Bileviikonloppu

Jep, meillä oli koko viikonlopun vaan bileitä! Napero nimittäin täytti reilu viikko sitten 5 vuotta, ja nyt päästiin sitä juhlimaan ystävien ja sukulaisten kera.

Lauantaina oli lastenkutsut, kutsuttuina naperon päiväkotiryhmän kaikki tytöt ja yksi poika. Myöhäisestä kutsujen jakamisesta huolimatta kaikki pääsivät paikalle, ja talon kerhohuone tuli testattua kunnolla. Oon kyllä todella tyytyväinen, etten järjestänyt juhlia meillä kotona, sotku oli sen tasoista... Samoin sain olla tyytyväinen, että olin merkannut kutsuun myös päättymisajan, ei olisi nimittäin hermot (ei minun eikä lasten) kestäneet paljoa sitä puoltatoista tuntia pidempään.
Tarjolla naperoille oli täytekakkua, joka valitettavasti epäonnistui pahasti, ja lopulta vain yksi lapsi taisi syödä koko palan. En itsekään syönyt palaani loppuun, ja ylijäänyt osa heitettiin surutta menemään. Ensi kerralla parempi onni, toivottavasti.
Kakun lisäksi keksejä, poppareita ja suolatikkuja, eli aika perushommat. Onginasta sai palkinnoksi pussin, jossa oli tikkari ja pieniä suklaamunia, sekä meidän perheen yhdessä askartelemia hamahelmimagneetteja, joissa oli aina lapsen nimikirjain. Magneeteista saatiinkin paljon kiitosta, oon aika ylpeä ideastani!

Sunnuntaina juhlittiin sitten suvun kesken. Vieraita oli saman verran kuin lauantainakin, eli kahdeksan, mutta tällä kertaa keski-ikä oli onneksi noin kymmenkertainen verrattuna lauantaihin.
Sukulaisille tarjottiin kaksia erilaisia sämpylöitä, halloumisalaattia, mansikkarahkaa ja mokkapaloja. Kaikki tehtiin gluteenittomana tädin keliakin vuoksi. Gluteenittomuus on sinällään hauska homma, että se innostaa kokeilemaan erilaisia valmistustapoja. Meidän perheen sämpylämestarina toimii avomies, ja minä sain loihtia makeat mussutettavat.
Nämäkin juhlat menivät onnistuneesti, vaikka muistinkin vasta vieraiden lähdettyä, että oli ollut kyllä tarkoitus tarjota myös kahvia ja teetä :D Noh, kerrankos sitä unohtaa. Äiti oletti, että meidän linjamme nyt vain on kahviton, niin ei ollut osannut kaivata.

Bileviikonloppu oli hyvä kevään aloitus, nimittäin seuraavat viikonloput ovat jokseenkin täynnä ohjelmaa. Saa nähdä milloin saa taas nauttia löhöily- ja ulkoiluviikonlopusta ilman mitään suunnitelmia.

On siis kevät

Siltä se alkaa pikkuhiljaa jo näyttää. Tosin kun ikkunasta vilkaisee, näkee vain likaista lunta ja kosteaa harmautta. Mutta ei kai sitä kevättä auringolla mitata kuitenkaan. Pääasia, että on lämpötilat kohoaa ja lumi ja jää sulavat hiljakseen. Meidän pihalla näkyy jo kunnon läntit ruohoakin!

Kevääseen liittyy myös henkiset hommat, eli alkaa vireystaso nousta ja kodin siivottomuus häiritä yhä vain enemmän. Sinänsä ihan hyvä homma, koska viikonloppuna tulee sukulaisia juhlimaan 5-vuotissynttäreitä. Semmonen mukava keväinen pesänrakennusvietti on myös päällä, uudet huonekalut, tekstiilit ja kasvit houkuttelis.

5-vuotisneuvolassa terveydenhoitaja uteli, että aiotaanko vielä pitkään asua tässä. Asutaan siis opiskelija-asunnossa, ja neuvolassa th määräytyy osoitteen mukaan. Vähän haikeana oli todettava, että kyllä tässä nyt asutaan niin kauan kuin vain jompikumpi meistä jatkaa opintoja. Mullahan valmistuminen painaa päälle nyt kevään aikana, mutta avomies aloitti vasta viime syksynä jatko-opinnot. Viimeinen neuvolakin saadaan siis samalle terveydenhoitajalle.

Niin, miksi tämä sitten on haikeaa? No, alkaa pesänrakennusvietit olla semmoisia, että pitäisi saada maalata ja valita sellaisia listoja ja kaappeja joista itse tykkään. Tässä asunnossa sellainen ei missään tapauksessa kannata, ja joudun siis kituttamaan valkoisen ympäröimänä vielä ainakin sen vuoden verran. Eipä sillä, taloudellisestihan tämä on toki hyvä ratkaisu tällä hetkellä, kun voi rauhassa opiskella eikä tarvitse huolehtia millä saisi asuntolainan maksetuksi jos ei töitä olekaan.

Palataanpa kevätsäähän. Vaikka Suomessa onkin nyt harmaata ja märkää ja ikävää, niin edessäpäin siintää jo Tukholman kevät! Lähden nimittäin ensi viikon sunnuntaina risteilemään, neljäntenä vuonna peräkkäin. Taitaakin olla viimeinen kerta, on nimittäin opiskeluporukalla toteutettu tätä risteilyä, ja ne opinnothan nyt loppuvat.
Keväinen Tukholma on luultavasti parasta, mitä on. Tässä välissä koputetaan puuta ja todetaan, että kolmena edellisenä vuonna risteilyn aikaan Tukholmassa on ollut lämmin ja paistanut aurinko koko päivän. Tätä toki odotetaan tältäkin vuodelta.