieltä, niiden sepelkyyhkyt kun tapaavat pitää meteliään öisin ihan ikkunan vieressä, jolloin nukkuminen saattaa hieman hankaloitua.
Tilaa:
Kommentit (Atom)